Sopivan mansellismielinen blogialusta
Presidenttinä Donald Trump suhtautui salaiseksi luokiteltuun tietoon löperösti, The New York Times kirjoittaa. Tätä jälkipyykkiä pestään edelleen.” (12.8..2022)
Trump oli jo tulleessaan presidentiksi venäläisten lottovoitto. Sitten tämän kannattajat vielä kumarti tätä diktaattoria . Ja osa kumartaa edelleen. En ymmärrä tälläsiä
https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000009002081.html
– Lupaan, herra Bach, että treenaan jatkossa kolme kertaa kovempaa kuin aikaisemmin. Niinpä sinä, eikä kukaan muu, annat minulle mitalin tulevissa kisoissa. En tunne sinua, mutta on nautinto nähdä kasvosi sillä hetkellä, Stepanova sanoi Instagramissa.”
Kovat terveiset:treenaan jatkossa kolme kertaa kovempaa – ja douppaan neljä kertaa enemmän – vai miten se neukkulan urheiluohjelma olikaan?
https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000009002223.html
Iranin orkestroimalta vaikuttava murhayritys Salman Rushdieta kohtaan nosti islamistivaltion tapetille. Vain pari päivää aikaisemmin Iranin kehittyvistä Venäjä-suhteista julkaistiin laaja analyysi ja pari päivää ennen sitä puhuttiin ydinsulkusopimuksesta. Iran on nyt jatkuvasti pinnalla – vaan mihin se menee?
Tie, jota ei kuljettu
Länsimaissa keskustellaan paljon siitä, mihin Iran olisi ehkä mennyt, jos Donald Trump ei olisi rikkonut yksipuolisesti aiempaa ydinsulkusopimusta. On tietenkin mahdollista, että kauppasuhteita kehittämällä olisi saatu rauhallisempi ja maltillisempi Iran. Toisaalta, Venäjää koitettiin rauhoitella kauppasuhteilla ja kuinkas sitten kävikään? Alan kallistumaan sille kannalle, että jos maa on läpimätä, umpiväkivaltainen ja mielipuolinen aatteellinen diktatuuri, ei sitä paljon nöyristelemällä paranneta. Ydinsulkusopimus oli ja on luonteeltaan juuri tällainen, nöyrä ja kiltti.
Tällä hetkellä Iranin aseilla murhataan siviilejä joka päivä, niin Ukrainassa kuin pitkin Lähi-itää. Iran lisää mahtiaan laajalti ja se kaikki mahdin lisäys tapahtuu voimakeinoin. Oma kansa on alistettu, nyt on naapurien vuoro. Venäjän heikkous pelaa Iranin pussiin. Heikko Venäjä, lännen huomio muualla, EU:n kenties epätoivoinen yritys ydinsulkusopimukseen ja Turkin johdolla luodut muut Lähi-idän ongelmat ovat kattaneet islamistivaltiolle notkuvan buffet-pöydän. Tällä hetkellä Iran saa kaiken mitä kehtaa pyytää. Hedelmät ovat matalilla oksilla.
Israelin malli?
Edellä oleva johtaa väkisinkin pohtimaan: mitä voisimme tehdä? En ole ollut enkä ole Israelin militaristisen maailmankuvan kannattaja, mutta olisin täysi idiootti jos en pohtisi sen näkökulmaa. Hieman karrikoiden Israelin ideaalissa Teheran muutettaisiin kymmenen kilometriä leveäksi kraateriksi. Toisin sanoen, heidän näkökulmasta katsoen vain sotilaallinen voima toimii. Kysymys on: onko Israel oikeassa? Venäjän lisäksi maailmanhistoria on täynnä surullisia tarinoita veljeilystä verenhimoisten diktaattorien kanssa. Pitäisikö vain hyväksyä ettei rauha toimi ja antaa Israelille vapaat kädet suorittaa oma versionsa lopullisesta ratkaisusta, ennen Iranin ydinaseiden kehittymistä?
Vai olisiko olemassa kolmas vaihtoehto? Iranin kansalaiset eivät ole lähellekään niin sokeita kuin venäläiset. Iranissa on kaikki potentiaali ja kohtuullisen vahva halu fiksummalle yhteiskuntamallille. Se tuskin olisi länsimainen demokratia, mutta ei se olisi tarpeenkaan. Maailmalle riittäisi rauhanomainen ulkopolitiikka ja maan kulttuuriperintöön sopivasti soveltuva parannus ihmisoikeuksissa. Olisiko tämä mahdollista? Voisiko kansalaisyhteiskuntaa aktivoida nykyistä laajemmin?
Vaan sitten palaamme taas Israeliin. 67% iranilaisista pitää Israelia uhkana, eikä Israelissa myötämielisyys ole paljon suurempaa. Kuitenkaan minkäänlainen de-eskalaatio ei ole mahdollista, elleivät nämä kaksi maata vähennä keskinäistä vihanpitoa. Molemmille vihanpito on kunnia-asia, eikä kumpikaan suostu ensimmäisenä laskemaan aseitaan.
Jatkaen tästä – jos taas Israel lähtisi eskaloimaan asiaa sotilaallisesti ja sodan keinoin tuhoaisi Iranin nykyiset valtiolliset instituutiot, viha tuskin ihan pariin sukupolveen laantuisi, vaikka mitä tehtäisiin.
Rutto vai kolera?
Minä en tiedä mitä Iranin kanssa pitäisi tehdä, mutta sen tiedän että tällä hetkellä surkea tilanne on melkoista vauhtia muuttumassa täysin katastrofaaliseksi. Jos istumme peukku lämpimässä paikassa, olemme aivan lähivuosina jo kaulaamme myöten aivan eri mittaluokan ongelmissa.
Oli ratkaisu sitten sota, rauha tai mitään niiden välimaastosta, sen onnistumisen mahdollisuudet hupenevat päivä päivältä, tunti tunnilta.
APR1400 reaktorin bruttoteho on 1400 MW ja nettoteho 1340 MW. Sitä voidaan tarvittaessa käyttää säätövoimanakin, sillä sen tehoa voidaan säätää päivittäin vaikkapa 100%-50%-100%.
Ensimmäinen APR1400 reaktori käynnistyi kaupalliseen tuotantoon joulukuussa 2016.
APR1400 reaktoreiden (ydinvoimalan yksi tuotantoyksikkö) rakennusaika on 52 kuukautta.
Tiedoksi että Etelä-Korean APR1400 ydinvoimaloiden rakennustyöt ovat viime aikoina pysyneet hyvin aikatauluissaan, jopa alle 6 vuotta aloituksesta.
Käynnistynyt/käynnistyy:
– Shin Kori 3; 2016;
– Shin Kori 4; 2019;
– Shin Hanul 1; 2022;
– Shin Hanul 2; 2023;
– Shin Kori 5; 2023;
– Shin Kori 6; 2024;
– Barakah 1; 2021;
– Barakah 2; 2022 (käynnistynyt);
– Barakah 3; 2023 (aikataulussa);
– Barakah 4; 2023 (aikataulussa).
Koko artikkeli löytyy täältä:
https://jput.fi/Ydinvoima_Etela_Korea.htm
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/da4e1327-7036-48ab-913c-6d5cfa8a96c7
”Näkökulma: Ikävä totuus yrittäjien eläkeitkusta tulee tässä – siksi yrittäjien kikkailulle on saatava loppu
Yrittäjiltä tulisi poistaa kokonaan mahdollisuus säätää eläkemaksunsa suuruutta ja siirtyä malliin, jossa yrittäjien tulot määräävät maksut automaattisesti, kirjoittaa politiikan toimittaja Jari Hanska.”
Yrittäjät kikkailevat maksamalla olemattomien tulojen perusteella tulevaisuuden eläkkeensä tarvitsemat maksut alle kaiken arvostelun ja käyttävät ”säästyneet” rahat muuhun elämiseen..
Eläkkeelle mentäessä sitten valitellaan suureen ääneen pientä eläkettä ja tarvitaan asumis- ja toimeentulotukia toisten maksamista verovaroista.
Tämä on ollut tiedossa, mutta yrittäjät itse ja poliittiset päättäjät ovat estäneet asian korjaamisen.
Nyt kun asiaa yritetään korjata – mahdollisesti – niin yrittäjät kiukuttelevat suureen ääneen.
Ei liene kovin epäoikeudenmukaista, että yrittäjät joutuvat maksamaan eläkkeistään saman, minkä palkansaajatkin.
Kaivoksista kulta loppuu, loppuu kullan huuhdonta, mut`ei lopu vihree kulta, uusiutuu vain kaadosta.
Metsästä on kansakunta, hyvinvoinnin hakenut, joillekkin myös kaulakeinuun, lujan oksan tarjonnut.
Kuusipuiden oksistossa, linnut laulaa sikermää, oravatkin sadon korjaa, jatkaa kurrein elämää.
Suomalaiset joulun tullen, kuusen tupaan kiikuttaa, latvatähti muistuttaapi, seimen pientä nukkujaa.
Koivupuu se kovuudellaan, kallojamme kuvailee, mutta saunan lautehilla, hellin lehdin hyväilee.
Hyvän opin koivu myöskin, lapsukaisiin kylvänyt, jos on joskus villiks mennyt, koivu vitsa hillinnyt.
Mänty meidät pelastanut, petäjä ei pettänyt, pettuleipä pöydässämme, kuolemaa on siirtyänyt.
Joskus ollaan myöskin mäntyyn, päitämmekin iskeneet, toivotaan et Karjalassa, puusto rauhas kasvanee.
Haapapuuta roskapuuna, pitää melkein jokainen, mutta saunan laudepuuna, tykkää perse puhtoinen.
Haavanlehti väristelee, meille silti lehtiään, vaikka tuuliviiri nukkuu, tyyni haapaa hyväjää.
Katajainen kansa suomi, sisu meitä ilmentää, kataja kun taipuu kyllä, katkea ei itsessään.
Papitkin vain kirkoissansa, saatanalla pelottaa, kansalaiset metsään menee, lähemmäksi Jumalaa.
Metsä meille ravinnon on, iki ajoin antanut, leivän se on pöytään tuonot, sielun haavat hoitanut.
Mtsästä ne myöskin löytyy, marjat, sienet pöytihin, vitamiini pillerit vain, laiskan kroppaan eksynyt…
Nyt ne meinaa Euroopasta, suomen metsät ”pelastaa”, kasvupaikaks hyönteisille, toukkain leuat louskuttaa.
Vihreällä siirtymällä, vihree kulta tuhotaan, hiilinielut ilman putsaa, iminen vain kuukahtaa.
Toivossa on hyvä elää, lapamato vakuuttaa, toivotaan et vihree myrkky, lahkolaiset tainnuttaa.
Taitaa olla että tähän, loruni ma lopetan, ettei viha puheen voudit, tule meille vierahaks.
Ei tässä muuta:
(Kuva: IS)
Samaan aikaan kun Helsingin työntekijät ei saa palkkaansa niin näiden ”johtaja” matkustaa ulkomaille chillailemaan….miettikää ensi kerran äänetättekö Vartiaista mihinkään tehtävään…😆
Se oli muistaakseni 1.9 1968, Rantaperkiön kansakoulu, jota sokerinpalaksikin kutsuttiin.
En juurikaan osannut lukea ekalle luokalle tullessani.
Opettajan muistaisin olleen Koskinen. Naisopettaja, joka huusi kaiken aikaa paitsi silloin, kun hän raivosi. Erityisesti minulle. Tai ainakin siltä tuntui.
Eka luokka ei ollut mieluinen minulle.
Toiselle luokalle tullessani, opettaja vaihtui. Terttu Ihalainen oli opettajan nimi.
Ankara hänkin oli, mutta pidin hänestä silti. Tulimme toimeen, hyvinkin.
Opin vasta tuolloin asioita. Joita ekalla en oppinut.
Isälle oli kauhistus ekalla luokalla kokeellinen alkio-oppi matematiikka.
En siitä itsekään paljon kostunut…
Koulussa ja luokassanikin oli pari poikaa, jotka olivat varsin hitaita oppimaan, ja minä olin heidän hampaissaan, joka päivä. Turpaan tuli sekä koulussa että koulumatkalla.
Minulle kuitenkin oli melko helppoa koulu, ainakin verrattuna näihin pariin hitaaseen koulukiusaajaani.Välillä se helppous kuitenkin kostautui tunnilla turhautumiseen ja siitä johtuvaan levottomuuteen, eli keskityin muihin asioihin. Erityisesti vilkuilin luokan nättejä tyttöjä.
Ekana päivänä isäkin oli mukana koulupäivässäni, ja keskityin isään. Olin ylpeä päästyäni kouluun. Tunsin olevani iso.
Nojasin pulpettiin ja leukani alla oleviin kahteen nyrkkiini, jotka olivat päällekkäin.
Katselin vuoroin isää luokan reunalla, välillä puisissa kehyksissä olevaan helmitauluun, joka tuntui tärkeältä, mutta jota en ymmärtänyt ollenkaan, miten sitä käytettiin, poljettavaan harmooniin, jonka tiesin jo entuudestaan mikä se oli. Kaikki tuntui jännittävältä.
Koulun käytävällä oli lasikaapeissa erilaisia täytettyjä eläimiä, lähinnä lintuja, mutta oli muitakin täytettyjä pieniä eläimiä.
Opettaja ei ollut mieluisia juuri suunnattoman kiukkuisuuden takia. Pelkäsin häntä.
Eihän pienen koulupojan alun pitäisi pelätä opettajaa? Kunnioittaa kylläkin.
Rantaperkiön koulussa Tampereella siis aloitin koulutaipaleeni, sokerinpalassa (nykyään lukio).
Kolme luokkaa kävin Rantaperkiön koulussa. Neljännen luokan Lamminpään kansakoulussa.
Rantaperkiön koulussa oli muutama poika jotka jaksoivat kiusata minua joka ikinen päivä.
Ei rauhaa koulumatkoilla eikä koulussa. Elin jatkuvan kauhun vallassa, milloin tulee taas turpiin. Pelkäsin kuollakseni.
Olin vilkas poika, elämäniloa täynnä uhkuva vesseli, oljen keltainen hyvin kihara tukka, joka oli yksi kipeimmistä kiusaamisen aiheista.
Lamminpäässä vain yksi poika kävi kimppuuni kiusatakseen minua, mutta olin KooVeen painiseurassa käynyt ja viskasin hänen yllätyksekseen hänet maahan, ja kiusaamiset loppuivat siihen.
Tesoman kansakoulu oli jälleen sitten saatanallinen helvetti, jossa sitten taas tuli turpiin koulussa ja koulumatkoilla. Kerran tämä saatanan kiusaaja seurasi minua Tesomajärven jäälle, jossa oli polku, niin otti minut kiinni ja hakkasi niin kauan kuin jaksoi.
Koulussa luokassa on aina joku tai jotkut, jotka ovat niin sanottuja kovanaamoja. Opettajat eivät sitä välttämättä huomaa, kun on aikuinen, ja näkee lapset tasapäisenä lapsilaumana.
Asiaan kuuluu, että on hyväksytty, jos terrorisoi luokassa opetusta. Sille nauretaan ja saa hyväksyntää.
Jos on neuvokas, ja ottaa opiskelun tosissaan, haluaa saada hyviä arvosanoja, on hyvin vähän suosittu, tai ei ollenkaan.
Riippuu hyvin paljon siitä, mikä on luokan luokkahenki. Mutta aika usein ainakin on ollut näin.
Aikuisena opiskelin paljon, ja nautin opiskelusta ja tietämisestä. Haasteista.
Koulu oli minulle sekä ilon ja autuuden paikka, mutta myös välillä paikka, jonne en halunnut mennä.
Markku Huhtala, Tampere, Rantaperkiö
Lisäydinvoima on lopun alku. Siitä on tämä surkuhupaisa ”Olkiukko 3” esimerkkinä. Kun tuo joskus saadaan toimimaa, jos saadaan, pitää panna kaikki kivihiili-, turve-, hakereservit käyttöön ja jättää Olkiukko varavoimalaksi.
Tuulinen Pyhäjoki pitää rakentaa täyteen tuulimyllyjä, aurinkopaneleita, aaltovoimaoita ja uusiutuvien lauhdevoimaloiden keskittymä.
Tämä tarina on surullinen loppu mammuttiydinvoimaloille. Jos moduulivoimalat saadaan joskus Suomen vaateiden tasolle, voidaan ne piilottaa maan alle tuottamaan sekä sähköä että kaukolämpöä.
https://www.hs.fi/talous/art-2000009000240.html