Imperialismi voittaa, siinä se

Seuraa lyhyt tiedotus: Kiina valloittaa Taiwanin ja Venäjä valloittaa myös uusia alueita lähimpien viiden vuoden sisään. Pari kansanmurhaakin tuohon väliin mahtuu. En haluaisi sanoa että se on varma juttu, mutta kun se vähän on.

Olipa kerran parempi vaihtoehto

Stop! Pakitetaanpa hieman! Miten me olemme tuohon pääsemässä? Kas, vaikka EU ei olekaan onnistunut tuomaan rauhaa Eurooppaan, se on kuitenkin onnistunut luomaan arvomaailman jossa jäsenmaiden rajoille ei tuoda tykkejä vaan kukka-asetelmat. EU-maasta toiseen matkaaminen tai kaupanteko ovat helppoa, mukavaa ja täysin luonnollista. Se on hieno asia. Olemme luoneet pehmeän päätöksentekomallin, joka ei herätä suuttumusta, mutta haittapuolena ei myöskään saa mitään aikaan. Isoista päätöksistä ei tarvitse isosti suuttua, koska niitä ei tehdä.

Saman tarinan eri revisiota käydään Atlantin toisella puolen. Maailmanpoliisin työ on kiittämätöntä. Maan rajojen ulkopuolella ei ole sotareissuilta tullut kuin ruumiita ja sanomista, vituiksmän niin Vietnam, Irak kuin Afghanistankin. Armeija on muuttunut synonyymiksi rahan lappaamiselle mielipuolisiin kikkailuprojekteihin, joilla ei ole etäistäkään tekemistä maan tai maailman puolustamisen kanssa. Tuhannet käyttämättä jääneet ja pellolle ruostuvat tankit kuvaavat asian toista puolta, ohjelmistovirheiden takia sodankäyntiin kykenemättömät hävittäjälentokoneet toista.

Sitten ne muut

Mielestäni EU on kaunis ajatus ja siinä on paljon hyvää. Myös Yhdysvaltoja voi kehua, etenkin jos pintaa rapsuttaa ohi valtamedian kärkijuttujen niin löytää paljon hyvää ja kaunista. Meillä on vähintään tyydyttävät pelisäännöt ja käytännöt. Ongelma vaan on, että muut eivät pelaa samaa peliä. Venäjää, Kiinaa, Brasiliaa, Intiaa ja lukuisia muita vähän pienempiä ei voisi vähempää kiinnostaa meidän standardit ja tyylit. On asioita, joita emme ikimaailmassa tekisi tai hyväksyisi, mutta samat asiat ovat sellaisia jotka mahtuvat pöydälle muualla aivan mainiosti. Tällaisia asioita ovat vaikkapa etnisen ryhmän aktiivinen tuhoaminen tai vieraan maan valloitus. Meidän mahdottomuus on heidän normipäivä, meidän aksiooma on heidän vitsi.

Kiinan armeija tulee vastaamaan USA:n vastaavaa viiden vuoden päästä, erinäisten julkisuudessakin esitettyjen arvioiden mukaan. Kiina on noin 150 kilometrin päässä Taiwanista, Yhdysvallat hitusen kauempana. Jos he jyräävät, sitten he jyräävät. Jos taas katsotaan Venäjää, heille on kohtuullisen kivutonta saada joko näkyviä tai piilotettuja joukkoja rajojen yli lukuisiin Euroopan maihin. Kummankaan ei tarvitse päätään vaivata kansainvälisen oikeuden säännöillä. He ottavat helpoimman reitin.

Vaan mikä on Sodan hinta?

Kyllähän se käy päinsä!

Niin, meillähän on säännöt! Niin on. Ne on kirjoitettu hienolle paperille ja laitettu lasivitriiniin ohikulkevien byrokraattien ihailtavaksi. Sieltä vitriinin seasta ne osallistuvat maailman ohjaamiseen yhtä hyvin kuin keskivertomuseon keskivertovitriinissä olevat keskivertoesineet. Venäjä valloitti Krimin, sai meidät heristelemään sormea ja jatkamaan Nord Stream kakkosen rakentamista. Kiina lahtaa uiguureja sekä valloittaa merialueita, tämä saa meidät kirjoittamaan kolumneja ja jatkamaan uiguuriorjilla teetettyjen halpatuotteiden ostamista Amazonista. Jos nyt muita esimerkkejä haetaan, sanoisinko vaikka Tigray? Kyllä näitä piisaa.

Sillä ei ole väliä, olemmeko hyväksyneet nämä toimeet hiljaisen vastahakoisesti vai aktiivisen määrätietoisesti. Tosiasia on, että näytämme vuodesta toiseen merkkiä imperialisteille: leikkikää vapaasti, meistä ei tarvitse murehtia.

Meillä on siis asiat hyvin. Emme ota stressiä näistä aiheista. Antaa koirien haukkua ja karavaanin kulkea, kunhan saamme uudet iPhonet ja Teslat.

…jos saamme. Voi tulla hätä housuun kun huomaamme Taiwanista tulevan 63% maailman siruista ja tehokkaimmista siruista lähes kaikki. Sitten lukee siruissakin MADE IN PRC, Kiina saa käyttöönsä maailman moderneimmat sirutehtaat ja ottaa hetkessä teknologiamme kiinni.

Tarttiskohan sittenkin tehdä jotain? Noin niinkuin ennemmin kuin myöhemmin?