Kun seuraa tätä tämänhetkistä urheilumaailmaa kilpailuineen ja kilpailijoineen, niin varmasti aika kauaksi ollaan ajauduttu niistä jaloista urheilun ihanteista ja tavoitteista jotka sille asetettiin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä.
Urheilu on mitä suurimmassa määrin nykyään yksi politiikan ja vallan väline ja niitä ei suojele taivaan isä, vaan maanpäällinen sarvipää eli raha.
Voidaan kyllä sanoa, että ollaanko silloin päästy tavoitteeseen, kun urheilijoista ollaan tehty robotteja tähän urheilusirkukseen, jota raha ja valta ohjailee oman valtansa pönkittäjäksi.
Nytkin nahkakuulan perässä potkijamiljonäärit tekevät huomaamattaan politiikkaa totalitaristisen järjestelmän mannekiineina ja kansalliskiihkoiset urheiluhullut tappavat toisiaan voiton ja tappion hetkellä.
Lääketiede on aina rinnan mitan edellä mitaleja jaettaessa ja mitä parempi robotti sen suurempi valta ja kunnia.
Eihän tavallinen ihminen kykene tätä järjestelmää muuttamaan, mutta jos nyt jonkin neuvon antaisin vanhemmille lapsiaan kasvattaessaan ja ohjatessaan terveelliseen elämään, niin älkää nyt ainakaan tehkö lapsistanne robotteja, jotka teidän omaa urheilulahjattomuuttanne paikkaisivat ja nostaisivat taloudellisen kuilunne pohjalta rikkauksiin.
Kun ollaan urheilun tarkoitusperistä menty pahasti metsään, niin minä neuvoisin vanhempia viemään lapsenne sinne metsään, pois kilpaurheilun houkutuksilta ja jos nyt karkean arvion esitän, niin kilpaurheilijat eivät tervettä päivää näe, mutta jos metsästä on elämänsä rakennuspuut hakenut, niin jokainen päivä metsässä on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se ei näy viivan alla, mutta yläkerta voi hyvin ja purut pysyvät kuivina.
Erään lääkärin sanoja siteeraten kun urheilija kysyi tuoko se lisä vuosia hänelle
”Ei se mitään lisää tuo mutta kuoletpa terveempänä”
Ensin pitää huomata huippu urheilu ja liikunnan ero koskapa liikunta sinänsä tuo iloa elämään
Huippuurheilu harvoin on iloa tuottavaa terv tepivaari
Isävainaa sanoi, että eikö ole parempaakin tekemistä?
Voihan sitäkin olla liikkumalla saa voimia niihin muihinkin töihin terv tepivaari
Kun on tämä tie valittu, pannaan urheilijat doupattaviksi kaikin mahdollisten ”lääkkein” lääkärien valvonnassa ja katsotaan, millaisiin suorituksiin pystyvät.
Ketään ei syytetä kuolemista. Eihän noita formulaluskejakaan tai muita henkensä kaupalla urheilevia syyttetä itsemurhista.
No voihan asian noinkin julki tuoda siitä douppaamisesta ei tosin ole kellekkään mitään hyötyä terv tepivaari
Kuuntelin jonkin aikaa sitten yöradion puhetaajuudelta sattumalta juttua amatööriyden merkityksestä urheilussa, ja kuinka nimenomaan amatööriyteen liittyvä rakkaus lajiin/ harrastukseen olisi monilla urheilijoillakin se aidosti kantava, hyvä voima kaikenlaisten ulkoisten paineiden ja rahallisen tai muun hyödyn maksimoijien koneistossa. Tuo juttu herätti paljon ajatuksia ja laajensi omaa käsitystäni siitä, mitä vaikkapa jääkiekon ammattimainen pelaaminen eri ihmisille voi olla. Siinä haastateltavana ollut naispelaaja kertoili, miten sukupuolten välillä olisi myös ammattiurheilussa jakaumaa siten, että ammattitasolla pelaaviin naisiin ei kohdistuisi nuorina lupauksina samalla tavalla julmat voimat kuin mitä nuoriin poikiin, joita haukkoina metsästetään ja valjastetaan urheiluviihteen marioneteiksi.
Voisinkin kuvitella, että juurikin amatööriarvopohjalta tapahtuva urheiluharrastaminen/ liikunta monille nuorille voi olla monessakin suhteessa yhteistyötaitoja, tervettä joukkueessa toimintaa/ yhteishenkeä vahvistavaa harrastamista, sekä yksilötasolla myös nuorelle vaikkapa kanava omien rajojen ja oman identiteetin sekä ihmiseksi kasvamisen oppimisessa tervehenkisesti hyvän valmentajan luotettavassa ohjauksessa silloin, kun valmentajan motiivit ovat rakkaudessa lajiin sekä nuorten hyvinvointiin.
—
Nopealla nettihaulla löysin:
Kalvervo Ilmanen /Liikunnan monet kasvot. Kirjoituksia ihanteista, kilpailemisesta ja urheiluviihteestä.
ISBN: 952-99525-0-3
”Amatööriys urheilun arvoperustana (2005)
Ilmanen, K. (2005). Amatööriys urheilun arvoperustana.Liikunnan monet kasvot. Kirjoituksia ihanteista, kilpailemisesta ja urheiluviihteestä. (pp. 157-170). Pohjois-Karjalan historillinen yhdistys. Pohjois-Karjalan historiallisen yhdistyksen vuosikirja, 11.”
(https://converis.jyu.fi/converis/portal/detail/Publication/14970221?lang=en_GB)
Arvi, totesit: Urheilu on mitä suurimmassa määrin nykyään yksi politiikan ja vallan väline
Korjaisin ”nykyään” kulmaa. Urheilu on ollut n. 4 500 vuoden ajan politiikan ja vallan väline. Sellaiseksi se on perustettu. Sitä se on aina ollut.
No onhan kilpaurheilusta tehty melkoinen mörkö, ei jaksa ymmärtää, että miksi?
Ihminen, kun kilpailuhenkinen, se on urheilun moottori, ei muu. Siitä seuraa se muu lieveilmiöineen.
Isoveljeni kävi muutama vuosi sitten UEFAn päämajassa Sveitsissä vierailulla. Sanoi että siinä rakennuksessa haisi iso raha.
Varmaan haisi iso raha mutta niinhän se haisee aika isossa osaa näitä konttoreita terv tepivaari