Mikään viherpeukalo en ole ja ihmettelenkin mistä sain ällin ostaa kasvihuone. Kuvittelin että suit sait pystytän sen yhtenä iltapuhteena. Suomukset karisivat silmiltäni jo kun vilkaisin kokoamisohjetta. 30 sivua täynnänsä kuvia ja ohjeita. Oli maininta että aikaa on varattava vähintään 300 minuuttia. Pari päivää ährättyäni oli pakko todeta että hermoni eivät kestä, vasta päädyt olivat valmiina, tai luulin että valmiina. Pyysin hätiin tyttäreni jolla on lehmän hermot ja kyky tulkita ohjeita ja pienet näppärät sormet. No ensimmäiseksi liki purki sen mitä olin kasaan saanut, puuttui näet osasia ja niitä oli väärissä paikoissa. Yhdessä teimme 12 tunnin päivän ja saimme huoneen kokoon, vain ovi ja kattoluukku jäi minulle koottavaksi seuraavan päivänä.

Aika heppoisia ovat materiaalit, pelkään miten käy kun tulee navakampi tuuli. Ajattelinkin ostaa vahvaa pakkausteippiä ja vetää sitä pari kierrosta kasvihuoneen ympäri.

Tänään sitten istutin sinne 6 tomaattia, kurkun ja paprikan. Ehkä olin hätäinen, saattaa halla ne panna. Myöhemmin salaatteja ja ehkä toisen kurkun ja jotain yrttejä.

Mielenkiintoiseksi koen, sisältöä ja jännitystä eläkeläisen yksioikoiseen arkeen.

Meniköhän nyt pienpanimolla överiksi?

Voi hyvinkin olla että Nato-merkin ja nimen käyttö saattaa olla luvan varaista?

Toisaalta Natoasialla ei nyt olisi syytä örveltää kaljapöhnässä.

 

Eilinen 17.5 2022 päivä muistetaan suurena surun päivänä. Suomen valtiollinen johto nosti keskisormen pystyyn, pyllistäen samalla suurelle naapurille. Naapurille jonka kanssa olimme luoneet hyvät ja lämpimät suhteet melkein 80 vuotta.

Olimme ystävystyneet, käyneet toistemme luona vierailuilla ja saaneet puolin ja toisin sydämelliset vastaanotot.

Kävimme kauppaa, vaurastuimme. Nautimme toistemme monipuolisesta kulttuuritarjonnasta. Ymmärsimme maidemme välisen yhteiskuntajärjestelmien erilaisuuden, ilman, että se olisi haitannut naapuruussuhteita.

Myöskään kulttuurihistorialliset maidemme väliset eroavaisuudet/erilaisuudet eivät olleet esteinä vankalla pohjalla olevalle toistemme kunnioittamiselle. Päinvastoin koimme rikkautena tutustua ja oppia uusia asioita kansalaistemme välillä.

Neuvostoliitto/Venäjä on hiertänyt kuin kivi kengässä ns. läntistä arvomaailmaa. Varsinkin sosialistinen Neuvostoliitto oli kapitalistiselle maailmalle myrkkyä. Jos vaikka heidän työläisensä nousevat kannattamaan myös sosialistista tietä.

No, Neuvostoliitto romahti. Kapitalistiset hyeenat näkivät tilaisuutensa tulleen. Valtavat venäjänmaan luonnovarat olivat käden ulottuvilla. Kun Venäjää vielä johti juoppo Jeltsin, kaikki näytti pedatun kuin kultalautasella.

Ei ollut onnistunut Napoleon, ei Hitler kaappaamaan Venäjää. Kapitalistinen länsi hieroi käsiä, saadaan Venäjä nujerrettua ilman laukauksen laukausta. Toisin kävi. Mikä eteen? Ei muuta kuin aletaan hyökimään Naton avulla lähemmäs Venäjän strategisia kohteita. Kiristetään silmukkaa luvaten Venäjän naaapurimaille kultaa ja mirhamia, jos annatte sotilastukikohtia maihinne ja luotte vihamieliset suhteet Venäjään.

Suomi oli pitänyt suhteet Kekkosen jälkeen, Koiviston, Ahtisaaren ja Halosen presidenttikausien aikana jokseenkin kuosissa. Sitten astui kuvaan kokoomus ja Sauli Niinistö. Yhdysvallat ja Nato olivat näin saaneet todellisen lännenmiehen puolelleen. Revolverit lanteilla pidettiin aluksi piilossa, pidettiin yllä näennäisiä suhteita naapuri Venäjään.

Suhteita alettiin kalvaa hissunkissun. Muistamme Jyri Häkämiehen puheen Yhdysvalloissa joissa hän suorasukaisesti ilmoitti suurimmaksi vaaraksi Venäjä Venäjä Venäjä. Mitä ajateltiin naapurissamme näistä ulostuloista? Jokainen sana ja lause pistettiin merkille, syystäkin. Oltiin ihan selvästi luomassa uutta rintamaa Venäjän rajalle.

Pitkämielisesti Venäjä sieti suomalaisten solvauksia, tyyliin Jari Tervo, jolle annettiin maamme Yleisradion kanavalla loputonta aikaa irvistelyihin ja solvauksiin. Sitkeästi Venäjä rakensi talouttaan, kävi kauppaa ja yritti pitää suhteita yllä.

Lännessä mietittiin kuumeisesti mitä tehdä, kun kapitalistinen talous sakkaa, energiavarat ovat hiipumassa. Kaiken huippuna Venäjä käy eurooppalaisten maiden kanssa kauppaa energiasta ja Yhdysvalloista on tulemassa huutolaispoika. Tämmöinen peli ei vetele.

Lopun tiedämmekin, miten Ukrainan tilanne kehittyi kun sen annettiin kehittyä Venäjää piinaten. Tässä vaiheessa lännenmiehemme Sauli näki tilaisuutensa tulleen. Hän päätti alkaa sylkeä ja solvata naapurimaamme presidenttiä.

Maamme tiedotusvälineet olivat jo vuosia varustautuneet Suomen ja Venäjän välien kiristymiseen. Nato pöytää oli kiilloitettu pitkään ja kun iskun paikka aukeni, silloin iskettiin kaikella voimalla. Nyt sitten olemme liittoutumassa itse pirun kanssa, toivoen ja rukoillen, ettei käy kuten natsi- Saksan kanssa.

Hetkessä romahdutettiin ystävyys ja rauhanomainen rinnakkainenelo naapuriin. Väitän molempien maiden kansojen olevan surun murtamia, ystävyyssuhteiden katkaisulle jolle tielle poliittinen johtomme meidät ajoi.

Häpeän kuinka synnyinmaani näin häväistiin. Sain elää lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuteni ihanan turvallisessa ja kauniissa maassa, ilman pelkoa ja sodan lietsontaa. Nyt kaikki tuo on muisto vain.

Aika näyttää selitetäänkö taas kerran maamme olleen ajopuu – nimittäin jos ydinsodan jälkeen on kiveä kiven päällä.

Hannu Tiainen

Kihniö

18.5 2022

Minä kun olen lähes neljännesvuosisadan uittanut joka kevät jäidenlähdön jälkeen ja affenen kutuaikana katiskoitani tässä Karjalan Pyhäjärvessä, niin koskaan ei ole uinut pyydyksiini niin suuressa määrin ”raitapaitoja” kuin mitä tänäkevännä on tapahtunut.

Tulipahan siinä mieleeni, että jokos ne kalatkin kaikki pakenevat Venäjältä tänne Suomen puolelle kutemaan, tämä kun on raja järvi.

Ämpäri kaupalla sitä on tullut neljästä katiskastani ja nyt olen ollut varsin ronkeli ja laskenut pienimmät takaisin järveen kasvamaan.

Valtavat hanhiparvetkin ”vielä” ovat tästä yli lentäneet matkalla Siperiasta pohjoiseen ja tuossa lähipellolla ovat pysähtyneet vain välillä ruokailemaan.

Muutenkin kevät on ollut poikkeuksellisen kolea ja kylmä rintama on työntynyt Suomeen tuolta idän suunnalta ja kun säistä on ennusmerkkejä totuttu muovailemaan, niin liekkö Putinin kylmäävä politiikka aiheuttanut jo säähänkin hypotermian.

Helmikuussa tapahtunut hyökkäys Ukrainaan nosti ensimmäisenä pintaan epäuskon, että onko tämä nykyaikana mahdollista ja vielä lähes keskellä Eurooppaa, mutta uskottava se oli, jonka jälkeen tulikin sitten suuttumus ja viha hyökkääjää kohtaan, joka on ymmärrettävää.

 

Putinin reaktio osoittaa, ettei Venäjä pysty estämään Suomen Nato-aikeita – ”Uhoa riittää, mutta mitään ei tapahdu”

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/3eae909e-523a-4edb-9a29-8f6f6bf5f72f

Eli tapahtuu juuri niinkuin me emme odota, ei tässä muuta.

Jätepuusta valmistettavaa bio-etanolia. Jos tulee myyntiin niin verollinenkin hinta pyörisi alle 1,3 euroa litralta.

mtv3

Vaikka ”Neuvostoliitto” nyt toteuttaakin sotilaallista doktriiniaan Ukrainassa, niin siitä huolimatta, en ole ”sairastunut” samaan Natopandemiaan, johon Galluppien mukaan on valtaosa kansalaisistamme tartutettu massiivisella ”ryssäkampanjoinnilla”.

Uskomatonta totuutta suolletaan medioissa ja politikkojen suulla siitä, että Suomi on seuraavana Kremlin ”ruokalistalla”, vaikka mitään tähän viittaavaa ei ole ilmennyt lähes kahdeksaankymmeneen vuoteen ja vaikka Venäjältä onkin tullut mitä erinäisempiä ”nootteja” ja uhitteluja Suomen suuntaan epäsäännöllisen säännöllisin väliajoin, niin itse olen kokenut ne vain pieninä ryppynä rakkaudessa itäisen naapurimme taholta.

Mutta nyt on koko poliittinen johtomme rähmällään Naton edessä ja aikaisemmin kun salaa vain nurkan takana ryssä sanottiin toisesta suupielestä, niin nyt käydään kovaa kilpailua siitä, että kuka sen Putinin taudinkuvan härskeimmin osaa eetteriin suoltaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin Venäjän sotatoimet hyväksymässä Ukrainassa, mutta en myöskään lähde rinnastamaan samaa tapahtuvaksi Suomelle, sillä mitäs Venäjä tänne hyökkäisi, mutta nyt kun Natoon liitytään, niin olemme ensimmäisenä vastaanottamassa ydinohjukset Naton ”miinanpolkijoina” ja siinä sodassa ei ole kyllä voittajia vakka kuinka Natoa nyt juhlitaankin rauhan lähettiläänä.

Varmasti Venäjä on ihan itse muurinsa pystyttänyt idän ja lännen välille, mutta Suomalaiset ovat nyt Naton myötä tuhonneet senkin, mitä on liki kahdeksana vuosikymmenenä rakennettu entisten vihollisuuksien jälkeen.

Pidän tätä Natoon liittymistä jopa suurempana virheenä kuin EU.hun liittymistämme, sillä nyt maamme oma puolustusdoktriini on luovutettu sotilasliiton artiklohin ja aikaisemmin kun Venäjä piti meitä maana, josta ei heidän mukaansa ole uhkaa heidän rajoilleen, niin nyt sitä olemme Amerikkajohtoisen sotilaliiton toimesta.

Niinistökin riekkuu nyt läntisille johtajille, kuinka hän löi Putinille jauhot suuhun ja kuinka sairas mies Putin on ja Niinistö muistuttaakin lähinnä sentaraali santaraa. joka juoruaa kahdenkeskiset puhelunsa läntisille kuulijoille ja häntä pidetään ylivertaisena Venäjätuntijana.

Ukrainan sodasta huolimatta pidin ennen Natoon päätymistä Venäjää Suomelle enempi suurena mahdollisuutena kuin uhkana meille, mutta nyt Naton myötä se mahdollisuus on hukattiin, kun otettiin ”mailmanpoliisin” johtama sotilasliitto rajojamme vartioimaan, joka toimii vain Amerkikan omien intressien edunvalvojana ja siinä pieni Suomi on vain pelinappulana ydinasevaltioiden sakkilaudalla.

Mutta se siitä ja sen kestävyydestä ja täällä Kesälahdella, kivenheiton päässä ”Putinista” ei ole pelottanut ennen Ukrainan sotaa eikä sen kuluessa, mutta nyt minua vähän pelottaa se, kun Suomessa juhlitaan jo presidentin johdolla karhupeijaisia ja esiinnytään Martti Kitusina.

400g sikanauta jauhelihaa

knorr ranskalainen sipulikeitto

kananmuna

Ja sitten ostin purkin väkeviä jalapeno-viipaleita joita pilkon mukaan lihapullataikinaan.

Saa nähdä mikä tulee tulokseksi kun otan lihapullat uunista.

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008809832.html

”Merja Kyllönen aikeissa jatkaa puhettaan ”yön hämärinä tunteina” ”

Punatulkuilla on viimeisen aseman puolustelu- tappio on jo tapahtunut.

Punatulkut eivät pelkää putinan agressioita – ne pelkäävät, että demokratia voittaa.

Nyt punatulkut saavat viimeisen mahdollisuutensa koittaa nostaa kehnoa kannatustaan, mutta tuskin niin tapahtuu.

Menneisyyteen jämähtäneet neukkulan uskovaiset kuuluvat dinosaurusten ikäluokkaan, mutta eivät alkuunkaan yhtä vaikuttaviin.