Kyllä se sanonta, että tieto lisää tuskaa pitää kutinsa ainakin omalta kohdaltani, kun vielä tovi sitten kahlasin läpi kaikki lehdet ja kotimaiset mediakanavat, saadakseni vajavaisen pollani märkiin puruhin kuivaa kutteria tilalle.
Mutta kun tämä tiedon nälkä teki minusta entistä sairaamman, mitä enemmän sitä ahmin ”kitusiini”, niin se, mikä minut pelasti joutumasta lopullisesti kroonikkojen osastolle ja sitä kautta oikosääristen patjaljoonaan oli, että pistin ”pikkujättiläiseni” kannet kokonaan kiinni ja nyt voin taas hengittää ilman tiedon tuskaa.
Sivuutan kaiken sotaankin liittyvän vähääkään omantunnon tuskaa tuntien ja politiikkaan en koske kirjoittajana ja kommentoijana enään pitkällä tikullakaan ja senkin lupauksen tein, että kansalaisvelvollisuuttani en tule enään kuuna päivänä noudattamaan, pitäköön tunkkinsa.
Eikä ole sitäkään vaaraa että tulee aivopestyksi näiden totuuden torvensoittajien sävellyksiltä, kun sulkee korvansa heidän nuotistoiltaan.
En tarvitse politiikkaa mihinkään ja tyydyn siihen mitä ”ylhäältä annetaan” , sillä niin kauan minä tramppaan tämän kylän raittia kun ken…..jalkani pohjat kestää……
Minulle on yks`hailee kuka eduskunnassa istuu tai ”kenellä siellä seisoo” muukin kuin järki ja luotan maalaisjärkeen silloinkin ja etenkin silloin, kun sen käyttö eduskunnassa kielletään.
Emäntähän meillä sen viimeisen sanan sanoo ja tiekartan piirtää ja rakkautta on piisannut, eikä olla oltu joka risahduksesta lusikoita jakoon laittamassa, eikä ole minun tarvinnut ulkolaisia monarkkeja ihailla, kun oma kuningattar on kainalossa.
ps. palaan astialle, hymyillään kun ta-va-taan ja muistakaahan vielä maski.
Täällä Kesälahdella kalastelemme kesät Karjalan Pyhäjärvellä, joka on rajajärvi ja en sitten tiedä onko affeneni ollut mistä syntyjään, yhtä hyvältä se maistuu ”voissa paistettuna”.
…..suurin osa elämästämme on arkea, tee siitä mukavaa.!
Metsissäsi ehkä alkaa hiippailla outoja tyyppejä. Mutta ei syytä huoleen. Ovat luultavasti paossa putinistien palvelukseenastumismääräystä.
Aamulehden Moro-liitteessä kerrottiin, että yhdestäkin kylästä oli häipyneet kaikki nuoret miehet ja yksi seitenkymppinen äijä.
Nuoremmat utelivat äijältä, että mitäs sinäkin täällä piileksit. Ei tuon ikäisiä enää sotamiehiksi oteta.
Äijä vastasi: ”Tiedän kyllä, ettei minua enää sotamiehiksi oteta. Mutta entäpä, jos ottavat myös kenraaleita?”
Isäni sanonta pieniin murheisiin ja sillä selvittiin.
Itse luen ja keskustelen politiikkaa koska se lievittää stressiä.
Kertoo varmaan jotain minun stressin tasosta.