Kun seuraa tätä tämänhetkistä urheilumaailmaa kilpailuineen ja kilpailijoineen, niin varmasti aika kauaksi ollaan ajauduttu niistä jaloista urheilun ihanteista ja tavoitteista jotka sille asetettiin ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjänä.
Urheilu on mitä suurimmassa määrin nykyään yksi politiikan ja vallan väline ja niitä ei suojele taivaan isä, vaan maanpäällinen sarvipää eli raha.
Voidaan kyllä sanoa, että ollaanko silloin päästy tavoitteeseen, kun urheilijoista ollaan tehty robotteja tähän urheilusirkukseen, jota raha ja valta ohjailee oman valtansa pönkittäjäksi.
Nytkin nahkakuulan perässä potkijamiljonäärit tekevät huomaamattaan politiikkaa totalitaristisen järjestelmän mannekiineina ja kansalliskiihkoiset urheiluhullut tappavat toisiaan voiton ja tappion hetkellä.
Lääketiede on aina rinnan mitan edellä mitaleja jaettaessa ja mitä parempi robotti sen suurempi valta ja kunnia.
Eihän tavallinen ihminen kykene tätä järjestelmää muuttamaan, mutta jos nyt jonkin neuvon antaisin vanhemmille lapsiaan kasvattaessaan ja ohjatessaan terveelliseen elämään, niin älkää nyt ainakaan tehkö lapsistanne robotteja, jotka teidän omaa urheilulahjattomuuttanne paikkaisivat ja nostaisivat taloudellisen kuilunne pohjalta rikkauksiin.
Kun ollaan urheilun tarkoitusperistä menty pahasti metsään, niin minä neuvoisin vanhempia viemään lapsenne sinne metsään, pois kilpaurheilun houkutuksilta ja jos nyt karkean arvion esitän, niin kilpaurheilijat eivät tervettä päivää näe, mutta jos metsästä on elämänsä rakennuspuut hakenut, niin jokainen päivä metsässä on kuin laittaisi rahaa pankkiin, se ei näy viivan alla, mutta yläkerta voi hyvin ja purut pysyvät kuivina.
