En nyt kirjoituksessani enään omalta osaltani jatka kertomista kuinka saatanallisen teon venäjä teki hyökätessään Ukrainaan ja varmasti kaikki ”laatusanat” on jo käytetty siihenkin, kuinka hullu johtaja ja johto venäjällä on ja sellainen kansa kuin on johtokin.
Mutta toivoisin silti että ei tuudituttaisi siihen uskoon, että tosissaan maalataan kuvaa, että venäjä häviäisi sodan. Joitain taisteluja se häviää, mutta sodan se kyllä voittaa.
Venäjällä ei lasketa kaatuneita, olipa niitä miten paljon hyvänsä, sillä siellä ei toimi samat normit kuten meillä ja länsimaissa yleensä.
Pakotteilla ja aseavulla, olipa se kuinka kattavaa hyvänsä Ukrainan hyväksi ei sotaa voiteta niin pitkään, kun muut maat eivät taistelujoukkojaan ja taisteludivisiooniaan Ukrainaan lähetä ja sitä ei ole näköpiirissä.
Yhdysvaltojen ja Euroopan maiden on ”turvallista” taistella Ukrainan puolesta omasta maastaan käsin ja se apu mitä Ukraina saa, se saa paljon tuhoa aikaan venäjän sodankäynnille, mutta sotaa sillä ei voiteta.
Tietenkin minä ja kaikki muutkin toivovat, että venäjä murskataan ja hajoitetaan pillun päreiksi, mutta se on vain vihan tuomaa toiveunta, sillä venäjä on ydinase -suurvalta ja tavanomaisilla aseilla ei kyllä Moskovan porteille marssita, eikä edes saada niitä alueita takaisin mitä se Ukrainan maaperällä nyt hallitsee.
Tämä on realismia ja itseäni viisaammat saavat kertoa mikä on ratkaisu sodan lopettamiseksi, minä en sitä tiedä, mutta jos nyt kuitenkin katsottaisiin sodan kulkua faktojen näkökulmasta, niin mikään ei osoita sodan kääntyvän venäjän tappioksi, päin vastoin. Sillä Eurooppa on pian energiasodassa itseään vastaan ja se antaa vain lisäpuhtia venäjälle, kun muut ovat sen energian panttivankeina sinisilmäisyytensä seurauksena.
Edessä on tilanne, että venäjä asettaakin ehtoja EU.lle ja vaatii energiavirtojensa avaamisesta sellaista, joka edesauttaa sen asevoimia rintamalla ja jolla kotirintama pysyy yhtenäisenä.
Venäjä ja venäläiset kyllä jaksavat kärsiä pitkäänkin joidenkin ylellisyystavaroiden puuttumisen hyllyiltään ja länsikerskan häviämisen tarjonnasta, mutta Eurooppa ei kestä odotettavissa olevaa kriisiä ja se tulee katseensa yhä enenevässä määrin suuntaamaan oman kerskakansansa tyytyväisenä pitämiseen ja tullaan näkemään kovaa taistelua yhä vähenevästä energiasta ja sitä kautta päivisin leivästä ja yöllä lihasta.
Meilläkin varmasti kansalaiset asettavat realiteetit kohdilleen omassa elämässään ja toiminnassaan, niin teorian kuin käytännönkin tasolla ja potkivat perseelle vihreän siirtymän vouhottajia ja vaihtavat utopian arkitodellisuuteen sinivalkoisen siirtymän muodossa.
Ensitalvena mitataan Euroopan yhtenäisyyttä, tarjoaako se Ukrainalle kylmää kättä, että oma perse pysyy lämpimänä.
