Miten kirjoittaa tiivis kirja-arvostelu teoksesta, joka riemastuttaa ja raivostuttaa näin? Pikkuporvarit on umpipoliittinen mutta silti timantinkova kirja pikkuporvarillisuudesta, sen vaaran merkeistä ja seurauksista. Ennen muuta kirja on siitä epätyypillinen poliittinen teos, sillä se tarjoaa hyvin vähän valmiita vastauksia ja paljon enemmän lukijalle jäävää pohdiskeltavaa.
Tietoa, mutta valikoidusti
Anna Kontulan Pikkuporvarit on vahvasti tietokirja, nojaten yli sataan kirjalliseen referenssiin. Läksyt on selvästi tehty kiitettävin arvosanoin, mutta se ei tietenkään muuta termin asemaa. Pikkuporvarillisuus ei ole tieteellinen määritelmä, vaan referenssejä on haettava historian osalta sekä taiteen monista lajeista, filosofiasta että toki myös marxismista. Nykyajan referenssien osalta kirjassa on siteerattu niin valtamediaa kuin tutkimuksiakin, pyrkien parhaiten soveltamaan aikamme tapahtumia subjektiiviseen määritelmään. Taustatietoa on paljon, mutta sitä on nypitty hurjan valikoivasti. Kirja on niin subjektiivinen kuin olla ja voi, johan sen näkee otsikostakin, eikä kirjailija hetkeäkään muuta väitä. Itse asiassa hän korostaa väkevästi kirjan henkeä ajatusten herättäjänä, ei julistajana. Olen väkevästi sitä mieltä, että kaikki on puolueellista, mutta fiksuuden raja menee siinä kuka on aiheesta avoin.
Kirja on kokoelma ajatuksia pikkuporvarillisuuden luonteesta sekä sen ilmentymisestä nykyajassa. Parhaissa kohdin teksti todellakin herättää ajattelemaan ja nostaa ahaa-elämyksiä mieleen. Kokemus lienee lukijasta toiseen subjektiivista, mutta aika ihmeellinen kaveri saa olla jos ei ainakin parissa kohtaa löydä seasta omia ajatuksiaan. Tällainen pieni vintin ravistelu on kirjaa lukiessa aina mukava kokemus. Pääosan kirjan matkaa johtopäätösten teko jätetään lukijalle. Tästä lipsutaan parissa kohtaa, jossa teksti muuttuu hieman turhan punaisen hehkuvaksi poliittiseksi julistukseksi. Parissa tällaisessa kohdin johtopäätökset ovat kovin utopistisia, eivätkä taustat kestä edes pintarapsutusta. Pahimmillaan implikoidaan melkoisia hirveyksiä viitaten teoriaan, joka on todettu akateemisesti kehnoksi jo vuosikymmeniä sitten. Nämä kohdat ovat kuitenkin vain pieni vähemmistö.
Parhaimmillaan kirja toimii paremman elämänlaadun pohdiskelijana. Tarve kontrolloida kaikkea johtaa lopulta melkoisen ankeaan ja kuitenkin kontrolloimattomaan elämään. Esimerkiksi keskinkertaisuutta käsittelevässä kappaleessa puhutaan pikkuporvarin tarpeesta kuluttaa vain valmiiksi pureskeltua kulttuuria. Koska itse nautin nimenomaan rosoisesta, hiomattomasta ja vähän kontrolloidusta kulttuurista, voin ymmärtää miten ikävästi ihminen sulkee puolet sielustaan hakeutumalla vain helpon hissimusiikin ja kurinalaisen tanssin pariin. Juuri tällaiset ajatukset ovat kirjan parasta sisältöä ja saattavat herättää itse kunkin pohtimaan minkälaisia rajoja olemme tapojemme uhrina elämällemme laittaneet. Rivien välistä kirja muistuttaa, että elämän kannattaa antaa tapahtua.
Pirteä vaihtoehto julistuksille
Isommassa kontekstissa miettien olisi mukava nähdä enemmänkin yhteiskunnallis-poliittisia kirjoja, jotka eivät keskity julistamaan ja kertomaan totuutta, vaan heittämään ajatuksia ja jättämään johtopäätösten teon lukijalle. Kontula on oikea henkilö tällaista kirjoittamaan, sillä politiikassakin koen hänet ihmisenä jonka kanssa on todella vaikea olla samaa mieltä monista asiakysymyksistä, mutta vielä vaikeampaa on olla hymyilemättä hänelle. Niin perusteltua, pohdiskelevaa ja kunnioittavaa on ulosanti, niin vähän viholliskuvia, niin vähän ehdottomuuksia.
Historia ei ole tulevaisuuden oppikirja, eikä historia toista itseään sokeasti. Historia tarjoaa kuitenkin hyviä oppeja, jotka auttavat tulevaisuuden hahmottamista. Nähdäkseni siitä tässäkin kirjassa on kysymys. Tarjolla on ajatuksia elämästä ja yhteiskunnasta, pähkinöitä purtavaksi ja sopivissa määrin sovellettavaksi. Tulet nauttimaan tämän lukemisesta, kunhan et niele sanomaa purematta.
Kirjaa en ole lukenut mutta luin jonkun kommentin jossa Kontulan sanottiin itse olevan pikkuporvari, eli että Kontulan kritiikki onkin osoitus pikkuporvarillisuudesta. Kontulan ajatuksia olen kyllä pitänyt joskus sikäli raikkaina ettei hän kulje vain turvallisia opportunismin sävyttämiä latuja vaan ajattelee itse. Naivi yritys mennä rikkomaan aitaa Gazan rajalta ”sorretun Hamasin” tukemiseksi kyllä laski pisteitä
Hyvä teoria tämäkin mitä Norppa sanot – ja kirjailija itsekin kirjassaan tunnustaa löytävänsä näitä piirteitä itsestään, varsin inhorealistisesti sitä myöntäen.
En halua seurata samanmielisiä ihmisiä, vaan ihmisiä jotka osaavat ja haluavat perustella kantansa iskemättä vyön alle. Kontula on tehnyt ja sanonut asioita joita en voi allekirjoittaa. En kuitenkaan koe häntä vaaraksi. Hänen eduskunta-avustajista en voi samaa sanoa tosin…
Anna Kontula on rohkea rajojen ja tekemisten myyttien murtaja laajoilla alueilla ja siinä vertaansa vailla.
Hänen teesinsä on hakea oikeutta ja oikeudenmukaisuutta menemällä itse ongelmien keskipisteeseen.
Itse puoleukantaan en ota kantaa, mutta jostakin se kertoo.
Odotan vain, koska tännekin löytyy jonkun änkyrän ilmaisema sana ”punikki”. Eli olin ensimmäinen toisessa merkityksessä.
Täytyy lukea.
Mitäs tähän sanotte:
https://www.annakontula.fi/julkaisut/
Anna Kontula on hyvä tyyppi. Haluaa että instituonaalisisia rakkauden rajoja laajennetaan, niin etä lähisukulaiset, jopa sisarukset voisivat mennä naimisiin.
Entä päättäjän/ vaikuttajaihmisen vastuu: sukurtsan vaarana on sairaat jälkeläiset.
Eikö eduskunnan ainoan kommunistin tarvitse tuntea vastuuta(?).
Missä julkaisussa hän on näin sanonut ja kannatanut siis lähisukulaisten avioliittoja ?
”Tutkija ja vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula sallisi seksin täysi-ikäisten lähisukulaisten kesken, kirjoittaa Iltalehti. Kontula totesi lehden haastattelussa tiistaina, että Suomen seksuaalilainsäädäntö on joiltakin osin hyvin epälooginen. Esimerkkinä hän mainitsi lainkohdan, joka kieltää seksin lähisukulaisen kanssa.
– Tämän perusta tulee siltä ajalta, jolloin koko lainsäädännön ajatuksena oli jälkeläisten tuottaminen ja oli huomattu, että lähisukulaisten kanssakäymisestä syntyvillä jälkeläisillä on kohonnut riski saada erilaisia sairauksia. Koko seksin funktio on sen jälkeen muuttunut aika lailla erilaiseksi, Kontula totesi.
Hänen mukaansa lähisukulaisten seksiä ei tulisi säädellä lailla silloin, kun kyseessä ovat omasta tahdostaan toimivat aikuiset.
Iltalehti haastatteli Kontulaa liittyen Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton puheenjohtajan Hanna Hakon blogikirjoitukseen, jossa tämä pohti seksuaalilainsäädäntöä.” – Turun Sanomat 21.7.2012.
Tuoko on jotain Kontulan mielipiteiden kamaluutta. Suomessa serkukset naivat nakuttelevat hyvinkin laajasti saati pikkuserkut.
Jos lainsäädäntö on pielessä se pitää oikaista. Tuskin se on Kontulan vika tai ansio tai halu.
Kontulalta tulee paljon tällaisia ns. inhorealistisia avauksia. Hän on oikeassa, että laki joka ei tarkoita mitään, on turha laki. Moraalisesti siitä voi paheksua tietenkin.
”Avioliiton esteen muodostaa lisäksi lähisukulaisuus. Avioliitto ei nimittäin ole sallittu suoraan etenevässä tai takenevassa polvessa olevan sukulaisen kanssa. Näin ollen kiellettyä on avioitua äidin, isän, isovanhempien, lapsen, lapsenlapsen tai muiden vastaavien takenevassa tai etenevässä polvessa olevien sukulaisten kanssa. Myös sisarusten ja puolisisarusten avioliitot ovat kiellettyjä. Tästä esteetstä ei ole mahdollisuutta joustaa.” – Internet, Minilex-sivusto.
Anna Kontulan mukaan lähisukulaisten seksiä ei tulisi säädellä lailla silloin, kun kyseessä ovat omasta tahdostaan toimivat aikuiset.
Kontulan mukaan seksin funktio on muuttunut paljon entisistä ajoista. No, ehkä biologian ja fysiikankin lait ovat muuttuneet entisistä ajoista siten, että jos lähisukulaiset tekevät keskenään lapsia, lapset ovat vapaita kaikista sukurutsan mahdollisesti aiheuttamista sairauksista kuten Aatamin ja Eevan lapset konsanaan.
Arvostelehan Kallo nuo muutama kymmenen muutakin Kontulan kirjaa noilla kriteereillä niin tilaan valkoiset miehet noutamaan…
Pelkästään kirjan nimellä haetaan huomiota kuten erinäisillä lausumillakin.
Pikkuporvari Kontula osaa markkinoida.
No siskot ovat kaikessa ulkona kun puhutaan seksistä kuka sitä siskoonsa / veljeensä haluaa taitaa pää vipata aika pahasti terv tepivaari
Pikkuporvarillisuushan on aika vanha termi, sinänsä hyvin lähellä marxismia – vaan kun Kontula on itse todennut olevansa kommunisti, tämä ei yllättäne ketään.
Se mikä on uutta, on suomenkielinen kunnon analyysi pikkuporvarillisuuden oireista nykyajassa ja se oli mukavaa luettavaa.
Kuten todettua, ei tämä ole tiedettä, tämä on ajatuksia. Rakastan kirjoja jotka eivät kerro minulle miten ajatella vaan jättävät raskaan työn lukijalle.
Tämä kirja alkaa vaikuttaa niin mielenkiintoiselta että pitänee hankia. Kontulahan ei todentotta ole mikään kommunistin perikuva, pinnallisesti tutustuneena ja ymmärtämättömyyttäni ihmetyttää kuinka noin fiksulta vaikuttava ihminen voi olla kommunisti. Jonkinlaista utopiaa ja hienoissa teorioissa pyörimisetä kai pitää olla kyse.
Sinänsähän tuo Kontulan näkemys, ettei lähisukulaisten seksiä tulisi säädellä lailla, on looginen, koska kommunistin/kulttuurimaxilaisen pyhä tehtävä on horjuttaa ja heikentää mm. perhekeskeisyyttä, jotta marxilainen utopia ei jäisi utopiaksi.
Hyvin Kontula on kotiläksynsä tehnyt: Erich Frommit ja Herbert Marcuset on luettu.
(Luin kirja-arvostelun tuosta Kontulan ko. kirjasta ja näillä näkymin tulen lukemaan sen lähiaikoina.)
Anna Kontula ei ole utopisti, vaan pannut itsensä likoon tutkija.
Yritti murtautua Gazaan apua viemään, ollut köyhä tutkijana, tukinut päihderiippuvaisia ja seksiriippuvasia ja prostiutuiotuja ( Isänsä Osmo Konulan jalanjäljilla), tukinut kokijana Eduskunnan hyväveliverkostoja jne…
Voiko kommunisti olla muuta kuin utopioissa eläjä?
Anna Kontulaa on mukava kuunnella sen kerran, kun hän sattuu radiossa tai televisiossa esiintymään. Esiintyminen on rauhallista, puhe selkeää ja muille keskustelijoille tilaa antavaa.
Samaa mieltä ei tarvinne olla, mutta aina sieltä jotain omaankin ajatteluun sopivaa löytyy.
Erimielisyys on mielestäni keskustelun ja ajatusten vaihdon suola.
Pitänee tuo kirja itse hankkia, jos lukea meinaa, koska kirjastossa on näemmä yli parin sadan jono.
Rauhallinen, selkeä, keskusteleva ja älykäs. Eikö juuri tällaiset ole paha uhka vapaalle maailmalle?
Ettäkö olisi eräänlainen Troijan hevonen ja kierrolla tavalla ujuttaisi omaa ideologista hapatustaan muiden asiaa ymmärtämättä ja näin pääsisi tavoitteeseensa?
Voi olla ja voi olla olematta.
Pelko että joko Troijan hevonen tai harvinaisen lahjakas harhaanjohtamaan ihmisiä kommunismin ystäviksi
Juha sen tuossa tiivistää. Jos ihmiset siirtää ajatuksistaan sivummalle erimielisyyden takia, sitä elää kovin kapeassa kuplassa. Sitä ihan mitattavasti tyhmenee ja altistaa itsensä mielenterveysongelmille ja muistisairauksille, yms.
Ei se ole hyväksi. Eikä sekään että olettaa oman maailmankuvansa täydelliseksi. On kiva joskus kyseenalaistaa eri kulmia.
Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, Kontula laittaa kirjansa maksuttomaan lukuun kolmen vuoden kuluttua ilmestymisestä. Hän on tehnyt näin aiemmille teoksille, mutta 3v ajan antaa kustantajalle mahdollisuuden.