Suomalaisuus on stareginen narratiivi.
– Suomen historian synneistä on edelleen vaikea puhua.
Kaksi viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä julkaistut ylioppilasesseet ovat puhuttaneet sosiaalisessa mediassa. Erityisesti ajatus siitä, ettei suomalaisuus olisi koskaan ollut viatonta, on herättänyt voimakkaita vastareaktioita.
– Syytökset kolonialismista on ollut näihin päiviin asti helppoa torjua vetoamalla siihen, ettei itsenäinen Suomi ole ollut esimerkiksi Britannian kaltainen suurvalta. Tosiasiassa suomalaiset hyötyivät vuosisatojen ajan Ruotsin ja Venäjän alaisuudessa muun muassa infrastruktuuri-investoinneista.
– Suomalaiseen kertomukseen on aina kuulunut uhriasema, jota on tuettu puhumalla esimerkiksi ”sortokaudesta”. Jälkiä on häivytetty suomalaistamalla aiemmin ruotsalaisia nimiä. Kolonialistimaiden innovaatiot ja myös eksoottiset tuontituotteet löysivät aina perille pohjolaan asti. Jopa kaalikääryleet ovat alkujaan peräisin Turkista, 1700-luvun Ruotsi-Suomen sotaretkiltä.
– Suomalaisuus on strateginen narratiivi. Se auttoi Suomea itsenäistymään, mutta samalla se on haitannut kykyämme tunnistaa historiallista omavastuuta laajemmasta eurooppalaisten harjoittamasta kolonialismista.
—————————–
Edellä olevat otannat ovat HS:n mielipidekirjoituksesta 22.7.2021. Kirjoittaja on Sofia Hannonen, filosofian maisteri, pohjoismainen historia.
Myönnän olevani hämmästynyt. En siitä, että punavihreiden äänenkannattaja HS julkaisee tuota skeidaa ”myös suomalaiset ovat kolonialisteja”, vaan siitä että filosofian maisteri pukkaa noin sekavaa höpinää ja kehtaa vielä panna nimensä alle!
Luultavasti kirjoittaja kuuluu milleniaaleihin ja/tai sitä nuorempiin ikäluokkiin. Se selittäisi osaltaan sen, että filosofian maisteri ei täysin ymmärrä, milloin hän puhuu reaalimaailmasta, milloin mikä-mikä maasta, missä miehet synnyttävät ja neutrit treffaavat enkeleiden kanssa.
Kun ei tosiasiassa ole perillä historiasta ja elää nykykuplassa, tulos on tuota skeidaa.
Sain vinkin tuosta Hesarin, sanoisiko äkkiväärästä mielipidekirjoituksesta Uuden Suomen puolelta, Mikko Kangasojan blogista 22.7.2021 ”HS ja filosofian maisteri kertomassa Suomen synneistä kolonialismissa.”
Kiitos Mikolle tästä.
Kävin lukemassa sen ja yllättäen lopussa toimitus kertoo, että ”Toimitukselle on jälkikäteen selvinnyt, että tämä mielipidekirjoitus on laadittu tekaistulla nimellä.”
Kulttuurimarksismin huijaus jatkuu.
Keijo!
Lisäksi: Keijo.
Hihihihi…
Täyttä kuraa.
Kävin vast´silleen Uuden Suomen puolella. Joku oli puolisen tuntia sitten paljastanut, että asialla on ollut Keijo Kaarisade. Ainakin Keijo näin väittää.
Sitähän mä tuossa äsken juuri totesin.
Keijo keijottaa medioita aika tehokkaasti ja demonstroi keisarin uudet vaatteet.
Kansakunta, jonka ylin kärki ylistää kansakunnan itsevihaa, ei ole kansakunta joka voi hyvin.
”Jos totuus ja legenda ovat ristiriidassa, kertokaa legenda.”
Nuo sanat kuuluvat lännenklassikon ”Mies, joka ampui Liberty Valancen” loppupuolelle. Pirskatin hyvä lännenfilmi v. 1962, pääosissa James Stewart ja John Wayne, ohjaus John Ford.
Tekstissä on sana narratiivi. Se paljastaa, että teksti on erään suomalaisen sankarin, Keijo Kaarisateen, runoutta.
Narratiivi -sanan käyttö on narriuden huipentuma. Se pitäisi siistiä pois persujen käytöstä, vaikka kuinka oltaisiin tohtoreita.
Markkinoille on tullut Keijo-olut. Muistaakseni tartolaisessa panimossa aikaansaatua. Oikein onnistunutta. Tölkin nautintapää on suojattu ajanmukaisesti alumiinifoliolla.
Avainsana/sanat on joskus paikallaan.