Tervehdys kaikille Pirkan blogiin kirjoittaville kuin sen moniulotteiseen lukunautintoonkin osallistuville täältä itäisimmästä suomesta.
Näin talven kynnyksellä, kun taas aloitin lintujen ruokinnan, niin eilen tapasin monen vuoden jälkeen yhden harvinaisuuden ja yhden kaipaamaani linnun ruokinta-automaatiltani, jonka luulin jo kuolleen sukupuuttoon, vaikka se vielä joitakin vuosia sitten oli aika yleinenkin lintulaudallani.
Ehei, ei se ollut rauhankyyhky, se ei ole vielä kuollut, vaikka nykyään se koetaan harmittavana pahanilman lintuna, joka on uhkana häiritä läsnäolollaan sotahaukkojen reviirejä.
Se pieni kulkija oli Töyhtötiainen ja kun se takatukka märkänä sateisena päivänä katseli minua oksaltaan, niin se korvasi sillä hetkellä kadonneen rauhankyyhkynkin puuttumisen.
En tiedä mikä on Töyhtötiaisen saanut lähes katoamaan linnustostamme, kun muita tinttilajeja kyllä piisaa, liekkö tehometsätalous vai jokin muu luonnon ”myrkky” syynä sen häviämisessä ja jos siihen syyllistä etsitään, niin se löytyy kunkin omasta peilistä, tahtoo sitä tai ei.