Demareiden ylimmältä politbyroolta ei ole saatu näin ennen maakuntavaaleja selvää vastausta, että ollakko vai eikö olla, eli maakuntavero vai ei, kysymystä on kierretty kuin kissa kuumaa puuroa.
Mutta tulihan se demareiden kanta julki ja vaikka se tulikin heidän haarakonttoristaan ( SAK ) niin kaikille kai on sanomattakin tullut selväksi se, että demareiden päättävässä politbyroossa ei pilkut eikä pisteet löydä paikkaansa, ellei siihen ole haettu hyväksyntää haarakonttorin siivojilta.
Nytkin eduskunnan ensimmäinen varapuhemies puna-Antti häärii lakkokenraalina UPM.n kiistassa ja voidaankin kysyä, että onko tämä sitä poliittista puoluettomuutta ja neutraliutta, jota heidän tulisi osoittaa toimessaan.
Puna-Antti sai jo kenkää pääministerin pestistäänkin, kun ”kusti polki” hänelle kalossinkuvan peräpeiliinsä.
Kekkonen valtaoikeuksineen aikanaan veturimiesten lakon lopetti ja Niinistökin voisi, vaikka hänet onkin riisuttu vallasta puhtaaksi niin sanoa, että onko tämä nyt moraalisesti oikein, että tässä koronasodassa, joka on yhteiskunnan saanut lähes polvilleen, niin te käytte vielä kanveisissa olevaa potkaisemassa päähän.
Minä ainakin olen politiikkaa sen verran seuranneena huomannut, että häntä kyllä heiluttaa koiraa, eli haarakonttorista ne hyväksynnät proknooseihin haetaan ja kuten ollaan tämänkin hallituksen aikana havaittu, niin kehysriihessä ei liikahtanut lehtikään, kun työelämän uudistustarpeet ei haarakonttorin ”siivojille” ollut mieleen.
SAK näyttää nyt käyvän viimeistä kuolinkamppailuaan ja kun siitä tulee kroonikkopotilas, niin isäntärenkikään ei voi enään syödä kuormasta.
Mutta yhtä kaikki, kun ollaan tähänasti oltu iloisia veronmaksajia, niin uuden maakuntaveron myötä me suorastaan riehaannumme onnesta.
