Kyllä nyt Suomen päättäjät kukin vuorollaan ravaavat Valkoisessa talossa Venäjähysteriassaan, vaikka matkojen kuvittelisi nyt suuntautuvan ennenkaikkea sinne, missä ratkaisu ja ratkaisija luuraa.
En tässä ala Venäjän saatanallisuutta saarnaamaan, sen ovat kaikki muutenkin Ukrainassa todenneet, nähneet ja tiedostaneet.
Suomen geopoliittinen asemakin sen jo vahvistaa, että meidän suhteitamme ei ratkaista Venäjään valtameren takana, vaan yhteisen 1340 kilometrin rajamme molemmin puolin, rauhanomaisesti.
Nyt ollaan valtiojohtomme toimesta lähdetty niinsanoakseni ”soitellen sotaan” ja omaksuttu seikkailupolitiikan menttaliteetti ja uho.
Suurimman virheen länsimaat, Suomi mukaanlukien tekevät nyt, kun olettavat Venäjän olevan jo polvillaan pakotteiden seurauksena ja muutaman kuukauden Ukrainassa sodittuaan.
Öljyn ja kaasun ottajia ja ostajia kyllä piisaa EU.n ulkopuolellakin ja energia ei Venäjältä lopu ja se on takeena myös sille, että amissioonia riittää niin koti kuin rintamaolosuhteisiinkin.
Ukrainan tilanteeseen Suomi ei voi vaikuttaa ratkaisijana sitä eikä tätä, mutta meidän Venäjästrategiamme on meidän omissa käsissä, niin hyvässä kuin pahassakin ja sitä ei pidä luovuttaa rajojemme ulkopuolisille ”kypäräpapeille” ja sotaintoilijoille, joten otetaan neuvottelusuunnaksi itä, tuli siellä vastaan sitten vaikka mitä.
