Vuoden 1968 presidentinvaaleissa Yhdysvalloissa oli dilemma: miten olla mustia vastaan olematta mustia vastaan. Ratkaisu löytyi huumeiden vastaisesta sodasta, jolla voitiin hyökätä mustia vastaan epäsuorasti. Sotaa ei suunniteltu terveydenhuollon, huumeiden tai yhteiskuntatieteiden asiantuntijoiden toimesta, vaan ainoastaan vaalitaktisista syistä. Silti käymme sitä sotaa täälläkin yhä tänäkin päivänä. Edelleen turhaan.
Tämäkin blogaus on kuntavaalikampanjaan liittyvä, eli härskiä propagandaa.
Haitat kuriin
Iso osa huumepolitiikasta on valtakunnallista ja sillä tasolla olisi syytä luottaa vähitellen asiantuntijoihin. Nyt on kuntavaalien aika, joten olisi tärkeää puhua siitä mitä voimme tehdä vaikkapa Tampereella. Yksi tärkeä kokeiltava asia ovat huumeiden käyttöhuoneet, joilla on selkeästi rikollisuutta ja tarpeettomia kuolemia vähentäviä vaikutuksia. Toki näissä pitää olla vahva kytkös sosiaalitoimeen ja vieroitushoidon palveluihin, että niistä saadaan haluttu tulos. Tie huumeista ulos pitää olla aina tarjolla, viiveettä ja tehokkaasti. Vieroituspalveluita tarjoavista toimijoista pitää etsiä tehokkaimmat, jotta rahalle saadaan vastinetta. Pieni lisäinvestointi on järkevää, sillä henkilön saaminen takaisin yhteiskunnan rattaille tienaa itsensä takaisin nopeasti.
Vaarattomia huumeita ei ole ja niiden haittojen vähättely on vastuutonta typeryyttä. Huumeista ja niiden vaaroista ei kuitenkaan päästä eroon moralisoimalla ja hippejä pamputtamalla. Tämä tauti yhteiskunnassa pitää parantaa ja harva tauti paranee potkimalla avoimeen haavaan. Joko voitamme moraalisen sodan tai ratkaisemme huumeongelman. Valitse yksi.
On myös viisasta katsoa eteenpäin. On yliopistokaupungilta järkevää investoida aiheen tutkimukseen. En edelleenkään väitä huumeita vaarattomaksi, mutta on jo merkkejä että monista nykyään laittomista aineista voisi olla lääkekäytössä avuksi. Parkinsonin tauti ja MS-tauti ovat esimerkkejä aiheista, joissa kannabis saattaa tarjota paremman hoidon vähemmin ongelmin kuin nykyiset lääkkeet. Joissain länsimaissa se on jo ensisijainen lääke. Vastaavasti LSD-johdannaisista on löytynyt joissain tutkimuksissa pitkäaikaista apua vakavaan masennukseen. Onko näin vai ei, se ei selviä ilman tutkimusta. Ollaan mieluummin kehityksen kärjessä kuin perässä.
Sormella osoittelu ei auta
Tampereen kokoisessa kylänpahasessakin on pieni kokoelma erinäisiä haasteita ja kieltämättä huumeet ovat yksi niistä. Olen nähnyt liian usein liian läheltä liian paljon huumerikollisuutta. Kaikki, mitä olemme toistaiseksi tehneet, on epäonnistunut. Huumeiden käyttäjien osoittelu sormella ja syyllistäminen kaikesta pitää vain heidät kauempana avun parista. Kun strategia on yksinkertaisesti epäonnistunut näin pahasti, tarvitaan uusi strategia tilalle. Mitä nopeammin sen tajuamme, sen parempi.
Asian voi nähdä näinkin: jokaisen huumeongelmaisen voi nähdä painolastina. Toisaalta, jos saamme heistä osallekin apua ja takaisin osaksi yhteiskuntaa, he muuttuvat yhtäkkiä mahdollisuudeksi, veronmaksajiksi ja yhteisen kakun leipojiksi. Heitä me tarvitsemme, eikä siinä kohtaa sovi katsella taustoja tai historiaa suurennuslasilla. Katse tulevaan, ei menneeseen.
Niin, kaiken takana on bisnes, jos valtiot laillistaa huumeet ne saa siitä verovaroja….
Näin Hollannissa:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Coffee_shop
Coffeeshop tarkoittaa Alankomaissa usein kahvilaa, jossa myydään virvokkeiden ja kahvin lisäksi erilaisia kannabistuotteita yksityiseen käyttöön. Ne voivat olla kannabisuutteella kyllästettyjä leivoksia tai joko kakkuja eli ns. space cake tai muita samantyylisiä tuotteita kuten uutteella kyllästettyjä kynttilöitä.
Alankomaiden lainsäädännössä huumeet on luokiteltu mietoihin ja vahvoihin huumeisiin ja mietojen huumeiden myynti sallitaan coffee shopeissa, jotta mietojen huumeiden käyttäjät eivät tulisi kosketuksiin vahvojen huumeiden kanssa. Kunnat voivat kuitenkin erikseen määritellä sallivatko ne coffee shoppeja ja millä ehdoilla
Tunnen erään nelikymppisen hyvästä perheestä lähtöisin olevan miehen, jolla on ollut huumeongelmia yli kaksikymmentä vuotta.
Tunsin myös henkilön, joka pisti satatuhatta euroa parissa kuukaudessa nettipeleihin.
Luulenpa, että huumeriippuvuudesta irti pääsy on kutakuinkin yhtä vaikeaa kuin peliriippuvuudesta irti pääsy.
Huume- ja peliriippuvuutta voitaneen pitää sairauksina. Olen, valitettavasti, skeptinen näiden hoidon onnistumisen suhteen.
On melkoinen yleistetty virhekuvitelma että huumausaineiden käyttö olisi sidoksissa sosiaaliryhmään. Sikäli on että narkomaaniksi ryhtyvä useimmiten luisuu lähtökohdastaan riippumatta kaikkein alimpaan sosiaaliryhmään. Huumeiden käyttö vaikuttaa sosiaaliryhmään – ei toisin päin. Kyllä se on puhtaasti yksilöllinen kysymys. Ilmenee samojen suuntaviivojen mukaan kuin yleisimmästä huumausaineesta alkoholista riippuvuus, alkoholismi. En viitsi vastalausemyrskyä ennakoiden käydä väittämään – vaikka olenkin sitä mieltä – että aktiivisesta alkoholismista voi parantua.
Jos ja kun alkaa käyttään huumeita tai yleensä huumaavia aineita niin siitä tulee riippuvaiseksi. Miedosta huumeesta aletaan ja se siirtymiskynnys alenee.
Tupakka on saatu aika vähäiseksi kampanjoimalla tupakkaa vastaan ja sen käyttäjiä auttamalla ei tulosta syntynyt sensijaan sairaaloissa riitti hoidettavaa.
–
Kommentointini toimii ainoastaan kirjautumattomana,.
Paljon on huumeiden käyttäjiä tosiaan jotka käyvät iha normaalisti töissä, jopa hyväpalkkaisissa. Ei huumeiden käyttäjä ole automaattisesti yhteiskunnan pohjalla, eikä automaattisesti sinne päädykään. Olihan silloin aikanaan A2-illassakin se eräs opettaja joka kertoi vuosikymmeniä silloin tällöin poltelleensa kannabista.
Tunnen itsekin pari ihmistä jotka joskus pössyttelevät. En ole vielä nähnyt heissä mitään kovaa vajausta kyvyssä tehdä ahkerasti hommia. Paljon herkemmin viinan suurkuluttajista se näkyy.
Asiat mittasuhteisiin, ehkäpä?