Kuukausi: helmikuu 2022

Tässä jäisessä maisemassa.

Viking Line – Viking Glory in Turku

Ei varmaan ole lainkaan selvä asia etteikö olisi tullut haittoja joita ei voi ohittaa ihan vaan kinnasta heiluttaen

Olemme olleet kolmatta vuotta nyt suurimman osan kotona emme ole paljonkaan liikkuneet missään

Eikä sen puoleen eipä ole ollut tilaisuuksiakaan käydä missään jotenka elämä on ollut monelle varmaan yksinäistä

Itse en tuosta ole kovinkaan paljon kärsinyt joskus on ottanut päähän kun tilanne on ollut lähellä ulkona liikkumiskieltoa

Mutta onko kellään tullut mieleen että se suurin vaiva onkin erakoituminen koska se vaara asiassa on suuri

Kun tottuu kotona oloon ei enää osaa lähteäkkään ulos kuten ehkä olis hyväkin asia kokonaan

Mutta noinkin voi olla asiat mistä siihen saa apuja koska joillekkin sekin on tarpeen

Mutta mistä siitä ei ole tietoa missään seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Boomerihallitus on tehnyt hedelmällistä hallitustyötä.

Antti Rinne ehdotti talkoita ja Marinin hallitus ryhtyi tuumasta toimeen!

Ministereille on syntynyt kahdeksan lasta ja yhtä vielä odotetaan.

Hesarin kuukausiliitteessä pitkä juttu aiheesta…

Oppositio voi olla huoletta kyllä hallitus saa aikaiseksi lisää työvoimaa…

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008590125.html

”Minä valitsen itse, mihin minä uskon. Siihen minulla kai on vielä oikeus. Tämä on minun elämäni. Minä minä, minäminäminä, kirjoittaa kolumnissaan Ilta-Sanomien toimituspäällikkö Panu Karhunen.”

Tämä kuvaa loistavasti rokotekriittisiä ja -denialisteja.

Juuri tällaista foliohattupotaskaa nämä syytävät ymmärtämättä mitään ja kieltäen kaiken tieteen todellisuuden.

Luinpahana Hannu avauksesi, yksi harvoja olet, jonka avauksiin viitsin vastata ja varsinkin kun nykyisellään olen kaiketi ns vajaavaltuutuksin toimiva.
Uskon, että leikkauksesi sujunee hyvin; palaat Vilman ja Mirjamin huomaan.
Meillä tuo Mirri jaksaa vanhoja rutiinejaan noudattaa; sillä poikkeuksella, että saunapäivänä viihtyy visusti saunakamarissa, vaan ei saunaan tule.
Saunan jälkeen Mirri pitää huolehtia ulos ja myöhemmin taas saunakamariin. Siin urbanisoitunut tuo Mirrimmekin lienee; enää ei kiinnosta sokkelissa yöpyminen vaan saunakamari ja siellä toiminnat.

Kiinnitin huomiota AL:n Jukka Gustafssonin juttuun siitä, miksi niin demokraattisesti edistyksellinen Saksa ajatui natsien propagandan uhriksi ja tuhoon. Tuo alla oleva kappale on tiivistys siitä, miihin voi verrata myös tiettyjä äärioikeistolaisia populistisia liikeitä Suomessa. Sen johdossa on korkeasti koulutettu ”Göbbels” ja taustalla säestäviä oppineita ajatuksellisia julmureita, jotka saavat valtaansa kansasta helposti höynäytettyä porukkaa.

Suomessa kokoomuksen äärioikeistolainen ja äänekäs porukka on sivistystasoltaan humaania väkeä, jotka eivät tähän kuulu eivätkä sen puolueen muutkaan.

Kepun oikealta laidalta kyllä löytyy pieni joukko äänekkäitä kosolalaisia, jotka eivät ole kaukana tuosta Göbbelsin porukasta. Linkola taas oli lähellä Göbbelsin ääriajattelua, josta vihreät sanoutuivat irti.

Ei myöskään KD:sta eikä RKP:stä  sisivtyspuolueina.  Kommarit, eivät edes äärivasemmalla, ei ole humanismivastaista porukkaa. Demarit ovat nimensä arvoisia demokkraatteja.

”Hitlerin poliittisessa ohjelmassa ja propagandassa vedottiin hyvin paljon samankaltaisin teemoihin, joilla populistiset puolueet ratsastavat nyt USA:ssa, Euroopassa ja valitettavasti Suomessakin. Filosofian tohtori, kansanvalistus – ja propagandaministeri Joseph Göbbelsin mukaan poliittinen viesti pitää suunnata massoille ja olla sävyltään kansanomaista ja vastata älyllisellä tasoltaan vastaanottajista yksinkertaisempia.”

Lukijalta: Jukka Gustafsson vastaa, miksi hän kirjoitti Saksasta eikä Venäjästä – Lukijalta – Aamulehti

 

 

Huomenta kullannuput. Uusi tekonivel kolkuttelee oven takana. Leikkauspäivä aikastui päivällä. 7.2 klo. 10.45 täytyy olla Coxassa. Mitkä ovat tunnelmani? Kuten kaikissa asioissa, odottavan aika on pitkä. Voi kun kaikki olisi jo ohi tunnelma.

Kerron kaikesta leikkaukseen liityvistä asioista avoimesti. Näin lukijat voivat samaistua kokekmuksiini ja todeta, etteivät omat tuntemukset ole vieraita. Omituisesti minulla jos kellä on kyky maalata niin sanotusti piruja seinälle.

Muutamia päiviä olen sänkyyn rojahdettua alkanut miettiä mitä kaikkea voi tapahtua. Aloitetaan synkimmistä ajatuksista.

– entä hieman yli vuosi sitten saamani laskimotukos? Jos se onkin muhimassa uudestaan eikä sitä nytkään huomata? Jospa se irtoaakin, lähtee salakavalasti liikkeelle kohti sydäntä ja sieltä aivoihin?

– Mirjam parka jää leskeksi ja pikku Vilma orvoksi jo toisen kerran. Siellä Vilma odottaa levottomana ikkunasta ulos pälyillen, milloin saavun kotiin.

– laitan valot, katselen kotiani, viimeisiä kertojako. Näinkö tässä kävi? Olkoon sitten niin.

Huolehtija kun olen, ajatukseni pyörivät jo lähtöaamussa.

– vasemman jalan pikkuvarpaan väli ja alapuoli olivat auenneet. Sitä hoidettu ja voideltu. Pitäisi olla kunnossa, mutta onko?

– tavaan yhtenään Coxan vihkoa mitä pitää ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin. Sauvat, aamulääkkeet, ei turhaa rahaa jne.

– huomaan mahani kyllästyneen hermoiluuni ja myös näyttää sen. Ei muuta kuin kiireellä ulkohuussiin. Viikonloppuna otan vihdoin käyttöön kuivakäymälän. Kuinkahan siinäkin vain käy?

– avaan vähän väliä jääkaapin ja pakastimen oven ja katselen, onko nyt kaikkea ruokaa riittävästi?

-kahvia olen varannut.

– entä jos matkalla on kolari ja joudumme ajamaan kiertotietä? Hotellia en huolinut, haluan olla kotona viimeiseen asti.

– kaduttaakin, että piti suostua leikkaukseen. Kyllä näillä polvilla lääkkeiden voimalla olisi muutaman vuoden vielä mennyt.

– ai jai. Kohta pääsisi puuntekohommiin, mutta niin vain joudun linkkaamaan uuden tekonivelen kanssa.

Tuossa pieni pala tunnelmista jotka aivonystyröissä ovat tilaa saaneet. Onneksi minulla on Mirjam, joka tyyneydellä osaa rauhoittaa. Valitettavasti olen hänenkin huoltenreppua hiukan kasvattanut.

Perimmältään olen koti-ihminen. Lähteminen, vaikka mihin on aina ollut minulle vaikeaa. Oli sitten kyse tansseihin, teatteriin tai mihin tahansa matkoille lähtemisistä, olen aina hermona. Tykkään käydä ja osallistua, mutta kun lähtöpäivä lähenee, yritän kiemurella irti – onko ihan pakko. Kotiin palatessa tuumailen: Olipa hyvä kun tuli lähdettyä.

Mutta näin. Lumityöt ovat saaneet lihakseni oivaan kuntoon. Oletan siitä olevan apua kuntoutuksessa. Huomaatteko? Nyt olen jo kovaa vauhtia palaamassa kotiin ja synkät ajatukset ovat tipotiessään. Ja saavat luvan ollakin.

PS.

Otan muistivihkon mukaan ja kirjoittelen tunnelmia ja operaation vaiheita. Kotiin saavuttuani alan heti kirjoittaa jos tekovivel antaa siihen luvan. Hyvää viikonloppua ja palataan asiaan polvi turvoksissa.

Tänään olisi siskojeni 79 v syntymäpäivä jos luoja olis heidän antanut elää no molemmat kaksossiskoni ovat olleet enkeli kuorossa jo muutaman vuoden

Noin se aika kulkee eteenpäin kukaan ei asiaa oikein osaa kertoa minne se kuljettaa

Kuitenkin  aina jatkuu elo vaikka siitä ei oikeasti opi yhtään mitään näillä koitamme mennä eteenpäin seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Nykyinen johtaja vaihtaa tehtävää (vaihtaako juuri silloin kun tekemistä olisi..?) Ja uskokaa tai älkää, tilalle pitää kaavailla nainen?

Ei millään pahalla. Mutta pitäisikö tilalle kaavailla pätevin, eikä sukupuolen mukaan…tämä taitaa sataa Venäjän laariin…🤔