Muistelen menneitä…taas!

Muisteluihin kirvoitti mieleni tämän iltainen uutinen Suomen suunnitelmista 250km nopeaan junaan Tampereen ja Helsingin välillä.

Kuten varmaan kaikki jo muistavat, asuin ja opiskelin Neuvostoliitossa, Moskovassa 1980 luvun puolessa välissä.

Löysin kivan tytön, joka asui Leningradissa.

Kävin häntä katsomassa aina, kun vain pääsin ja ehdin.

Suomessa valtamedia suolsi jo tuolloin täyttä sitä ihtiään (paskaa) Venäjästä, josta sain lukea lehtikioskeissa myynnissä olevista Aamulehdistä ja Hesarista.

Niin, niitä oli myynnissä Neuvostoliitossa joissakin lehtikioskeissa, kolme päivää vanhoina, ja melko kalliitakin vielä olivat, mutta ostin niitä aina silloin tällöin.

Niissä luonnollisesti kirjoitettiin Neuvostoliiton ankeudesta ja kauppojen tyhjyydestä sekä suoranaisista matkustamiskielloista eri kaupunkien välillä Neuvostoliiton sisällä.

Hymähtelin moisille kirjoituksille, jotka eivät pitäneet tietenkään paikkaansa ollenkaan.

Ostin Moskovan asemalta junalipun Leningradiin, eikä kukaan kysellyt yhtään mitään.

Junat olivat mukavia, sekä ihmiset junissa aina vieraanvaraisia sekä ystävällisiä, oli ulkomaalainen tai Neuvostokansalainen.

Välillä sain lipun korkeanopeuksisella junalla. Junat olivat hienoja, joita en ollut ennen nähnyt missään. Junavaunun seinällä oli numeronäyttöinen taulu, joka kertoi junan sen hetkisen nopeuden, joka oli usein yli 200km/ tunnissa. Tämä siis 1980 luvun puolessa välissä Neuvostoliitossa.

Suomessa vasta 2022 suunnitellaan korkenopeuksisia junia ja raiteita, oli arkea Neuvostoliitossa jo 1980 luvulla.

Olin Neuvostoliitossa ollessani lomalla Sotsissa sanatoriossa yhden kuukauden, Mustanmeren rannalla. En koskaan ennen ollut etelässä.

Suomessa hyvin harvalla työläisellä oli 1980 luvulla varaa matkustaa etelään.

Neuvostoliitto oli valtava maa, jossa oli sekä trooppista etelää, että arktista pohjoista .

Neuvostoliitto oli omavarainen kaiken suhteen, ja auttoi tuolloin hyvin monia kehitysmaita, joita kolonialistiset maat olivat ryöstäneet tyhjiin, ja jättäneet kuin paskan perseestä.

Neuvostoliitto oli rikas, ei köyhä maa. Yksi rikkaimmista maista maailmassa, joka kilpaili talouden alalla itse USAta vastaan, ja valitettavasti myös kilpavarustelussa, jonka aloite oli USAn käsissä, tavoitteena köyhdyttää Neuvostoliittoa taloudellisesti.

Sotsista käsin kävin Aphasiassa, joka on Sotsista hieman alaspäin.

Elämä siellä oli kuin Gruusiassa, olematta kuitenkaan Gruusiaa.

Sotsissa nautin koko kuukauden ihanasta lämmöstä, ihanasta merestä.

Sanatoriossamme oli myös purjelautakurssit, johon minäkin osallistuin. Se oli kivaa, mutta yllättävän vaikeaa. Nimittäin pelkän laudan päälläkin oli vaikea aluksi pysyä pystyssä, saati sitten purjeen kanssa.

Opin kyllä perusasiat. En sen koommin ole purjelautaillut. Suomessa olisi voinut, mutta välineet olivat kalliita…

Ihailin Neuvostoliittoa kaikin tavoin. Se toimi, ja sen kyllä huomasi.

Suomessa ilkuttiin Neuvostoliiton jonoja milloin missäkin. Ensinnäkin Neuvostoliitossa Moskova, tai Leningrad, jossa Suomalaiset pääsivät käymään, kun rahat eivät muualle riittäneet, olivat molemmat mijoonakaupunkeja, suurempia kuin koko Suomi.

Missäpäin tahansa maailmaa miljoonakaupungeissa oli jonoja, New Yorkissakin.

Toiseksi, jonot ovat merkki ostovoimasta, ja sitä neuvostokansalla tosiaan oli.

Autoja ei suosittu, kun julkinen liikenne toimi hyvin ja oli lähes ilmaista. Mutta Neuvostoihminen halusi oman uuden auton, koska oli siihen varaa, ja jonot olivat jopa vuoden mittaisia ennenkuin sai oman auton. Tuttua kyllä Suomessakin odottaa uutta autoa kuukausitolkulla.

Neuvostoliitossa se ei tietenkään Suomen mielestä käy päinsä.

Kaupoissa oli tavaraa. Suomen tietämätön kun kävi jossain kaupassa, totesi, onpa köyhää, ei ole kuin leipää, ymmärtämättä, että oli leipäkaupassa, jossa on vain leipää myynnissä.

Tai Vihanneskaupassa ilkkui, ettei ole kuin pari kuivan rypistynyttä porkkanaa, tietämättä, että Neuvostoliitossa jakelu tapahtui aamulla, jolloin tuoreet vihannekset tulivat kauppoihin ja myytiin hetkessä pois. Uusi erä seuraavana aamuna, ym…

Näin toimitaan edelleenkin monissa muissakin maissa.

Suomessa on omat tavat ja tottumukset, muualla maailmassa toisenlaiset…

Mutta kaikki Neuvostovastainen propaganda kävi. Neuvostoliittoa ei enää ole, se hajotettiin 1991, mutta Neuvostovastaista propagandaa Suomen tiedotusvälineistä tulee nykyäänkin silti joka päivä.

Oletteko miettineet miksi?

Markku Huhtala, Tampere, Rantaperkiö

Iso uutinen: Ukraina hakee NATO jäsenyyttä nopeutetusti!

”Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi ilmoittaa, että maa aikoo hakea puolustusliitto Naton jäsenyyttä. Zelenskyi kertoo asiasta Telegram-kanavallaan.

– Olemme de facto (käytännössä) jo päässeet Natoon. Olemme jo osoittaneet yhteensopivuuden liiton standardien kanssa. Ne ovat Ukrainalle todellisia – taistelukentällä ja kaikilla vuorovaikutuksemme osa-alueilla.

Zelenskyi kertoo allekirjoittavansa hakemuksen ”nopeutetusta Natoon liittymisestä”.

Zelenskyi kokoontui Ukrainan turvallisuusneuvoston ja sotilasjohdon kanssa perjantaina.” (Keskisuomalainen)

Ukrainan pitää saada mahdollisuus jäsenyyteen ja nopeutetusti.

Pirkan blogit – keskustelu säännöistä

Parin saadun palautteen perusteella avaan keskustelun blogien säännöistä. Palvelua tukeva yhdistys ei määrää sääntöjä lain vaatimusta enemmän, joten asia on yksin blogaajien käsissä. Siten pyydän rehellistä ja avointa keskustelua. Korostan erimielisyyden olevan sallittua ja suotavaa, mutta ilman henkilökohtaisuuksia.

Yleinen ilmaisu

Yksi ajoin nouseva kysymys on siitä mistä ja miten sopii puhua. Otetaan nyt vaikka ongelmalliset sanat joista julkisesti muutenkin väännetään. Katson parhaaksi listata esimerkkejä suoraan eikä kiertoilmaisuilla, koska haluan että kaikki puhumme samasta asiasta: esimerkiksi hintti, hurri, neekeri, ryssä, manne, huora, yms. Lakihan ei millään muotoa näitä sanoja kiellä, mutta sopivassa kontekstissa ne voidaan nähdä osana esim. herjausta, kunnianloukkausta tai muita lain rikkomuksia. Tällaisia termejä pidetään laajalti myös keskustelua heikentävinä ja tarpeettomina, joskin toki tietyissä konteksteissa niiden siteeraaminen on perusteltua, ilman kuranttia arvolatausta.

Blogien säännöstön lähtökohta on, että ehdottomat reunat määrittää laki, hyvät sovellustavat määrittää Journalistin ohjeiden liite yleisön tuottamasta aineistosta verkkosivuilla (sivun alareuna). Jälkimmäisistä kohdan 1 voi nähdä epäsuorasti varoittavan aiheesta. Perinteinen tulkintamme on kuitenkin ollut mahdollisimman laajan sananvapauden sovellus lain sallimissa rajoissa.

Kysymys 1: Koetteko, että säännöstön pitäisi ottaa tiukempi linja tällaisissa kohdin? Perustele halutessasi.

Henkilöön käyminen

Pohjustan tilityksellä: Olen sanonut henkilökohtaisen mielipiteeni aiemminkin: aikuisen ihmisten tehtävä ei ole neuvoa toista aikuista ihmistä siitä ettei saa haukkua toista paskiaiseksi. Jos aikuinen ihminen ihan vapaaehtoisesti lähtee herjaamaan toista ihmistä henkilökohtaisesti, ei siihen auta soo-soo-pyyntö, vaan sillon on kaverissa isompikin vika päässä. Ei siinä tarvita moderaattoria vaan viedä kaveri halkometsään, antaa kirves käteen ja sanoa että hakkaa puuta niin kauan ettei vituta enää ja tule sitten takaisin.

Vakavasti puhuen, henkilöön menevä keskustelu on ongelma. Tunnustan, että minun on vaikea ymmärtää miksi se on niin iso ongelma. Jutustelin aiheesta muissa, suuremmissa palveluissa ylläpitoa tekevien tahojen kanssa ja tämä on aivan sama ongelma joka paikassa. Pikavilkaisu kommenttiketjuihin niin uutisissa kuin blogeissakin osoitti saman, henkilökohtaisuudet vievät ison osan tilasta. Monessa paikkaa kysyttäneen jotta mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee verkossa.

Aiheesta siivotaan näissä blogeissa sisältöä useamman kerran viikossa, mutta joidenkin arvioiden mukaan ei tarpeeksi – joidenkin mukaan liikaa.

Kysymys 2: Koetteko, että henkilöön meneviä sisältöjä pitäisi moderoida eri tavoin, kuten tiukemmin tai löysemmin? Minkälaisia toimenpiteitä ehdotat? Perustele halutessasi.

Muuta tiedotettavaa

Moderaattorien sähköpostiosoite on muuttunut, koska puoli kiinaa opetteli lähettämään mainoksiaan nykyisiin osoitteisiin. Yhteystiedot on päivitetty infosivulle.

Väestön kasvu

Väestön kasvu on maailmanlaajuisesti yksi suurimmista ihmiskuntaa uhkaavista kehityksistä.

Suomessa sen kerrotaan olevan ongelman ratkaisu.

Onko ihmiskunnan toimeentulon perusta kaiken kasvaminen – kulutuksen, talouden ja väkimäärän?

Ovatko maahan otettavien ihmisten elinkaari lyhyempi kuin täällä nyt asuvien ihmisten?

Onko hyvää huoltosuhdetta ylläpidettävä ottamalla maahan jatkuvasti lisää nuoria ihmisiä?

Nämä uudet tulokkaat ikääntyvät aikanaan ja vaativat lisää hoitohenkilöstöä. Ratkaistaanko tämäkin ongelma ottamalla maahan lisää väkeä?

*************************************************************************

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009096219.html

.SUOMALAISEN hyvinvointivaltion tulevaisuus roikkuu työperäisen maahanmuuton varassa. Tämä käy ilmi tuoreesta Aluekehittämisen konsulttitoimisto MDI:n väestöennusteesta. Se maalaa Suomelle neljä vaihtoehtoista skenaariota eli kehityspolkua.

Ikääntyvän ja työvoimapulan riivaaman Suomen tarpeisiin vastaa parhaiten kansainvälistyvän Suomen skenaario. MDI:n asiantuntija Rasmus Aro korostaa, että kasvavan vanhusväestön palveluita tuskin pystytään tuottamaan ilman maahanmuuttoa.

 

 

Parhaita varusteita jaetaan

Siinä on Venäjän armeijaan otettuja reserviläisiä syrjäkylistä ja kuten näette ”parhaita varusteita” jaetaan. Nämä menee kyllä suoraan lihamyllyyn!

Venäläiset joutumassa mottiin!

Ukrainan armeija on tehnyt motin Lymanin alueella. Suuri määrä venäläisiä sotilaita on jäämässä mottiin. Tietojen mukaan huolto venäläisille ei enää toimia ja a-tarvikkeet on vähissä. Seurataan tilannetta, tässä kartta ja linjat alueelta:

Punainen vai sinivalkoinen viiva äänestyslippuun.

SUPO sanoo, että åårioikeisto on uhka suomen sisäiselle turvallisuudelle.

Mitä helvettiä, minä olen äärioikeistolainen, enkä ymmärrä tätä lausumaa enkä tunnista enkä tunne yhtään perussuomalaisen puolueen jäsentä enkä sen noin 500000 äänestäjän joukosta olevan uhkaa kenellekkään.

Sehän on selvää, että muut puolueet kokevat uhkaa omien saavutettujen etujensa menettämisestä, jos äärioikeisto saa kansan tuen vaaleissa. Perussuomalaiset käyttävät vain laillisia keinoja kansalaisten tuen saavuttamiseksi epädemokraattisia voimia vastaan ja väitän ja tiedän, että perussuomalaiset ovat puoluekartalla niitä, jotka tiukimmin puolustavat laillista valtaa suomessa.

Suomessa kaikki puolueet ovat sosialidemokraatteja, toiset siitä vähän oikeammalla haaleanpunaisempana ja toiset vähän vasemmalla kantilla tummempana punana, ainoastaan perussuomalaiset luen oikeistoon kuuluvaksi ja jos sitä jotkut haluavat äärioikeistoksi nimittää, niin ainakin itse otan nimityksen rinta rottingilla vastaan, enkä ole moksiskaan muiden kaivaessa Hitlerin haamua haudastaan, sillä tiedän mitä olen ja olemme, meihin eivät enää leimakirveet tehoa ja näyttää että kansalaisetkin tukevat yhä enenevässä määrin äärioikeistolaista kansanliikettä.