Olen tallentanut, varmuuden vuoksi, kaksi minuun kohdistettua kommenttia.
En pienistä välitä, mutta jos tarve vaatii.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Olen tallentanut, varmuuden vuoksi, kaksi minuun kohdistettua kommenttia.
En pienistä välitä, mutta jos tarve vaatii.
Molemmat kommentit löytyvät Heikki Karjalaisen blogista ”Leppä on ihan lepikossa eli ”metsässä” 18.12.2021.
Kaikesta huolimatta hyvää ja rauhallista joulunjatkoa itse kullekin säädylle.
Yksi mätä omena pilaa koko sadon ( metafora )
Hyvät joulunjatkot Lasselle.
Samoin joulun jatkot Lasse itsellesi ja perheelle terv tepivaari
Näinkin se on kuten Arvi sanoo.
Sitten muihin asioihin. Psykologian mukaan jokaisella aikuisella on minäkuva/kehokuva ja että minäkuva ja todellinen minä eivät koskaan ole täysin samanlaiset. Ja että minkä lähempänä minäkuva ja todellinen minä ovat toisiaan, sen taspainoisempi ihminen on, ja päinvastoin.
Tiedä noista. Ihminen lienee perintötekijöidensä ja ympäristönsä summa. Olisiko kuitenkin kotikasvatus se, mikä määrittää ihmisen habituksen.
Sille että ihminen olisi sosiaalinen konstruktio:😂😂😂
Venäläinen kosmonautti, ateisti, ja venäläinen aivokirurgi, luojauskovainen, keskustelivat.
Kosmonautti: – Olen käynyt avaruudessa monta kertaa, mutta en ole koskaan nähnyt jumalaa enkä enkeleitä.
Aivokirurgi: – Olen avannut monen ihmisen aivot, mutta en ole koskaan nähnyt niissä yhtään ajatusta.
Minulla on kotikirjastossani mm.Anton Tsehovin kirja ”Sahalin”. Se kertoo Tsehovin matkasta Sahalinin saaren rangaistussiirtoloihin 1890-luvulla. Teos oli kuulemma ilmestyessään kuohuttava paljastuskirja.
Olen lukenut teoksen ainakin kahdesti. Koska kertoja on lyhyesti sanoen mestarillinen, se on oiva ja eläväntuntuinen aikamatka yli sadan vuoden takaiselle Venäjälle, kirja joka kertoo vankien elämästä ja kohtaloista, riistosta ja rappiosta ja sanomattomasta ihmiselämän kurjuudesta.
Ehkä juuri tämän kurjuuden vastapainoksi tämä seuraava tapaus on jäänyt kirjasta hyvin mieleen.
Kirjailija on Baikal-nimisen laivan kannella purjehtiakseen Etelä-Sahalinille. Kun kirjailija laskeutuu alas kannelta, hän tapaa iloisen seurueen: Komentajan ja hänen apulaisensa lisäksi salongissa on joitakin matkustajia, joiden joukossa on meriupseerin rouva,
Rouva oli paennut Vladivostokista koleran pelossa ja oli nyt palaamassa takaisin. Rouvan luonne oli kahdehdittava. Pienikin aihe sai hänet purskamaan nauruun ja hän nauroi vedet silmissään aivan pakahtuakseen.”Hän rupesi kertomaan jotain sorahtelevalla äänellään ja samassa herkesi nauru, iloisuus pulppusi kuin suihkulähteestä ja katsellessani häntä aloin minäkin nauraa, minun jälkeeni isä Irakli, siten japanilainen.”No!” – lausui lopulta Komentaja ja huitaisi kädellään kunnes nauru tarttui häneenkin.
Tatarin salmessa, joka tavallisesti on synkkä ja yrmeä, ei varmaan koskaan ollut naurettu niin railakkaasti.”
Muistaakseni Arto Paasilinna on pitänyt kyseistä Tsehovin matkakirjaa hänen parhaana kirjanaan.
Olen pohtinut (korpifilosofin pitää pohtia kaikenmaailman asioita), että vetääkö tietty ideologia puoleensa henkilöitä, joilla on iso ego ja pieni pää, vai tekeekö ideologian omaksuminen karvoineen nahkoineen heistä sellaisia. Dilemma.
Itsekkin filosofoin ja aprikoin että….
Jos kuuro viittoo kirosanan, niin peseekö äiti hänen kätensä saippualla
tai
Jos kissan selkään sitoo voileivän ja pudottaa sen kolmannesta kerroksesta, niin tipahtaako kissa jaloilleen, vai leipä voipuoli alaspäin.
tai
Miksi kuolemaantuomitun neula pitää sterilisoida ennen myrkkypistoksen antamista.
tai
Miksi Kamikaze lentäjät käyttävät kypärää.
jne…..
……eivät asiat tee meitä onnettomaksi, vaan se mitä niistä ajattelemme.
Onhan näitä yritetty seurailla, miten vapaaehtoisvoimin on pystytty. Nyt ei oikein pysty sanomaan, mitä sitten Lasse tarkoittaakin.Saattaahan niitä sormienvälistä lipsua vaikka miten tarkkaan yritettäisiin.
Arville, äiti pesee varmuudella kiroilijan suun, kyllä se kissa tulee jaloilleen ja voileipä kuinka sattuukin. Kuolemaantuomittu todennäköisesti hirtetään, tai tapetaan kaasulla. Lentäjistä ei mitään tietoa.
Tarkoitin tuolla heitollani mitä tahansa ideologiaa, jonka omaksuminen ”karvoineen nahkoineen” heikentää ihmisen järkiminää ja houkuttaa henkilön heittäytymään autopilotin eli kokemusminän vietäväksi, putkinäöllä varustetuksi yksilöksi.
”Ideologiat ovat yksinkertaisia ajatuksia, jotka on naamioitu tieteeksi ja filosofiaksi ja jotka väittävät sekä selittävänsä maailman monimutkaisuuden että tarjoavansa keinoja sen parantamiseksi.
Ideologit ovat puolestaan ihmisiä, jotka väittävät tietävänsä, kuinka ”maailmasta tehdään parempi paikka”, vaikkeivät he ole vielä selvittäneet omaa sisäistä kaaostaan (ideologian heille tarjoama soturi-identiteetti peittää mainitun kaaoksen alleen).
Ideologiat ovat aidon tiedon korvikkeita, ja ideologit ovat valtaan päästessään aina vaarallisia, sillä yksinkertaisesti ”minä tiedän kaiken” – lähestymistapa ei mitenkään voi käsittää koko olemassaolon monimutkaisuutta. Ja kun kun ideologien yhteiskunnalliset kehitelmät eivät toimi, he eivät suinkaan syytä siitä itseään vaan kaikkia muita, jotka ymmärtävät heidän harjoittavan kohtuutonta yksinkertaistamista.”
Lainaus on Jordan Petersenin kirjan ”12 elämänohjetta, käsikirja kaaosta vastaan (2018) esipuheesta. Sen on kirjoittanut Petersenin ystävä kanadanjuutalainen tri Norman Doidge (The Brain That Changes Itsef-teoksen kirjoittaja).
Norman Doidgen luulisi tietävän ideologioiden merkityksestä, koska hänen isänsä ol yksi Auschwitzistä selvinneistä. Myös hänen isovanhempansa olivat olleet Hitlerin Saksan keskitysleireillä. Isoäiti vältti kaasukammion kuin ihmeen kaupalla. ”Hänen miehensä, minun isoisäni, selvisi Mauthausenin keskitysleiristä mutta kuoli ensimmäiseen kiinteään ateriaansa, jonka hän sai juuri ennen vapautuksen päivää”, kertoo Norman Doidge.
Lasse, jotkut ovat luonnostaan riidankylväjiä, jotkut toiset yrittävät ylläpitää rakentavaa keskustelua.
Joskus ne riidankylväjät yrittävät vielä estää eriävien mielipiteiden julkituomista, vaikka kyseessä olisi totuus.
Tsemppiä.
Näinhän se, Juhani, on.
Tässä ennen joulua lueskelin Platonin teosta ”Valtio”. Yritin lukea sitä ajatuksen kanssa, koska kyseinen kirja on innoittanut sekä kommunismin että kansallissosialismin syntymistä. Samoin feminismin.
On näkemyksiä, että Platon olisi tarkoittanut kyseisen teoksen kuvaannolliseksi minkälainen ihannevaltio olisi, jos sellainen olisi mahdollista perustaa ihmisten maailmassa. Toiset uskovat Platonin olleen tosissaan.
Tästä yritin päästä perille.
En tullut hullua hurskaammaksi.Mutta kun Platon tässä ihannevaltiossa sosialisoi vaimotkin! Siitä päättelin että fiktioksi hän teoksensa tarkoitti.
Platonhan oli kylläkin miehimys, mutta hänellä oli ollut opettajanaan ehkä ihmiskunnan historian viisain mies, Sokrates.
Sokrates olisi sanonut: ”Ystävä hyvä, ajatuksesi on kaunis, mutta se kaatuisi ihmisen itsekkyyteen.”
Toisaalta Sokrates oli aika veijari. Kerrotaan, että kun hänen häijynpuoleinen vaimonsa, Ksantippa, oli suuttunut miehelleen (jälleen kerran), hän kumosi sangollisen vettä tämän niskaan. Sokrates sanoi: ”Sateen jälkeen pruukaa tulla pouta”, pani kuivaa vaatetta ylleen ja lähti Ateenan kaduille härnäilemään Ateenan vapaita miehiä.
https://www.youtube.com/watch?v=AkZGSR8izHI
Vähän kevennystä tummaan yöhön.