Vuosi taisi olla 1980 kun olin Lapin vaelluksella Kevojoen vaellusreitillä.
Noviiseja olimme Arto Virtasta lukuunottamatta, joka oli meidän eräoppaanamme (toivottavasti muistan oikein).
Olimme pioneeriohjaaja porukka. Olimme jakautuneet telttakuntiin, Esa Hietikko organisoi.
Sain kaverikseni erään Kallen.
Vaelsimme noin 10 km päivässä, keskimäärin. Opimme erätaitoja, sekä yhteisöllisyyttä.
Porukassa yhteishenki on tärkeää, ja myös hengen luoja, organisaattori.
Olen aina ollut pedantti ajan suhteen, joka tuotti sekä illoin- että aamuin vaikeuksia omassa telttakunnassani, johon siis kuului Kalle.
Kalle kuhki iltaisin melko myöhään, kun taas minä menin nukkumaan kello 22.30.
Aamulla olin hereillä kello 7.00, ilman herätyskelloa.
Laitoin nuotioon valkean, tee ja kahvivedet kiehumaan, aamulla siis.
Pikkuhiljaa porukka kömpi teltoistaan, mutta minun telttakuntani toinen puoli nukkui. Nukkui joka ikinen aamu niin pitkään, että muut olivat jo telttansa ja tavaransa pakanneet, kun Kalle vasta koetti nousta, komennusten ja hätistysten kera.
Minä joka ainoa kerta purin teltan ja pakkasin tavarat kun Kalle nuotiolla tuskaisena joi kahvia että heräsi.
Kalle myöhemminkään ei menestynyt työelämässä, kun ei jaksanut nousta aamulla töihin. Työttömänä taitaa olla vieläkin, kaikki vuosikymmenet, en tiedä nykyistä tilannetta, mutta aiemmin kyllä kuulin juuri näistä vaikeuksista….ja oli työttömänä. No, onhan aikaa kulunut…
Vaellus jäi mieleeni silti mieluisana. Lappi oli kaunis, silmä lepäsi siinä hiljaisuudessa, jossa vain hyttyset inisi ympärillä.
Veden sai ottaa suoraan purosta. Puhdasta ja kylmää vettä oli aina tarjolla.
Päätepiste oli Kenestupa, joka oli kauniin erämaajärven rannalla.
Yhdessä toimiminen on tärkeää, se on tärkeää myös ikäänkuin siviilielämässä.
Ratkaisuja opitaan tekemään erilaisissa tilanteissa, sekä keskustelemaan kollektiivina, yhdessä.
Sitä olisi osattava erityisesti nykyään, jolloin yksilökeskeisyys ja itsekeskeisyys on korostuneena aina läsnä.
Pioneeriliikettä ei enää ole, jossa olin mukana.
Vallitun leiri Kangasalalla oli jokakesäinen huipentuma, jossa olin mukana vielä -90 luvun lopulle saakka.
Olin yhtä kesää lukuunottamatta sen alusta saakka, joka muistaakseni oli 1972.
Sitä ennen olin Nokian Taulajärvellä, jossa Herkku Hernesniemi tuli minulle hyvin tutuksi, joka on jo nykyään vainaa.
Samoin on Esa Hietikkokin…
Ikävä on heitä, oikein kovasti. Ja muistelen heitä lämmöllä, kuten pioneeriaikaa ylipäätään.
Olin pitkään Kalevan pioneereissä, muistaakseni 1972-73 aina muutamia vuosia eteenpäin, josta on hienoja muistoja, sekä ohjaajista että pioneeritovereista.
Kohokohta oli päästä Tsekkoslovakiaan Sidnoon pioneerileirille 1976 (nykyisin Slovakiaa), joka oli Unkarin rajalla.
SDPL eli Pioneerit olivat kommunistinen varhaiskasvatusjärjestö, jossa oli tuolloin mukana Suomen parhaimmisto yliopistoista ym. hyvin tunnettuja henkilöitä myös nykyään, oli mukana tuolloin.
Kom.liikkeen hajanaoisuus näkyi myös SDPLssä (Suomen demokratian pioneeriliitto).
Surullista, kun näin jälkikäteen ajattelen.
En sano nimiä, mitään. Kuten sanoin, moni on nykyäänkin hyvin tunnettuja taiteilijoita tai poliitikkoja.
Missä olemme nyt? Missä kom.liike? Kaikki pilkottu. Enemmistöläiset perustivat vassulit, eli reformistisen demariliikkeen. Jonka kannatus on vuodesta toiseen 7-8% paikkeilla. Kommunistit kolmessa osassa, keskenään eriseuraisia. Laitavasemmistoa ei enää käytännössä ole olemassakaan. Jos nyt voi 0,1% kokonaiskannatusta sanoa kannatukseksi.
Olen sekä surullinen että harmissani, ettei uutta vasemmistolaista liikettä ole saatu aikaan.
Sellaiselle olisi kysyntää, mutta kukaan ei sitä ole lähtenyt viemään eteenpäin, vaikka kysyntää ja tarvetta olisi.
Minusta siihen ei ole, kun en osaa organisoida. En johtaa, enkä edes halua. Olen hyvin epätasainen ja rosoinen sellaiseen.
SKDL oli iso ja vahva aikoinaan, ja oli peräti välillä isoin puolue Suomessa.
SKP oli myös iso ja sillä oli painoarvoa. Mitään ei tehty ilman SKPtä, oli hallituksessa tai ei.
Joukkovoimaa käytettiin, kun oli tarve.
Vappujuhlat olivat SKDLllä, Tampereella esimerkiksi, niin isoja ettei kentälle millään mahtunut kaikki marssin päätteeksi, joka kesti sekin yli kaksi tuntia, Amurin kentälle.
Vanhemmat sedät ja tädit muistavat kyllä.
Nykyään Vassulit juhlii vappua demareiden kanssa(pieni on sekin joukko nykyään). Kommunistit laikun lavalla, jonne tulee kourallinen tai kaksi…
Demarit ja Vassulit äänestävät Naton puolesta, SKP tuomitsee Venäjän hyökkäysodan Ukrainaan.
Tässä on Suomen vasemmisto!!!
Ihan kujalla koko vasemmisto…jos nyt demareita vasemmistoksi edes voi kutsua…
Missä on rauhan puolustajat, missä on rauhan marssit?
USAn sylissä vasemmiston on vissiin hyvä olla…hyi saatana!!!!!
