Itse sairastin sitä melkein 5 vuotta 2005 -2010
Tyhmintä mitä voi sanoa vakavasti masentuneelle : Ota itseäsi niskasta kiinni!!, kun toimintakyky on niin nollassa ettei edes kynää pysty nostamaan lattialta.
Mutta kuitenkin masentunutta voin neuvoa: Ystävät ja läheiset auttavat minkä voivat , mutta älä kuormita heitä sairaudellasi, sillä he eivät jaksa loputtomiin vaan heillä on omakin elämä elettävänä. Sitä varten on ammattiauttajat joille voi puhua kaikki pahimmatkin asiat.
Seurasin siskoni taistelua kun syvä masennus iski häneen sitten kun menin kylään heille hän säteili aina
Mutta enpä hänelle sanonutkaan niskasta ottamisesta eikä sitä mulle oltu että se vaan masentaa lisää
Mutta tuo siskoni säteily hänen miehensä sanomana että se jatkui monta päivää
No pikkuveikka kävikin lähes joka viikko terv tepivaari
Luin kerran englantilaisen naislääkärin kirjan ”Hiljainen tappaja”. Se kertoi masennuksesta, jonka kirjoittaja oli kokenut omakohtaisesti.
Kyseinen lääkäri kirjoitti täyttä asiaa, mikä konkretisoitui minulle myöhemmin kun tulin tietämään, että jo keskivaikea masennus on täyttä helvettiä.
”Ota itseäsi niskasta kiinni” ei todellakaan auta.
Mutta auttava käsi voi auttaa.
Miten masentunutta voi auttaa tai helpottaa oloa?
Vaikka tehdä yhdessä ruokaa ja muuta mukavaa, mutta masentunutta ei pitäisi painostaa millään tavalla.
Norppa, mitään tyhjentävää vastausta ei ole. Se, että on ihmisenä toiselle ihminen, on julmetun tärkeää. Käy tapaamassa, vie kahville, tekee ihan normaaleja asioita. Joskus voi olla tarpeen auttaa hänet terveydenhuollon piiriin.
Mutta se että saa ns. elämän syrjästä kiinni on sitä helpompaa, mitä helpommaksi tuon tekee. Aivan tavallisten juttujen tekeminen, arjen auttaminen, läsnäolo, ovat hyvin tärkeitä. Juuri ne tuovat sitä tuttua elämää lähelle. Se, että henkilö tuntee että hänestä välitetään, on aika tärkeä asia.
Jos pääsee tarpeeksi pitkälle, voi toki sitten suunnitella näitä tekemisiä sellaisiksi, joista on todistettua apua masennukseen. Se on pitkä lista, mutta esim. luonnossa liikkuminen sekä laulaminen ovat kaksi todella hyvää toiminnan muotoa.
Vähän tuollaisia asioita ajattelinkin. En tunne nyt ketään masentunutta mutta koska täällä tuntui olevan niin monia joilla on aiheesta kokemusta niin ajattelin vähän valmentaa itseäni.
Kohtasin takavuosina ihmisen, joka oli masentunut. Välikäsi ehdotti hypnoosia. Kaveri oli valmis hypnoosiin. Sanoin että ok. mutta varauksella. Teimme hypnoosikokeen. Kokeen jälkeen sanoin kaverille, että hänen olisi viisainta puhua psykologin kanssa.
Muistaakseni suosittelin jungilaista terapeuttia.
Freudilaisuuteen en usko. Nähdäkseni freudilaisuudesta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Äijä rakenteli ihmisen psykologiaa vertailukohtanaan ihmisapinat.
Hänen työtoverinsa C.G. Jung sanoi: ”Näet seksuaalisuutta joka puun takana. Mikset voi myöntää, että seksualisuudenkin pinnan alla on taso, josta kaikki kumpuaa?”.
Freud vastasi räpytellen: ”Sittenhän minulta menisi maine.”
Miehet riitaantuivat ja heidän tiensä erkanivat.
Kului aikaa ja molemmat psykiatrit olivat vierailemassa Amerikassa. Jung päätti mennä morjenstamaan Freudia tämän luennon jälkeen. Kun Freud näki Jungin, hän pyörtyi.
Jk. Tähdennän etten ole mikään alan ammattilainen. Toimin vähän niinku harrastelijapohjalla. Pohja on kuitenkin aika vankka. Jos perusenergia virtaa hyvin, ihminen voi hyvin. Optimi on se, jos kundaliini virtaa vapaasti. Miten sen sitten saa virtaamaan vapaasti, se on taas eri juttu. Jos sen tietäisin, kertoisin kyllä.