Mitä vaikuttaa jatkuva uhkailu ihmiseen

Varmaan moneenkin negatiivisesti mutta kun nyt on monet vuodet rasitetu ensin koronalla sitten venäjän uhalla

Venäjän uhka on aina ollutkin Suomelle uhka ja siihen on myös varauduttu

Nyt viimeksi sähkön loppumisella en osaa sanoa kuka näitä uhkia oikein luo sillä vaan on negatiivinen vaikutus ihmisten tekoihin

Kun tuosta koronasta ollaan aika lailla selvitty silti sitäkin vielä on ei ole poistunut vielä

Kun viime talvena menetin veljeni syytä en tiedä mutta olihan veikalla jo ikääkin n 90 v

Nyt en pysty itse nukkumaan koitin sitä mutta särky lonkassa on liian kovaa olen nyt hereillä kun maata ei kykene lainkaan

Pitänee mennä Hatanpäälle aamusta jospa sais kipulääkkeitä taitaa olla ainoa asia joka saa kivun kuriin

En tiedä mikä kivun aiheuttaa mutta saattahan siellä olla vaikka kulumaa oma ikäni on nyt 74 ja risat

Mutta eipä kipu valittamalla lopu siihen on vaan saatava syy miksi se on noin kovalla tasolla

Mutta kunhan valvon ne kun helpottaa kun kävelen jokin on vialla kuitenkin ja siitä otan selvää huomenna soomoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Onko vaan totuus niinkin

Kun autojen bensan kulutus onkin saatu lähes olemattomaksi litra hintaa pitää saada paljon enemmän

Samoinkos on sitten käynyt sähkön osalta jos nuot led ilamput ovatkin nyt kuluttaneet paljonkin vähemmän sähköä

siitä kulutuksesta pitää saada korkeampi hinta ei kait kukaan ole sellanen että sen hinta tänäpävänä paljon muusta ole kiinni

Mutta kunhan Suomi ajelee sähköllä saadaankos se hinta normilukemille ei taida sitä päivää tulla

Onko Suomen kansa niinkin yksinkertainen että uskoo kaikki sadut mitä maanpäällä kerrotaan soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Vegaanikeskustelu kehittyy

Kuuntelin juuri tuoreimman Ruben Stillerin radio-ohjelman jakson, jonka jälkipuolisko oli vegaanikeskustelua. Mukana oli lobbausyhdistys Viral Vegansin edustaja Pavel Tchrenkov, jota Stiller tyylilleen uskollisella tavalla kepeästi haastoi. Tyypillisestä vegaanikeskustelusta poiketen tätä oli ilo kuunnella.

Paljon asiaa

Yksi parhaiten mieleeni jäänyt osa keskustelua oli evoluutionäkökulma. Kuten tiedämme, ihmisen kehitykselle evoluutiossa on ollut kriittistä monenlaisen lihan ja kalan syönti, kuten toki myös tulen valjastaminen kypsän lihan saamiseksi. Asiassa huomioitiin sekä biologinen että yhteiskunnallinen kehitys. Toisaalta, pari tuhatta vuotta sitten oli biologisesti perusteltua välttää sianlihan syöntiä ja pätkiä poikien peniksistä päät irti. Tänä päivänä näiden syyt ovat kadonneet – tavat toki eivät. Heitän tämän vaikean vertauskuvan juuri muistutuksena siitä, että monet tapamme ovat lähinnä pinttyneitä perinteitä, vailla nykypäivän perusteita.

Tosiasia on, että meillä ei ole mitään tarvetta enää syödä lihaa. Tämä ei ole osaltani minkään asteen käsky tai vaade kenellekään lopettaa lihansyönti, ainoastaan yksinkertainen tosiasia. Teemme aika paljon asioita, joihin meillä ei ole ehdotonta tarvetta. Tuon tosiasian pohjaaminen kuitenkin avaa tien rehelliselle ajattelulle. Se johtaa ymmärtämään mahdollisuudet eteenpäin. Vuosisata sitten olimme tilassa, jossa kaupunkimme olisivat hukkuneet siihen itseensä ilman automobiilin suurta tulemista. Nyt olemme tilassa, jossa eläintuotannon nykytila uhkaa tappaa meidät niin zoonooseihin (kuten covid-19) kuin luonnon köyhtymiseenkin. Yhä tänäkin päivänä meillä on hevosia, kuten ehkäpä jatkossakin meillä on liharuokaa, molempia kohtuudella. Vuosisata sitten siirtyminen hevosista autoihin ei sujunut helposti, joten haasteita voi odotella ruokamullistuksessakin.

Turvallisuudesta olen eri mieltä

Haastateltava sai tilaisuuden kuvailla ideaalia tulevaisuutta. Hän totesi vegaanisen tulevaisuuden olevan mm. turvallinen tulevaisuus. Tässä kohtaa minulla klikkasi ja näin suurimman haasteen. Pavelin kaltaisilla kavereilla on selvästi diplomaattista kykyä, mutta leijonaosa vegaanilobbareista ja -aktivisteista mielletään – osin perustellusti – kovin pienen poliittisen reunan edustajiksi. Heistä hyvin moni edustaa vasemmiston progressiivis-totalitaarista(*) siipeä ja hyvin moni ihannoi monenlaista väkivaltaa ja vapauksien polkemista osana toimintaa. Kieltäydyn antamasta tarkempia esimerkkejä, koska paha olo tarttuu.

Ehkä se olen vain minä ja mikäs siinä, mutta tuo on se asia mikä minua eniten pelottaa vegaanisessa tulevaisuudessa. Olen jättänyt ison osan lihasta jo hyvän aikaa sitten taakseni, mutta toisaalta olen nähnyt maatiloilla mistä liha tulee eikä se minua pelota. En vain koe tarvitsevani etenkään punaista lihaa ja koen sen olevan positiivisen tulevaisuuden vastaista. Lisäksi näin tehden isken MTK:n sekä heidän militanttisiipensä rahoitusta vastaan ja mikäs sen iloisempaa? No kerron. Iloisempaa olisi se, jos vegaaninen tulevaisuus olisi väkivallatonta, suvaitsevaa ja siihen sisältyisi myös vähän oikeistokonservatiivista liberalismia, tasapainottamaan pakettia. Haluaisin, että se tulevaisuus olisi monivärinen eikä yksivärinen, ehdottava ja rohkaiseva eikä pakottava.

Siinä oma vegaanihaasteeni alan aktiiveille, joista kuulen mieluustikin lisää jos sävy on tämän haastattelun kaltainen. Kiitos kun puhuit sekä fiksuja että fiksusti, Pavel.

(*) P.S. En käytä mieluusti sitä poliittista arvokarttaa jossa konservatiivi ja liberaali mielletään vastakohdiksi, mitä ne eivät pitkään aikaan ole olleet. Omassa (epätarkassa) tulkinnassani vastinpareja ovat konservatiivi-progressiivi, liberaali-totalitaari ja toki klassinen oikeisto-vasemisto vielä mausteena.

Joulukinkun luu hernekeittoon

Kustaa Vaasa määräsi kansan syömään hernekeittoa torstaisin ja sitä perinnettä olen noudattanut.
– Kun ostaa riittävän ison joulukinkun, niin siitä riittää vielä torstain hernekeittoon.
– Viljakkalassa oli perhe jossa oli tapana keittää ruokaa aina iso kattilallinen ja valmistuttua se nostettiin keskelle pöytää, josta sitten kukin nälän tultua söi omalla lusikallaan. Kun kattila aikanaan tyhjeni sama toistui yhä uudelleen. Käytännöllistä eikä tullut tiskiä sillä jokainen nuoli lusikkansa.

Joka jouluinen on se ihme

No eihän se nyt mikään suuri ihme ole mutta aina se järkyttää ihmismieltä joulun odotuksissa ne sitten puhkeaa raivon muodossa

Kyllä se puukko taas heilui ihan kunnolla koska meillä olis joulu kun ei tapahdu murhia

Taitaa olla vaan vaarin toive uni mutta ympäri Suomen näin tapahtui

Siinä sivussa poltettiin kirkko ja talo maan tasolle tuo talo siksi että en tiedä oliko ok telo asuin huoneistoja siinä kuitenkin oli

Muutoinkin asuintaloja paloi aika monta Suomessa kuten muuten taitaa olla tapana liekkö kynttilöiden huolimaton asettelu

Mutta seuraavaksi onkin sairaalat taas myrskyn silmässä kun jotkut ampuu raketteja ja varmuudella muutama silmä taas menee

Tuokin joka vuotinen uuden vuoden päivänä tiedämme montako tuostakin on kerrottu valistusta ei vaan auta mitään

Noinkin asia on eikä sitä muuta mikään soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Valepukit tuuraavat ja ovat uskottavampia kuin pukki itsessään.

No niin, nyt saa sitten taas vuoden itkeä ja meluta vapaasti ilman pukki pelkoa  ja iloita siitä, että joillakin menee vielä huonommin kuin itsellä.

Tosin tästä päivästä aina huhtikuun vaaleihin asti turut ja torit ovat täynnä rikkaita pukkeja, jotka lupaavat lahjoja avokätisesti kaikille, kunhan hän vain pääsisi teidän rahoillanne niitä teille osteleen Arkadianmäen velkavekselillä.

Monet toivovat kädet ristissä, että nykyinen hallitus saisi velkavaltakirjan jatkaa myös seuraavan neljä vuotta, sillä kansalaiset ovat jo hyvin totutetut ja koulittu uskomaan siihen, että tosiasiassa velat ovatkin saatavia.

Mutta kun ajatellaan minkälaiset kriisit ja koettelemukset yhteiskuntaamme on koetellut koko neljä vuotta, niin hyvinhän noista on selvitty, nykyisestä hallituksesta huolimatta.

Toinen puoli kansasta taas rukoilee, että ei koskaan enää suomeen hallitusta, jossa viisi viisasta ”neitsyttä” pääsee toteuttamaan omaa tasa-arvon ja solidaarisuuden  käsitystään kansakunnan kaapin päälle.

Mutta kun suomalaisissa elää jo äidinmaidosta peritty oppi, että mitähän meistä ajatellaan ja että mitähän voisimme tehdä muiden puolesta että meistä tykättäisiin ja kun näyttää, että ulkomailta tulee kiitosta ja ylistystä ”tyttöhallitukselle” ja kuningattarelle, niin täytyyhän sen sitten hyvä olla, joten ruoskaniskut omassa selkänahassa on vain rakkauden tunnustus ”kauniilta ja rohkeilta”.

Joten annetaan pitojen jatkua seuraavatkin neljä vuotta, kyllä valtio kyydin maksaa ja totutetaan jakolaskua, että jos ei ole mistä otetaan, niin täytyy lainata.

Se vähän huvittaa, kun eduskunnassa yritetään suitsia näitä pikavippifirmoja kohtuullisuuteen, niin kohtuus on kyllä tuntematon hyve heidän heidän itsensä, kaveriensa ja puolueidensa pankkikirjoissa, jotka muistuttavat pornokirjaa pelkkine panoineen.

 

Alkaa oleen jouaatto ilta jo käsillä klo 21.15

Kyllä se taas meni suunnitelmien mukaan enkä sitten ole yhtään yksinänen kun vaimoni kuoli v 2013

Olen viettänyt aina yksin enkä tajua sitä miksi sanotaan ettei joulu ole joulu ellei ympärillä pyöri iso porukka

No kaikilla on omat touhunsa niin minullakkin nyt en ostanut monelle lahjoja mutta jonkin verran kutenkin

Jouluruokia en ostanut kaupasta yhtään mitään ja enpä silti ollut vailla jouluisia ruokia

Ostin ne kaikki suoraan tuottajalta ja onhan se totuus että kotona tehty esim imelletty peruna loora sen parempaa ei sitten ole

Pienen kinkun hain palvaamosta suoraan ja olipa hyvää

Nyt mennään kohti uutta vuotta ja ilman ira koirulia ira oli kiltti tytteli pelkäsi uuden vuoden paukkuja

No nyt ei iraplikan tarvii säikkyä niitä ja loppiaisesta mennään kohti ns härkä viikkoja

Mutta näillä eväillä kohti vuotta 2023 iloisin mielin soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

F.E.Sillanpään joulukirje diktaattoreille vuonna 1938

Helsingin Sanomat julkaisi tänään jouluaattona uusintapainoksena F.E. Sillanpään Suomen Sosialidemokraatissa jouluaattona 1938 julkaistun Joulukirjeen diktaattoreille. Tässä kirje:

 

”Joulukirje diktaattoreille

H y v ä t   h e r r a t,

niin puhuttelen tietä vaistomaisesti, vaikka heti huomaankin, ettei siinä ole oikeata tyyliä.  Arvelen hyvällä syyllä, että te itsekään ette tuosta herra-tittelistä oikein pidä – vaikkapa sitä käyttääkin ainoana tittelinään maapallon ehkä mahtavin mies.

Mahtavin teistä haluaa – anteeksi: käskee – itseään kutsuttavan toveriksi ja kun hän myös on teistä verisin, niin on tuossa toveri-nimityksessä hyvä annos sitä senpuoleista huumoria.

Toinen teistä haluaa olla johtaja – tai suomeksi oikeammin johdattaja – ja kolmas suorastaan il duce.  – No, Napoleon Bonaparte halusi olla keisari, ja teidän diktaattorien asema ja asenteet muistuttavat suuresti tuota miestä, joka on ihmiskunnan historian suurimpia paradokseja.

Hän oli – nyt puhun vain Napoleonista, en teistä – yksi Euroopan suurimpia pahantekijöitä, jonka ”elämäntyöstä” ei ole jäljellä muuta kuin hänen rikoksensa muisto historian lehdillä.  Muuten hän oli aivan vähäpätöinen mies, raskaan hermotaudin runtelema, joka helposti menetti malttinsa ja konseptinsa ja tällöin teki itsensä naurettavaksi.

Sekä hän että te olette erikoislaatuisen ajan esiintyöntämiä yksilöitymiä.

Kun teidän suurten ja lahjakkaiden kansojenne hämärä unissakävijäkausi on ohi, olette tekin ohi.

Esiin tulevat ne, jotka eivät ole antaneet itseään hämätä, vaan ovat säilyttäneet puhtaana korkean inhimillisyyden kipinän.  Se on vaatinut taistelua ja monet ovat kaatuneet ja menehtyneet teidän ”valtanne” käsiin.  Tai oikeamminkin vain heidän maallinen tomunsa on menehtynyt.

Sillä teidän valtanne ei ylety maan tomua korkeammalle.

*

Mutta jos jotkut ovat kaatuneet, niin aina joku pääsee perillekin, siihen hetkeen, jolloin pilvet repeävät ja inhimillisyyden aurinko ylenee siunaten painajaisunesta heräävien päälle.

Silloin on riemu suuri, kun juutalaiset ja kreikkalaiset voivat syleillä toisiaan sen opin mukaisesti, joka on läpäissyt vuosituhansien synkät kaudet, joina erinimiset suuruudet ovat kuvitelleet tukahuttaneensa sen siihen pölyyn, jonka he marssillaan ovat maasta nostattaneet.

Silloin on riemu niin suuri, että me hetkeksi unohdamme tuon äsken kestetyn.

Vasta joskus myöhemmin me epämääräisin tuntein katselemme teidän maallisia aikaansaannoksianne, joitakin teitä ja kanavia, joitakin suonkuivauksia – jotka viimemainitut meidän suomalaisten silmissä ovat perin vaatimattomia.

Me katselemme niitä, niin kuin katsellaan hautausmaata.

Me aavistamme – ja tiedämmekin  että ne eivät ole syntyneet kansan iloisesta aherruksesta, vaan on paljon verta ja kyyneliä vuotanut piiskaniskujen alla.  On enemmän kuin todennäköistä, että noiden teidän laitteittenne käytännöllinenkin merkitys silloin on sama kuin Egyptin pyramidien.

Mutta vielä tuolloinkin ovat ikituoreita teidän suurten – todella suurten – kansalaistenne elämäntyöt, sillä ne ovat olleet säilössä korkeammalla kuin minne teidän hurjimmatkaan surmankylväjänne ovat voineet koneillaan kohota.

Danten, Goethen ja Tolstoin, Bachin ja Beethovenin elämäntyöt eivät ole rahtuakaan kalvennet – pikemminkin niitten henki vapautuksen hetkellä tuntuu entistä kirkkaampana.

*

Ja ennen kaikkea loistaa silloin entistä kirkkaampana sen suuren juutalaisen perusoppi, jonka syntymistä me täällä pohjolassa ja jossakin muuallakin voimme ainakin vielä tällä kertaa vapaina ihmisinä pelottomasti juhlia.

Se on suuren, epäitsekkään rakkauden oppi, jota te sanotte heikkoudeksi ja hymähdätte sille pilkallisesti.  Mutta se on, kuten sanottu, kestänyt kauemmin kuin ihmiskunnan tähän ikään ehtiessä kenenkään teidänlaisenne opit ja sovellutukset.

Meidän on joskus vaikea hillitä siveellistä raivoamme teidän tekojenne edessä, vaikka meidän pitäisi omistaa joku hiljainen hetki teidänkin puolestanne, rakkaat poloiset ihmislapset; lukemattomia sellaisia rukoushetkiä on varmasti teidän puolestanne pidettykin.

Kun me joulujuhlan hetkenä erikoisesti keskitymme muistamaan sitä miestä, joka todella rakasti niitäkin, jotka mitä kauhistuttavammalla tavalla raiskasivat ja kuoliaaksi kiduttivat hänen maallisen olemuksensa, niin silloin me ainakin hetkiseksi unohdamme teidät, ja parhaat meistä omistavat teille hyväntahdon ajatuksen.

Näen silmissäni teidän pilkalliset ilmeenne; meidän jouluhymnimme on teidän mielestänne hyttysen ääntä teidän oman pauhinanne rinnalla.

Mutta me puolestamme tiedämme, että meidän kantaa korkeammalle kuin teidän ja me vahvistamme itsessämme sitä vakaumusta, että voitto kerran on meidän.

Meidän, joiden tunnuslauseen suuri saksalainen  omasta puolestaan kerran on kiteyttänyt sanoiksi:

J a l o   i h m i n e n   o l k o o n,  a v u l i a s   j a   h y v ä.

F.E. Sillanpää, 24.12.1938.”

Ansaittua kiitosta saa F.E. Sillanpää tänäkin päivänä ajankohtaisesta vuoden 1938 joulukirjeestään. Jos elokuvateollisuuden tapaan tänä päivänä julkaistaisiin uusi tuotantokausi Danten Divina Commediasta siellä alimmassa helvetissä viruisivat Cassiuksen, Brutuksen ja Juudas Iskariotin asemesta joulukirjeen vastaanottajat Hitler, Mussolini ja Stalin oikeutetusti täydennettynä Vladimir Putinilla.

Kiitoksen saa myös Helsingin Sanomat joulukirjeen uusintajulkaisemisesta. HS tuskin olisi sitä vuonna 1938 uskaltanut tai tohtinut julkaista, vaikka olikin mediana paljon Ajan Suuntaa ja Uutta Suomea moniarvoisempi.

Mutta Suomen Sosialidemokraatti sen julkaisi. Lehti joka 30-luvulla oli poliittisen tendenssisinsä, puoluelehti kun oli, ohella ajan suomalaisessa ilmapiirissä virkistävän sananvapauden esitaistelija. Lehti julkaisi koko mediakentästä poiketen mm. Hasekin Svejkiä ja Haanpään novelleja tuomioistuimen painokanneuhka aina niskassaan. Sillanpään joulukirjettä ei varmaankaan kukaan muu olisi julkaissutkaan.

Miten voikaan pieni pahvin pala ilahduttaa

On se vaan sellanen kun posti sen tuo kotiin niin se vaan toimii edelleen no tietysti se pahvinpala on joulukortti

Kun sen saa mielen täyttää suuri ilo vaikka en minä yksinolosta masennu olen siihen tottunut

Mutta kaiken kruunaa saatu pieni pahvin pala ja vaikka sen lähettäjä onkin aikuinen nainen

Tulee silti aina se pieni ihminen muistoista no kysymys on tuo siskoni tyttö joka muistaa enoaan

Noinkin asiaa voi katsoa oikein hyvää joulun jatkoa kaikille soommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast