Yrityselämässä toimitaan pääsääntöisesti siten, että mitä korkeampi virka ja mitä suurempi vastuu, niin sitä osaavampi, pätevämpi ja kokenein henkilö tehtävään valitaan.
Onhan niitä toki sattunut ja sattuu yrityselämässäkin katastrofaalisia valintoja johtajaa valittaessa, mutta silloin kun sähkölaitoksen johtaja ei osaa tehdä johtopäätöksiä, niin loparit siitä seuraa, jos nyt tällainen rinnastus tähän sallitaan.
Mutta sitten yhteiskunnassamme suurinta valtaa ja ”vastuuta” omaava eduskuntalaitoksemme toimii toisin kuin yrityselämä, sinne valitaan henkilöt muun kuin osaamisen ja pätevyyden perusteella ja hallitukseenkin valitaan vastuuministerit, vaikka heillä hyvin harvoin on hajuakaan hallinnonalastaan.
Ministeritkin tehtävään valittaessa alkavat vasta opiskelemaan hallinnonalansa lainalaisuuksia ja toimintatapoja kokonaisuuksineen ja kun tulee sutta ja sekundaa, niin syy on aina muissa ja poliittinen vastuu on tuntematon käsite heidän moraalissaan.
Kaikista räikein esimerkki on nykyinen pääministerimme, joka nousi maan korkeimpaan virkaan ja suurinta valtaa käyttämään ”pystymetsästä”, jossa työkokemus oli kaupan kassalta ja pätevyys puoluepolitikoinnin selkäänpuukotuksista, jossa hipaisuja ei lasketa.
Häntä puolustellaan ja sanotaan, että vaikeista ajoista hän on hyvin selvinnyt, no, mikäs hätä hänellä on ollut selvitessä, toista se on ollut enemmistöllä kansasta, kun ovat joutuneet sijaiskärsijöiksi pääministerin tunaroinnin ja kykenemättömyyden seurauksena, jossa oma henkilökultti on ollut johtoteeman ja ulkoparlamentaaristen voimien vietävänä.
Mutta näin toimii demokratia päätöksineen ja jos se haluaa kaiken ulkokultaisuuden, osaamattomuuden ja kokemattomuuden nostaa prioriteettiensa kärkeen kun johtoa valitaan, niin se on vain hyväksyttävä, vaikka kuten nytkin nähdään pääministerimme osalta, niin jälki on kyllä karmivaa, ei hänen oman henkilökulttinsa osalta, vaan suomen kansaa kohtaan.
Sitten vielä ihmetellään, että miksi kansalaisista lähes puolet eivät äänioikeuttaan käytä vaaleissa, mutta sehän olisi sama, kuin ruoskijalle ruoskan antaisit.
Jos ihminen ennen eduskuntaan valintaansa on ollut rehellinen itselleen ja muille, niin sen koulun läpikäytyään ei sitä enää kyllä ole, siellä oppii ja opetetaan kuinka valehdellaan totisella naamalla ja kun selkäsi käännät niin kintaat viedään.
Arkadianmäki on varsinainen linna, jossa koijarit nauttivat yhteiskunnan erityssuojelua ja kohtelua ja mitä suurempi rosmo, sitä suurempi virka.
