Kaikilla puolueilla, hajuun ja makuun katsomatta on sellainen äänestäjäkunta, joka ei puoluetta vaihda kuin paitaa, vaan tukevat puoluettaan vielä silloinkin, kun pyövelin terä aamuauringossa välähtää.
Suurilla puolueilla, joihin luen demarit, kepun, perussuomalaiset ja kokoomuksen, niin puolueiden kannattajarunko on osapuilleen tuolla 15% tietämissä, riippumatta siitä ollaanko hallituksessa vai oppositiossa.
Joten vaaleja ei voiteta eikä hävitä näiden puolueuskollisten äänillä, vaan vaalit voitetaan tai hävitään näiden liikkuvien, ”sitoutumattomien” ja puoluetta kuin paitaa vaihtavien nenästävedettävien äänillä, jotka juoksevat tukka putkella aina sinne, mistä parhaimmat”vappusataset” ja köyhänavut tarjoillaan.
Ja kun nukkuvia on vaaleista toiseen tuo lähes 40% ja vakiintuneita puoluettaan äänestäviä on noin 40%, niin vaalien ratkaisijat ovat nämä 20% paidanvaihtajat, jotka jokaisen tahran jälkeen eivät pese paitaansa, vaan ”ostavat” heti uuden ja pesukone huutaa ei oota.
Nämä kyseiset paidanvaihtavat valitsevat ketä äänestävät lähinnä mielikuvien ja suurten vaalikeskustelujen sekä ulkoisen habituksen lähtökohdista ja lankeavat lööppijorunalismin totuuteen, he eivät mukavuudenhaluaan halua uhrata koko neljän vuoden ajanjaksoon eduskunnan päätöksellisyyteen, vaan liittyvät siihen jonoon jossa muoviämpäreitä jaellaan.
Aina sanotaan, että nukkuvat ratkaisevat vaalit ja joka ne saa hereille myös voittaa vaalit. Mutta kuten on nähty, niin he eivät sohvastaan luovu, joten paidanvaihtajat ovat avainasemassa ja he ratkaisevat kenen pärstä kulloinkin miellyttää ja kuka parhaimmin osaa pitää pokkansa, kun puhuu velatkin saataviksi ja muuttaa veden viiniksi.
Joten, tuuliviirit kieppuvat politiikan katonharjalla milloin vasemalle milloin oikealle ja tyyni sää on heille myrkkyä, kun eivät pääse iskemään sontatalikkoaan naapurin paskapatteriin.
