Tuollainen osui silmään sairaalan lehtihyllykössä.
Saksan hävittäjät toisessa maailmansodassa
-Tarkkoja piirroksia ja ainutlaatuisia kuvia
– 40 mallia vuosilta 1939 – 1945
– Kaikki tekniset tiedot
Yksitasot, kaksitasot, suihku- ja rakettihävittäjät
Ostin veljelle joululahjaksi tuon.
Kun tuntee lahjan saajan on aina jotakin joka sopii ja ilahduttaa…
Tulee vähän mieleen kun joskus muinoin ostin isälle kirjan moottorisahan historiasta.
Itselleni ostin juuri kirjan Pitkät pojat, jossa käsitellään Tampereen poliittista historiaa. Vaikutti mielenkiintoiselta
Minä taas en osta lahjoja enkä joulu ruokia syön aivan normaalia ruokaa koko joulun ajan
Ja se ei ole niinkään rahasta kiinni van mielenosoitus kauppaketjuille ja heidän nousseista hinnoistaan terv tepivaari
Käytiin tänään emännän kanssa Kittilän kirkolla. Väkeä oli liikkeellä kuin pipoa. Osa varmaan Levin turisteja. Ostettiin joulua varten. Näillä näkymin vietämme joulun kahdestaan. Ei vielä tiedä.
Tietenkin kävin myös kirjastossa. Lainasin sen Jessikka Aron ”Putinin trollit” ja muutakin mielenkiintoista lukemista.
Bensan hinta oli miellyttävä yllätys, se oli muutaman hilkun alle kahden euron litra!
Hollolan kivikirkossa on jouluisin tunnelmallista mutta en tänä jouluna saa kyytiä.
Hollola kaunis keskiaikainen kirkko v.1497 oli pitkään kotikirkkoni. Ikivanha kirkkoympäristö Kapatuosianmäkineen on nähtävyys vailla vertaa. Sieltä siimeksestä näkyy Pyhäniemen kartano, josta vietiin juustoja, viinirypäleitä ja persikoita Pietariin. Navetassa oli 250 lypsävää.
Suomifilmin romanttiset elokuvat Leif Fagereineen ja Tauno Palot kylän raitilla.
No hyvänen aika pojat, saanko minä lohduttaa teitä vähän, ainakin yrittää, nimittäin jakamalla jotakin omasta joulunalusesta?
Mitä minä tein? No minä kävin taloyhtiön hississä yökkimässä. Ei vaineskaan! Ostin itselleni ruokaa.
Näivetyttyäni muutamaisen päivän pelkillä pakastemarjoilla, kun en ollut hetkeen intoutunut kaupoille, oli ruokarutiinini muutamia päiviä sellainen, että otin pikkuruisesta pakastinlokerostani noin desin puolukkaa aina kun tuntui että kylmä hiki nousee ja alkaa heikottaa. Puolukat kupissa uuniin ja vähän hunajaa päälle sekä nestettä, niin yllättävän pitkälle kantoivat.
Sitten tuli vastaan tuo jo minulle tuttu aamu, kun sitä herää siihen, että orastava heikotus ja vahva aivosumu niin, että peloissani kävin äkkiä ottamassa lusikallisen jääkaapin chili-hillokepurkista. Uuniin puolukat ja päälle teetä, mitä ei elimistö sitten enää kestänyt.
Vatsa alkoi kouristella ja eipäs muuta kuin pöntön ylle kunnes yökkirefleksi lakkaa. Vatsassahan ei mitään ollut, mikä sieltä olisi voinut ulos tulla, mutta kyllä se olo siitä hengitellessä tuntui kääntyvän elämää päin, ja kun tuo hellitti, pystyin kurkistamaan peilistä kelmeän kalpeaa olentoa. Ei se ruma ollut, vähän vaan kalmainen. Olin huojentunut. Nyt pääsisin kauppaan. Ja tämän myös tein.
Ensi yönä ajattelin käydä vielä rauhassa yökaupassa hakemassa syötävää hieman suunnitellummin. Yöllä kaupassa on mukavan rauhallista.
Yritin illan etsiä verkkokirjastoista yhtä antiikin tutkimukseen liittyvää kirjaa, mistä tulikin mieleen, että Piki-kirjaston e-aineistoistahan löytyy jos ja mitä kaikkea kivaa katseltavaa ja kuunneltavaakin 😉
Tampereen ”piki”-Metsokirjasto on mukava monialaisen musiikkin tyyssija 4 varattavine soittostudioineen kuunteluasemineen plus vapaa digipaino. Lainattavia soittimia bongosta kitariin.
Eilen pianostudiossa Yamaha 3A konserttipianon kontrabasson A-kieli oli poikki, kun joku vasasormi oli ollut ffff- tuulella.
Myöskin:
Adriaen Coenenin kalakirja/ Vis booc, 1577-1579
”In 1577, at the age of 63, Adriaen Coenen, from the Dutch fishing port of Scheveningen, started his Visboek (Fish book). Over a period of three years he collected all kinds of information about the sea, coasts and coastal waters, fishing grounds, and marine animals, in all producing 410 expert pages. Throughout his life Coenen had earned his living from the sea, as a fisherman, salvage master, and from 1574 as official fish auctioneer at Scheveningen. Coenen made nearly every page into a miniature work of art by framing his texts and illustrations with borders, edges and cartouches painted in watercolor. Coenen must have realized the special value of his book, as appears from the minutes of the court sessions in Leiden from 1583. They contain a note indicating that Coenen asked permission for his book and his collection of dried fish ”to be shown at the coming free annual fair and the festival for the relief of the city…”
(https://www.loc.gov/resource/gdcwdl.wdl_14420/?sp=117)
Vähän kotimaista tunnelmaa blogin sulostukseksi, jos Timo sallit?
https://youtu.be/lX-gvbvx70I
(Sitruunapippuri – Kahdestaan)