On pohdittu, voidaanko venäläisiä yleisesti syyttää Ukrainan sodasta ja julmuuksista tämän sodan aikana.
Vai onko syy valtiollisen median – mene ja tiedä
Alla kaksi artikkelia, jotka liittyvät aiheeseen.
*
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009155076.html
.VENÄJÄN televisiossa käytiin hiljattain episodi, jonka päätteeksi Venäjän valtion omistavan Russia Today (RT) -kanavan päätoimittaja Margarita Simonjan hyllytti kanavan venäjänkielisten lähetysten johtajan Anton Krasovskin.
.Viime torstaina Krasovski puhui RT-kanavan lähetyksessä harvinaisen roisiin sävyyn ukrainalaisten tuhoamisesta. Krasovski sanoi muun muassa, että ukrainalaislapset tulisi hukuttaa ja polttaa, ja että ukrainalaisvanhukset jopa maksaisivat, jotta Venäjän sotilaat raiskaisivat heidät. Krasovski sanoi myös, ettei Ukrainan pitäisi olla valtiona olemassa, ja että Venäjää vastustavat tulisi ampua.
*
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/77580c39-90cf-4e65-8e26-daa09f741e61
Venäjän julmuus ei ole vain Putinin vika
Maiden turvallisuusviranomaiset arvioivat väkivallan muodostuneen historialliseksi malliksi Venäjällä.
.– Suurin osa venäläisistä on syyllisiä, toteaa Viron tiedustelupalvelun pitkäaikainen työntekijä Arnold Sinisalu.
Asiantuntijat arvioivatkin kansallisen karun mentaliteetin olevan toisen maailmansodan lopun peruja. Tuolloin venäläisiä ei heidän mukaansa koskaan tuomittu julmuuksistaan, natsien tapaan.
– Heitä ei ole koskaan asetettu vastuuseen, ja se on saanut heidät tuntemaan itsensä voittamattomiksi, Sinisalu arvioi.
Baltian maan tiedustelupalvelun päälliköt esittävät kuitenkin toisenkin, yhteisen arvion venäläisten mielentilan alkuperästä. Sen mukaan julmuus on iskostunut kansakuntaan jo 500 vuotta sitten eläneen Ivan Julman peruina.
– Väkivalta on historiallinen malli Venäjällä, eikä se muutu, Sinisalu täsmentää.
– Ihmishengellä ei ole siellä arvoa.
*
Toisaalta onhan julmuutta esiintynyt kutakuinkin kaikissa kansoissa.
Esim.
.
Saksa 1933.. 1945
****
https://en.wikipedia.org/wiki/Cambodian_genocide
Cambodian genocide
****
https://fi.wikipedia.org/wiki/Srebrenican_joukkomurha
Srebrenican kansanmurha) oli heinäkuussa 1995 Srebrenican kaupungissa tapahtunut verilöyly, jossa surmattiin yli 7 000 bosniakkia, miehiä ja poikia.
.
Ei se ollut pelkästään Saksa. Ranskassa on varmaan haluttu unohtaa mitä ranskalaiset tekivät Pariisin juutalaisille 40-luvulla.
Niin, minäkin olen monesti kertonut kuinka venäläiset haluaa mm hyökätä Suomeen, Baltiaan ja muualle. Näilläkin alustoilla minua ollaan pidetty milloin ”sotahulluna”, ”ruudinsavuisena”, osana ”sotasiipeä” ja kaikkea muuta siltä väliltä.
Nyt kun se Venäjä tekee niinkuin se nyt tekee niin kumman hiljaa nämä arvostelijat on…🤔. Osuiko pilkka omaan nilkkaan ja pahasti.
Kyllähän se tietynlainen julmuus tuppaa siellä olemaan melkein geeneissä. Toki sen saa sieltä poiskin, mutta se vaatisi useamman sukupolven.
Eräs tuttuni joka on muutaman kerran käynyt Venäjällä sanoi että siellä vallitsee välistävetämisen kulttuuri. Mutta en tiedä mitä tarkoitti, kun ei täsmentänyt.
Roistoja, jos tarkoitti että ovat roistoja.
Aivopesua vuosikymmeniä ja toisaalta osa kansasta ei enää ajattele omaa napaa pidemmälle? Muutos vaatisi todella muutaman sukupolven ajan …
Venäläisen kulttuurin julmuus ja ihmisarvosta piittaamattomuus juontaa juurensa kauempaa menneisyydestä kuin toisesta maailmansodasta tai Iivana Julmasta. Nämä ovat julmuuden kulttuurin ilmenemismuotoja eivät sen synnyttäjiä. On katsottava pitemmälle taaksepäin ajassa – Venäjän bysanttilaiseen perintöön ja mongolimiehitykseen. Bysantin keisareilla oli verrattomasti julmempia tapoja kohdella sodassa voitettuja kuin heitä seuranneilla turkkilaisilla ikään. Voittamaltaan monituhantiselta bulgaarien armeijalta puhkoivat kaikilta silmät ja lähettivät sokeina kotimaahansa. Vain yhdeltä sokaistiin vain toinen silmä jotta hän voisi opastaa lohduttoman saattueen vaellusta. Tämä saattaa olla vain tarua mutta bysanttilaista – ja venäläistä – hyvin kuvaavaa.
Sanotaan että suuri venäläinen kirjallisuus 1800-luvulta alkaen kuvastaa venäläisyyden olemuksen. Osittain näin lieneekin, mutta tätä kansallisen sielun julmuutta siinä kuvataan hyvin vähän ehkä ankarista sensuurioloista johtuen. Näistä kirjailijoista monien mielestä suurin ja syvällisin (minun mielestäni pitkästyttävin) Dostojevski sivuaa aihepiiriä Kuolleen talon muistelmissaan ja ohimennen Karamazovin veljeksissä mutta teema venäläisyyttä yleisesti kuvaavana on tuntematon mm Tolstoilla ja yhteiskuntakuvaajana valppaalla Tsehovilla. He kuvaavat vain poikkeusyksilöitä yksilöpsykologiselta kannalta..
Kamppailu ”todellisuudesta” jatkuu ratkaisemattomana toistaiseksi. Sitä on nykymuodossaan käyty jo tuhat vuotta. Lännen ja Idän kirkkokunnat eli kulttuuripiirit erosivat pysyvästi v, 1054 ja julistivat kumpikin toisensa kiroukseen. Vihanpito on siitä saakka kansansielussa jatkunut vaikka kirkkojen (sekä valtioiden) johtomiehet ovatkin silloin tällöin tavanneet ja paiskanneet kättä. Sillä tiellä ollaan yhä. Venäläisiä ihmisiä jotka kantavat sisällään itäistä totuutta ei voida tästä yksilöinä syyllistää. He ovat ympäristönsä tuotetta Vladimir Putinia myöten. Toisaalta ei heille voi tämän takia mitään vapauttavaakaan tuomiota antaa. Ihmisen moraalinen velvollisuus on aina kyseenalaistaa. Mutta meidän läntisen kulttuuripiirin ihmisten on kyseenalaistamisen ohella sikäli kun katsomme olevamme enemmän oikeassa jatkettava kulttuurista kilpailua ja todistettava oikeassa olemisemme. Emme voi taantua itäiselle tasolle.
Tunnen liian huonosti naapurimme historiaa tai venäläisiä, joiden kotimaassa en ole myöskään vieraillut ikinä, enkä näin ollen koe voivani väkivallan perintöä heidän kansanluonteessa arvioida. Ehkäpä ihmiskunnan historia, kuten sivistyksenkin historia, kuitenkin lienee täynnä erilaisia julmuuksia ihan lääketiedettä myöden, jossa vielä ennen antibioottien käyttöä hoidettiin tulehduksia brutaalisti amputoimalla, jopa ilman kivunlievitystä.
Kun Länsi ja Itä erkaantuivat toisistaan eri kulttuuripiireiksi ensin Rooman valtakunnan jakautuessa v. 395 ja sitten lopullisesti Rooman valtakunnan kulttuurisen ja myös hallinnollisenkin perillisorganisaation, kristillisen kirkon eli kristikunnan, jakautuessa v. 1054 lännen katoliseksi ja idän ortodoksiseksi maailmaksi, oli Itä merkittävästi Länttä kehittyneempi sivilisaatio joka suhteessa. Länsi oli köyhä, alkeellinen ja kehittymätön Idän rinnalla mutta sillä oli eräs vahva tekijä. Lännessä ylin valta jakautui kirkollisen paavin ja maallisen keisarin kesken. Tämä kilpailuasetelma loi dynaamisen länsimaisen kulttuurin. Itä taantui kun se jäi polkemaan paikoilleen yksinvaltiaan jumalakeisarinsa hallinnassa. Tänä päivänä tämä ero näkyy lännen (EU, Nato) ja Idän (Venäjä) vastakohtaisuuksissa. Brutaali julmuus oli vielä tuhat vuotta sitten suurempaakin ja pahempaakin kehittymättömässä lännessä kuin vauraammassa ja sivistyneemmässä idässä. Mutta sitten kaikenpuolinen kehitys lännessä virisi ja heräsi eloon ja alkoi syntyä länsimainen sivilisaatio, joka tehokkaasti suitsi julmuutta ja raakuutta. Itä jäi totaalisen eron vuoksi kokonaan tätä kehitystä paitsi, koki pitkän ja raskaan mongolimiehityksen ja jämähti liikkumattomuuteen mikä nykyisinkin raskaana lepää Venäjän yllä.