Eduskunnassa on 200 populistia ja vain yksi puolue joka sitä puhtaimmillaan edustaa, eli on kansan syvien rivien tulkki rötösherroja vastaan noin pelkistettynä sanoen, eli ei edusta ideologista kivijalkaa, vaan elää tai kuolee päivänpoliittisen sykkeen sydämen lyönneistä.
Sitten on niitä populisteja, jotka heittävät verkkonsa perussuomalaisille vesille oman puolueensa ideologian vastaisesti, tavoitteena uskotella äänestäjille heidänkin olevan rötösherra jahdissa.
Jos nyt muutaman mainitsen, niin kokoomuksessa kansan kusetukseen oman vakaumuksensa vastaisesti airueen kärjessä lippua kantaa Ben Zyskowitc.
Demareissa puppu -populismin ylin juomanlaskija on Kimmo Kiljunen.
Kepun persupolitiikan jälkiä matkii Hannu Hoskonen susirajalta.
Sehän se erottaa näiden muiden puolueiden kellokkaiden ulostulot persuista, että silloin kun ne tulevat heidän esittäminään, niin ne ovat hyviä ellei jopa loistavia uusia avauksia, mutta persujen suusta esitettyinä ne ovatkin sitten pahimmillaan jopa rasistin leima otsassa.( Mediankin mukaan )
Kansalaisilla suurimmalla osasta puuttuu se medianlukutaito, joka pystyisi jyvät seulomaan akanoista, eli näkisi kusetuksen, eikä astuisi yhä uudestaan samaan miinaan, mutta ymmärrän toki miinaan polkijoitakin, sillä kuka sitä jaksaa näitä valehtelijoiden klubin jokaista napinpainallusta alin omaan seurata.