Tänään tuli pyörittyä Helsingissä kun oli siellä pienehkö työkeikka. Kaupunkina ei ole ikinä minua kiehtonut niin paljon kuin esim Tampere ja epäreilusti haukuttu Turku. Kaikissa noissa kolmessa on tullut paljon pyörittyä, mutta stadi saa noista minulta pronssimitalin.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Minä taas en päästäisi Helsinkiä edes piste sijoille asun Tampereella
Ja se jota meidän Tampereen ja Turun kesken tarinoidaan on lähinnä kivaa naljailua milloin mistäkin
Kuten Turkulaisten ääntely onk onk mul kukkasoittanut terv tepivaari
Mutta missään riita väleissä emme toki ole terv tepivaari
Kaikki nuo ovat omia persooniansa ja mukavia asua ml. Lahti. Mutta Turku sisäänpäin lämmpiävin, vaikka asuisi tois pualel jokke tai täll pualel, sitten Lahti, jossa täytyy kuulua LHS:ään tai Pelikaneihin, sitten Tampere, joka luulee olevansa maailman napa.
Hesa on omanlaisensa ja avoin kansainvälinen sulatusuuni jonka onvat miehittäneet junan tuomat. Siellä voi olla oma itsensä tulitpa mistä vain.
Sen minkä joudun oleen Helsinkissä riittää minulle Turussa voisin hyvinkin asua siellä on mm drats klubeja mutta en Helsinkissä
Ei Tampere luule olevansa maailman napa mistään kohtaa terv tepicvaari
Minä työelämäni alussa asuin Helsingissä 8 vuotta, mutta eihän siitä tullut mitään. Ei silti, en minä asuisi Tampereella, enkä Turussa, tuskin monessa muussakaan kaupungissa. Monta kertaa olen jo sanonut, että taidankin muuttaa Roomaan.
https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/2016020221054928
10 kaupunkia, joissa kuhisee taskuvarkaita
2. Rooma, Italia
Rooma on täynnä historiallisia maamerkkejä ja kulttuurinähtävyyksiä. Ryhmä turisteja ottamassa valokuvia on kuin avoin kutsu taskuvarkaille.
Minua ei saisi muuttamaan Helsinkiin edes ”pieninä palasina”.
Vaikka Varkaus on punikkikaupunki, niin minulle tällainen pikkukaupunki on kelvollinen. On helppo vaikka pyöräillä luontoon kävelemään.
Minä saan täällä kaikki palvelut, mitä tarvitsen – ja luonto on lähellä.
No, myönnettäköön, että käyn Virossa ”sotimassa” melkoisen usein – mutta sieltä on hyvä palata kotiin Varkauteen.
Helsingissä kaduilla kävellessä pulssini on noin 20 korkeammalla kuin muualla, ihan tuli mitattua. Se on niin perkuleen stressaavaa siellä kävellä. Helvetillinen ruuhka ja hätä, jokainen syöksyy paniikissa puolet ajasta päälle. Ja joka nurkka on täynnä kaupustelijoita ja kusettajia, toinen mokoma taskuvarkaita.
Ei siellä pysty olemaan.
Tuli siellätoistakymmentä vuotta asutuksi, vaan nimenomaan tuo ruuhka ja ryntäily sai minut tajuamaan, ettei se ole minulle sopiva kylä.
Minulla on pakosta auto reissuilla käytössä. Parkkipaikka on etsinnässä ja pysäköinti maksaa maltaita. Jopa pieneksi hetkeksi pysähtyminen on usein kiellettyä. Ei todellakaan tee mieli Helsinkiin – eikä mihinkään muuhunkaan suureen kaupunkiin.
Kymmenen vuotta opiskelu- ja työaikaa Helsingissä, päälle vielä viisi vuotta Espoossa. Aluksi tuntui ”kivalta” mutta aika pian heräsi pyrky rauhallisempiin oloihin. Kun tuli lapsia ja eukko samanmielinen hakeuduimme pois, sattuman kautta löytyi mieleinen työpaikka Vaasasta, asunto pienessä kylässä Raippaluodossa.
Helsingissä oli hyvää kulttuuritarjonta, yleiset kulkupelit sitä ei voi kieltää. Mutta kovin tyytyväisiä olemme paikanvaihdokseen, lapsistakin kehittynyt tervehenkisiä maalaisia, Raippaluotoon asettuneita.
Yksilöllistähän tämä on yksi haluaa elellä Lapissa toinen Helsingin Eirassa, sääli heitä jotka pakosta joutuvat Helsingissä asumaan.
Kyllä minä vielä asuisin edelleen etelä-Helsingin meripuiston tuntumassa tai vanhalla Katajanokalla. Mutta en Sörkässä, en Puotinharjussa enkä Munkkivuoressa.
Mutta kun työt veivät muualle maahan, niin turhaa haaveilla, paitsi kyllä vanhan Porvoon mäelle Haikkoon merenrannan sijasta.
No Heikki voi aina muuttaa vaikka sinne ihannoimaansa Porvooseen eihän sitä kukaan estä
Itse en asuisi kummssakaan en Helsinkissä enkä Porvoossa
10 vuotta hesaa ja siihen aikaan asumisen kalleus sai lähtemään. Työ siellä olisi ollut ihan ok. Siihen aikaan -50-60-luku kun siellä olin se turvallisuus oli ihan ok.