Hieman miehen näköinen persoona astuu huoneeseen hiljaisesti, ujosti ja avaa suunsa: moi, olen Kyuu, ja olen yrittäjä. Pieni yleisö tarjoaa keveät golf-aplodit ja hiljaisen tervehdyksen. Näin yrittäjän päivänä olisi ehkäpä taas hyvä aika reflektoida maailmaa omasta kulmasta.
Yrittäjyys ja minä
Yrittäjiä on monenlaisia, aloja on monenlaisia, joten universaalia vastausta ei ole. Oman luonteenpiirteen kulmakiviä on että rakastan haasteita ja painetta, mutta vihaan ajan tuhlaamista enkä siedä työn tekemistä huonosti. Minun kaltaiset ihmiset ovat kokeneet melko huonosti jenkeistä tuodun ja jo siellä tehottomaksi todetun konsultokratian periaatteen. Minua potuttaa sekä rahan että ajan vastuuton tuhlaaminen. Koen myös ikävänä konsultoinnin maineen tuhoutumisen. Maailmassa on fiksuja konsultteja, mutta he ovat kovaa vauhtia muuttumassa uhanalaiseksi vähemmistöksi, joiden tarinat eivät enää pääse pinnalle.
Kun ihmisen luonteenpiirre on epäyhteensopiva häntä ympäröivän arjen kanssa, tulee stressiä. On pöhköä käyttää energiaa haukkumaan ympäröivää arkea, sillä selvähän se on ettei maailma pyörii minun tai kenenkään muunkaan yhden ihmisen navan ympärillä. Jos – kun – kaikki suoraan sanoen vituttaa aamusta iltaan, ainoa oikea paikka asioiden korjaamiseen on peilin edessä. Annan pisteet itselleni siitä etten ole tarttunut viinapulloon vaan kuntosaliin, mutta miinuspisteen siitä etten ole vielä saanut muutettua päätäni toiseen asentoon.
Yrittäjyyttä ei voi tästä kuitenkaan syyttää. En ole aivan niin naiivi että kuvittelisin ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolen. Jos tällä alalla työtä teen, se olisi samanlaista palkollisena ja yrittäjänä. Koen joka tapauksessa pitäväni siitä linjasta, että minulla on suurempi vastuu paitsi itsestäni, myös työntekijöistäni. Kun on jotain mistä kantaa vastuuta, on jotain mikä vetää sängystä ylös joka aamu.
Yrittäjyys ja yhteiskunta
Voisin kirjoittaa tähän jo tuhat kertaa lausutut heitot miten vasemmisto sitä, oikeisto tätä ja joku muu jotain muuta. En jaksa. Tämä maa tarvitsee niin vasemmisto- kuin oikeistolaispuolueitakin enkä saa mitään etua tai iloa siitä että valitsen niistä jonkun tässä kohtaa silmätikuksi. Yrittäjät pyörittävät tätä yhteiskuntaa, eivätkä he kysy mitä poliittista linjaa asiakas ajaa. Vastaavasti asiakkaatkin harvoin kysyvät yrittäjän puoluekantaa. Tuo on se arvokkain totuus. Vastakkainasettelua ei saada myöskään siitä perusajatuksesta, että työttömyysturvan pitäisi olla riippumatonta jäsenyyksistä tai että terveydenhuollon pitäisi olla asiallista kaikille. Kyllä, toteutuksessa on tekemistä mutta mitään vasemmisto-oikeisto-hallitus-oppositio-vääntöä tästä ei saa. Ainakaan järjellistä.
Se, mitä yhteiskunnalta ja jokaiselta puolueelta toivon, on reiluus. Älkää laittako eri sääntöjä isoille ja pienille firmoille. Älkää rakentako järjestelmää jossa yksi voi jättää verot maksamatta mutta toinen ei. Älkää lisätkö byrokratiaa ellette ole absoluuttisen, tutkitun tarkasti varmoja siitä tulevan vaivaa enemmän hyötyä – ja jos totuus osoittautuu toiseksi, ottakaa askel taaksepäin. Älkää lapatko miljoonia yhdelle yrittäjälle ja samalla haukkuko rahattomaksi jäänyttä ahneeksi. Mitäpä jos vain lopettaisitte yritystuet ja ohjaisitte ne kasvuyrityssijoituksiin? Poikkeusaikojen ulkopuoliset yritystuet tässä maassa ovat suoraan sanoen iso, haiseva kasa sitä itseään, eivätkä ne poikkeusajan rahoituksetkaan kovin hääppöisesti onnistuneet. Sen ongelman voi tiivistää jo legendaksi nousseeseen hakemusvastineeseen: Kehitystukea ei saa käyttää tuotekehitykseen.
Yrittäjyys ja tulevaisuus
Yrittäjät ovat ihmisiä kuten ketkä tahansa, joten heistä kuka tahansa voi olla osa ongelmaa tai ratkaisua. Tulevaisuuden kärkihaasteisiin kuuluu ilmastonmuutos. Se on globaali ongelma joka koskee kaikkia, joten sen ratkaiseminen yhdessä voi toimia vain linjalla kukin mahdollisuuksiensa mukaan. Jos etsimme tapoja löytää jokaiselle tavan osallistua jonka hän kokee omakseen, itselleen hyödylliseksi ja mitaltaan realistiseksi, pääsemme pitkälle. Siinä sivussa syntyy muutama uusi yksisarvinen ja valtion kassaan muutama miljardi uusien konsulttien palkkaamiseksi.
Me yrittäjät olemme osa yhteiskuntaa, hyvässä tai pahassa, mutta tässä olemme, nyt ja huomenna. Jotenkin tuntuu että kaikki painotus siltojen rakentamiseen ja yhteistyön paranemiseen olisi ylivoimaisesti fiksuin tapa ottaa meistä kaikki ilo ja hyöty irti. Siksi päätänkin toiveeseen, että tämä ajatus resonoisi riippumatta lukijan puoluekannasta. Jos jokainen yrittäjä on potentiaalisesti hyödyllinen osa huomista, niin on jokainen poliittinen mietekin, porvareista punavihreisiin ja alarmisteista akateemikoihin.
Yrittäjyys pitää tämän yhteiskunnan pystyssä.
Valitettavasti meidän poliittisella eliitillämme ei ole alkeellistakaan käsitystä yrittäjien merkityksestä saati sitten yrittämisestä ja se näkyy kaikenlaisessa lainsäädännössä ja viime aikoina erityisesti koronarajoituspelleilyssä.
Meidän valitsemassamme Eduskunnassa on monia yrittäjiä tuomassa äänensä kuuluviin lainsäädännössä. Ja heidän takanaan suuri valtakunnallinen lobbausverkosto, joita kuullaan joka käänteessä.
Tuo koronan liittäminen yritysvastaisuuteen on käsittämätöntä. Lainsäädäntömme suojelle yksilön ja yrittäjänvapautta laajasti. Mutta terveysturvallisuudella ei voi leikkiä jokaisen yrittäjän ja tapahtumanjärjestäjän pillin mukaisesti. Niistä taas on riittävästi näyttöä, miten asiakkaat mellastavat vaikka yrittäjät eivät sitä halua.
Ei kyse ollut koronan liittämisestä yritysvastaisuuteen, vaikka se lienee hallituksen kiihkeälle puolustajalle vaikea ymmärtää.
Kyse oli siitä, että noissa koronarajoitteissa mentiin useaan kertaan lapiomitalla ruiskulla maalaillen yrittämättäkään pohtia jonkinlaista suhteellisuutta eri alojen osalta ja yrittämättäkään maalata pensselillä.
En pidä sitä yritysvastaisuutena, mutta jonkinlaisena paniikin aiheuttamana suhteellisuudentajun puutteena tai piittaamattomuutena erilaisten yritysten todellisesta riskitilanteesta.
Yksinkertaistettu analyysi monimutkaisesta yhteiskunnallisesta kaikkia koskevasta ongelmasta.
Kunhan totesin sen, minkä tutkijat ja akateemikot ovat todenneet: koronatukijärjestelmä yrityksille ei toiminut parhaalla tapaa. En sanonut ”ministeri x on paskiainen”, en osoittanut ketään sormella, en sanonut että toisen värinen hallitus olisi tehnyt paremmin. En toisaalta myöskään rupea nöyristelemään ja kehumaan toimia jotka ovat olleet huonoja.
Mihinkään muihin koronatoimiin en ottanut mitään kantaa. Ainoastaan yritystukiin.
Lainsäädännön ongelma on että kun talon perustat pettävät, aletaan pohtimaan ikkunakoristeita. Liian kapea fokus, liian suuri haluttomuus (kyvyttömyys? osaamattomuus? poliittinen pelko?) kaivaa juurta jaksain. Nopeatempoinen politiikka on haastava ongelma eikä suinkaan minkään tietyn värinen ongelma. Samaan saamattomuuteen on kaaduttu hallituksissa oli johdossa mikä puolue vaan.
Näemmehän tuon nytkin verotusuudistuksissa. On yhteinen tahto ja halu, mutta aina jollain on oma lehmä liian syvällä ojassa. Ja täysin samaa asiaa koitettiin ratkoa taannoin toisennäköisellä hallituksella ja täysin samaan asiaan se kaatui.
Ennen oli pienyrittäjiä ja kivijalkakauppoja, mutta ne on kaadettu isojen voimalla.
Aika läheltä seuraan perikunnassa kolmea pienyrittäjää jotka yrittävät sinnitellä.
PKn puolesta puhutaan ja puheeksi jää…
Ei voitane mitään kylmälle totuudelle, että vasemmalla ollaan pääsääntöisesti vihamielisiä yksityiselle yritystoiminnalle – ja toisaalta oikealla nähdään yksityinen yritystoiminta, rehellinen kilpailu ja markkinatalous positiivisina.
Aika yksiniittistä kommentointia ja mutkien suoraksi vetämistä. En yrittäjänä ollessani koskaan kokenut poliittisesta suunnasta jos en oikeastaan mistään suunnasta yrittäjävihamielisyyttä. Toimintani yrittäjänä perustui lainmukaisuuteen, veroni maksoin, kirjanpitoni ja lakisääteiset PRH-ilmoitukset tein ja yritykseni lopetinkin aivan kuten laki sanoo. En siis jättänyt yritystäni ns roikkumaan PRH:n tilastoihin.
Avustuksia tai tukia en koskaan saanut mutta en kyllä anonmutkaan.
Vasemmalla on kenties yleinen nuiva asenne yrityksiä kohtaan. Toisaalta, oikealla on nuiva asenne verotuksen reiluutta kohtaan. Ei tässä ole yhtä hyvistä ja yhtä pahista.
Niin haitallista kuin joskus vasemmistolaisten sitoutuminen SAK:hon onkin, yhtä haitallista on joskus oikeistolaisten sitoutuminen EK:hon. Kumpikaan näistä järjestöistä ei pidä pienistä yrityksistä.
Pienyrittäjällä ei ole aikaa juosta kaiken maailman etujärjestöissä. Sillä ei kassa kasva.
Sen lisäksi mm näiden yrittäjäjärjestöjen jäsenmaksut ovat melko hintavia,
Olin aikanaan vuoden Hämeen Yrittäjissä ja se riitti.
Tuossa olet Heikki ihan oikeassa – semminkin kun Suomesta puuttuu alle 20 hengen yritysten asioita ajava järjestö. Suomen Yrittäjätkin määrittää itsensä tuota suurempien edunvalvojaksi.
Ainoa jäsenmaksu näissä josta koen olevan hyötyä on Veronmaksajat, mutta se ei taas mitenkään olekaan yrittäjille vaan kaikille suunnattu.
Minuakin aikansa houkutteli paikallinen yrittäjäosasto jäseneksi, mutta liittymättä jäi. En nähnyt siinä mitään etua itselleni ja liittymättä jäi. Aikanaan sitten liityinkin SATL liittoon, kun oli hiukan pakko. Mistään muualta ei oikein saanut virallisia palkkaneuvottelujen tuloksia.