Jo lapsena viikkorahat meni heti karkkiin. Armeijassa päiväraha iltalomilla ja villeinä opiskelijavuosina fyrkkaa meni paljon baareihin ja yökerhoihin.
Nyttemmin eläkkeen maksupäivinä tulee ostettua paljon kaupasta silmillä vaikka pitäisi ajatella tulevia päiviä eteenpäin.
Minäkin olen törsännyt kauniisiin keramiikka-astioihin ja jopa kiviin rahaa, eikä siinä ole mitään pahaa. Narkomaaniset kleptomaanit kun varastivat tavarani, niin sitten ostin harmaita kiviä tilalle.
Maailmassa on suurempiakin murheita kuin se, pakkaanko reppuun vaihtosukat tai levitänkö mustikkaa ruisleivälle, uskoisin.
Tässä tapauksessa voi joskus auttaa että on joku automaattinen rahansiirto, heti kun sitä tulee niin automaattisesti ohjataan johonkin rahastoon pieni osa, tai muualle semmoiseen paikkaan mistä sitä ei saa heti ulos.
Taitaa olla liiankin monella sama tauti itse olen osannut hiukan säästää mutta sen taidon olen oppinut elämän varrella terv tepivaari
Suunnitelmallinen säästäminen tuntuu vieraalta muuten kuin pitää olla sen verran ettei yllätetä housut kintuissa.
Jos sitten onnistuu kaupoilla, niin tervetuloa, mutta niin sitä saattaa mennäkin.
Nuoruudessa inflaatio söi lainan korot ja varallisuus kasvoi kohtuullisella rakentamisella rivakasti. Mutta sitten persnettoa tuli 90- luvulla, että kolisi. Ja taas ylös rämmittiin.
Tänään muut arvot ovat etusijalla. Musiikki, taide, luonto, puutarha, metsä, terveys.
Säälittää, kun senioripariskunta nousee kiiltävästä Mersustaan juuri ja juuri ilman nosturia. Terveys meni, mutta Mersu tuli.
Että näihinkö säästetään.
Mahtoikohan se terveys mennä sen mersun takia vai siitä huolimatta?
Siinä on vissi ero.
Kyllä tilipussi kasvaa ja perse leviää, kun katsoo juuri ja juuri koppiin mahtuvaa rakennusurakoitsijaa kaivurin puikoissa, sorarekassa tupakka suussa tai kuskia taksitolpalla nojailemassa.
Toisaalla rakennusmiesten rankkaa työtä montun pohjalla, piikkauksissa, kerroksissa, laatoituksissa, telineillä, jne….
Terveys menee, mutta pussi pullistuu.
En ole erityisemmin säästänyt, koska aiemmin pääosa meni pakollisiin menoihin ja lainojen lyhennyksiin.
Opiskeluaikana elin aika leveästi, koska opintolainat ja samansuuruiset kesäansiot Ruotsista sallivat sen.
Nykyään koitan pitää parin kuukauden nettoeläkkeen verran pankissa, jotta tarvittaessa voin kustantaa ylimääräiset menot.
Sitten taas säästelen sen menon takaisin.
Niin minäkin yritän pitää sallaista vararahastoa, johon normaalisti en koske. Elämä vaan on opettanut, etä aina saattaa tulla ja varmasti tulee niitä äkkinäisiä kuluja. Joskus hajoo pesukone, tai jääkaappi, joiden hankintaa ei sitten voi siirtää. Yleensä maksan kaikki menot debit tililtä, eli en käytä luottotilejä. Silloin tietää, kun tilit on punaisella, niin silloin taskutkin on tyhjiä ja elämä surkeassa jamassa.
Nyt kun käy töissä ja lapset eivät ole enää kuluttamassa pystyy säästämäänkin jotain. Olisi silti pitänyt aloittaa aiemmin niin voisi olla mukava summa kun joskus pääsee eläkkeelle. Ei elämää silti kannata lykätä säästämisen takia, mutta jos on mitä säästää niin silloin se kannattaa. Ja pienempikin raha säästössä vähentää stressiä. Luottokortti toimii muuten samalla tavalla mutta luoton maksu voi olla työlästä.