Karjalan palautus haaveet ovat Suomessa lopullisesti ehtyneet ja kuolleet. Viimeinen niitä aktiivisesti esillä pitänyt Heikki A. Reenpää (Prokarelia r.y.), viimeinen elossa ollut AKS:n valajäsen, menehtyi hyvin korkeassa iässä ja hänen myötään konkreettiset revanssihankkeet hiipuivat. Toki riittää niitä joiden sukujen sukupolvien takainen omaisuus (manttaalit, sahat ja myllyt) jäivät sinne ja sukulaiset eivät ole lakanneet jupinoissaan vaatimasta korvauksia (keneltä vaativat, siinä kysymys). Mutta tämä on vain voimatonta nyrkin puristelua taskussa, Suomessa palautuskysymys on loppuun katsottu.
Toisin on asian laita Unkarissa. Siellä ensimmäisen maailmansodan lopputulos, Trianonin rauhansopimus, iski todella syvän haavan koko kansan sieluun. Unkari menetti kaksi kolmannesta alueestaan syntyneille uusille valtioille. Jäljelle jäi tynkävaltio, jolla on suhteettoman suuri pääkaupunki, suuren Unkarin tarpeisiin ja voimavaroihin kasvanut Budapest. Sama on tilanne Itävallan ja Wienin suhteen. Asiaa symbolisoi kuvaavasti Tonavan rannalla sijaitseva komea ylisuuri parlamenttitalo Unkarin mahdin päiviltä. Unkari yritti paluuta entiseen lähtemällä toisessa maailmansodassa Saksan kelkkaan samalla pyrkien pitämään Saksan etäällä sisäisistä asioistaan (onnistui vuoteen 1944 saakka, jolloin vasta alkoivat mm. juutalaisvainot maassa). Sitten Unkari sai kokea saksalaismiehityksen, joutumisen sodan jalkoihin, venäläismiehityksen, stalinistisen hallinnon terrorin, epäonnistuneen 1956 kapinoinnin.
Toisin kuin Suomessa revanssihenki elää Unkarissa. Siellä on katkeruutta naapurimaita ja samalla ensimmäisen maailmansodan voittajavaltioita kohtaan sadan vuoden takaisista aluemenetyksistä. Kansallinen mentaliteetti ei ole parhaalla tavalla sopeutunut yhteistyöhön näiden kanssa EU:ssa ja Nato:ssa, esimerkkinä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyden jarrutus, joka suuntautuu hakijoita enemmän kiukutteluna itse Nato-järjestöä vastaan – paljolti tiedostamattomastikin ensimmäisen maailmansodan ympärysvaltojen kansallisuuspolitiikkaa vastaan.
Näistä Unkarin mentaalisen statuksen aineksista Orban taitavasti punoo autoritaarisen yksinvaltansa perustan. Kansallismielisyyden korostaminen on kansoille tuhoisaa.