Entäpä jos tämä on se julkaisualusta, jossa voi käsitellä poliittisia, uskonnollisia tai filosofisia asioita tai jotain muuta aihetta taivaan ja maan välillä.
Entäpä jos maailma ei olekaan niin anhiton paikka kuin päältä päin näyttää ja pessimistit ja nihilistit ja jälkiroussealaiset viherfanaatikot ja muut maailmanlopun ennustajat julistavat.
Entäpä jos se kirottu teknologia onkin se keino,
jonka myötä kehitys lähtee parempaan suuntaan niin ihmisten, eläinten kuin luonnon suhteen.
Sitä ennen pitäisi kuitenkin tapahtua kulttuurinen ja poliittinen muutos.
Suurin uhka niin ihmisten, eläinten kuin luonnon (sekä orgaanisen että ”elottoman”) suhteen on vihreä ideologia, tuo kuoleman kultti.
Entäpä jos sekin on saavuttanut kulminaatiopisteensä ja itsekorjaavuusliike on jo käynnistynyt? Ainakin toivon sitä.
Toiseksi suurin uhka, kristinusko ja sen ahnaat liittolaiset, väärin ymmärretty evoluutioteoria ja oikein ymmärretty marxismi, on nähdäkseni ruvennut vähenemään, mikä on minusta myönteinen asia.
Tämä vaatii tarkennuksen. Kristinuskolla, tässä yhteydessä, tarkoitan katolista ja luterilaista kristinuskoa. Uskoisin että kreikkalaiskatolinen eli ortodoksinen kristinusko on lähempänä alkukristillisyyttä kuin tämä roomalaiskatolinen oppi älyttömine pappien selibaattisääntöinen ja paavinistuimineen.
Katolinen kirkko ja varsinkin sen luterilainen versio on jatkuvasti perääntynyt vasemmistoliberalismin edessä. Naisvastaiset, pahimmillaan pomminheittäjät ja kurkunleikkaajat, eli islaminuskoiset on toivotettu tervetulleiksi länsimaihin: olkaa hyvät ja pitäkää omat perinnäistapanne ja uskontonne ja pistäkää kristittyjä miehiä lihoiksi ja raiskatkaa kristityt naiset, alaikäiset tytöt ja pojat ja raavat miehetkin. Me, kristinuskon ja marxismin aivopesemät länsi-ihmiset annamme teille anteeksi, ja ne meistä, jotka eivät anna anteeksi, on enemmistö pakottanut olemaan vaiti. Nämä kehityksen kukkaset, sivistyneet länsimaan ihmiset haluavat sinisilmäisesti uskoa, että te, islamin sanansaattajat, mukaudutte meidän tapoihimme ja kulttuuriimme, kunhan jaksamme olla kärsivällisiä ja muistamme kääntää toisenkin posken.
Tai sitten tässäkin asiassa on saavutettu kulminaatiopiste ja järki on viimein löytynyt ja tilanne tervehtyy vauhdilla. Ainakin toivon sitä.
Loppukaneetti. Olen jostain syystä vieraantunut kristinuskosta, ainakin tästä katolisesta ja luterilaisesta kristinuskosta (kreikkalaiskatolisen eli ortodoksisen kristinuskon kanssa en ole vielä tehnyt tiliä).
En ole tosin mikään mallikristitty, mitä se sitten tarkoittaakin, koskaan ollutkaan. Luojaan, Jumalaan, Suureen Henkeen, olen uskonut pienestä pitäen (oli kyllä lyhyehkö epäilykausi nuorena aikuisena) ja uskon edelleen.
Luin viime vuonna Snorri Sturlusonin Kuningassaagat ja siitä mieleen jäi erityisesti Kuningas Pyhä Olavi. Kuningas Olavi kääntyi kristinuskoon ja ryhtyi tämän jälkeen pakkokäännyttämään viikinkejä miekkansa ja sotilaidensa avulla. Olavi oli armelias ja avokätinen niille jotka kääntyivät uuteen uskontoon. Ne jotka eivät kääntyneet, hän poltti elävänä asuntoihinsa, hirtätti tai katkoi kaulat ja ainakin yhden talonpojan (siis viikinkejä), joka kieltäytyi kääntymästä kristinuskoon, hän pakotti nielemään elävän kyykäärmeen. Käärmettä oli vaikea saada miehen suuhun, koska tämä puhalteli päin käärmettä, joka joutui kääntelemään päätään edestakaisin. Mutta Olavi keinot keksi. Hän haetutti onton ruokokorren, jonka sisään käärme työnnettiin ja saatiin miehen suuhun ja suusta alas vatsaan.
On nämä tarinat Olavista sitten tosia tai väritettyjä, mietin käänteisesti ”Olipa tosiaan ”pyhä” mies”.
Ehkä jos tämä kirja oli se kuuluisa viimeinen niitti vieraantumisessani kristinuskosta. Siis roomakatolisesta/luterilaisesta kristinuskosta. Kuten aikaisemmin sanoin, ortodoksisen kristinuskon kanssa en ole vielä tehnyt tiliä enkä tiedä tässä vaiheessa tulenko koskaan tekemäänkään.
Toivossa on hyvä elää.
Snorri Sturluson (Snorre Sturlason) (1179 Hvamm, Islanti – 23. syyskuuta 1241 Skálholt, Islanti) oli Islannin kuuluisin historiankirjoittaja, runoilija ja poliitikko. Hänen kirjoittamansa teokset ovat erittäin tärkeitä lähteitä Skandinavian varhaishistorian ja skandinaavisen muinaisuskonnon tutkijoille.
Snorrin aikakausi
Snorri kuului aristokraattiseen Sturlungar-sukuun. Suvun mukaan on nimetty ”Sturlungien aika”, noin vuosina 1220–1264 vallinnut väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien aikakausi, joka johti siihen, että Islanti menetti itsenäisyytensä Norjan kuninkaalle. Snorri oli kahdesti (vuosina 1215–1218 ja 1222–1231) Islannin parlamentissa alltingissa tuomarina. Hän vieraili kaksi kertaa Norjassa. – Wikipedia-artikkeli otsikolla Snorri Sturluson.
Entäpä jos en olisi äsken kävellyt koiran puoliksi syömän luun läpi jalkaterästäni, verta tuli ihan vitusti, pistin painesiteen, katsotaan nyt, entä jos, en olisi kävellyt, ei se ollut koiran vika vaan minun, nyt tykyttää jalka, semmoista se
ei vitsi, koskee, mutta sain verentulon tyrehtymään, katsotaan aamulla sitten, mulla paha kun en saa unta
Tuollahan nuo ortodoksit veljeilee Venäjällä vallanpitäjien kanssa. Katoliselle kirkolle puolestaan ei liene mikään synti mahdotonta. On se hyvä, että täällä Pohjolassa on luterilaisuus ollut valttia. Siinä yksi osatekijä, että Suomi on maailman onnellisin maa ja muut Pohjoismaat kärjessä. Venäjällä kuulemma kirkossa käynti vähentynyt. Eivät halua käydä vallanpitäjien kanssa kaveraavien kirkossa. Kätevää tuo katolinen usko.Kun teet syntiä voit sitten ripittäytyä ja saat synnit anteeksi. Pian sama kierros uudestaan.
En ole minkään kirkkokunnan jäsen, mutta perinteet säilyttävä ortodoksisuus on kauneudessaan, musiikillisesti yksinkertaisuudessaan juhlavaa. Ikonit, Jumalan kuvat, joita sinä katsot, katsookin Sinua. Maalaustapojen perinne ja salaisuudet ovat säilyneet näihin päiviin saakka.
Samoin luterilainen kirkkomusiikki Bachin urkumusiikkeineen on vertaansa vailla oleva jylhyyttä, kauneutta. Ja vanhat kirkot puhuttelevat vaikka eivät leipäpapit.
Anteeksianto kuuluu kyllä kristinuskoon yleisesti eikä rippi sitä tarkoita että ei ole väliä mitä sitten teet. Meillä luterilaisessa kirkossa rippi on poistettu mutta yhtä lailla synnit tunnustetaan jumalanpalveluksessa ja pappi julistaa anteeksiannon.
Noista ortodoksisuuden asioista olen Heikin kanssa aivan samaa mieltä.
Taitaa olla niin, että Suomen ortodoksit ja Venäjä eivät ole läheisessä yhteydessä. https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/-yksipuolinen-surullinen-paatos-suomen-ortodoksikirkko-arvoste
Ainakin katoliset ja ortodoksit pitävät tärkeänä kumarrella kuvia yms. vaikka Raamatussa Jumala kieltää sen! He rukoilevat Mariaa, ihmistä.
261
”Älkää tehkö itsellenne epäjumalia älkääkä pystyttäkö itsellenne jumalankuvia tai patsaita, älkää myöskään asettako maahanne kiviä, joissa on kuvia, kumartaaksenne niitä, sillä minä olen Herra, teidän Jumalanne.
Ortodoksinen papisto on ortodoksisen kirkon sakramenttien toimittamiseen tai siinä avustamiseen vihitty ryhmittymä. Pappeus jakautuu ortodoksisessa kirkossa piispuuteen, pappeuteen ja diakoniuteen. Piispan vihkimisen toimittaa kolme piispaa ja papit ja diakonit vihkii piispa. Papiksi voidaan vihkiä ”nuhteeton mies, joka on ennen papiksi vihkimystä avioitunut tai päättänyt elää naimattomana”.[1] Piispojen tulee olla naimattomia tai leskiä. Ortodoksisessa kirkossa ei ole naispappeutta, vaikka on esitetty näkemyksiä, että aikaisemmin käytössä ollut diakonissan virka olisi ollut rinnastettavissa papistoon. -Wikipedia-artikkeli ”Ortodoksikirkon papisto”.
——————————————–
Kuten aikaisemmin totesin, minusta katolisen kirkon pappien naimattomuussääntö on älytön.
Kyllä roomalaispapeissa on ihan avioliitossakin olijoita.
Heikki Karjalainen: En ole minkään kirkkokunnan jäsen, mutta perinteet säilyttävä ortodoksisuus on kauneudessaan, musiikillisesti yksinkertaisuudessaan juhlavaa, jne.
Olen Heikki Karjalaisen kanssa samaa mieltä.
Ortodoksinen uskonto lienee niitä vähiten muuttuneita, mutta on siinäkin sellaista jota en miellä.
Heikki Karjalainen: Kyllä roomalaispapeissa on ihan avioliitossakin olijoita.
Tarkoitatko uniaattikirkon pappeja?
Lahden roomalaiskatolinen kirkon tiedot on tässä. Muuta en tiedä kun sen, että asuessani Lahdessa 1990 -> kirkkoherra oli avioliitossa.
https://pyhanursulan.com/
Samaten ortodoksipapit voivat olla elämässään kerran avioliitossa tietyn ikärajan mukaisesti eikä voi erota koskaan. Sitten on tätä selibaattiutta.
Korjaan: Olavi Merras, Lahdessa, oli ortodoksiseurakunnan pappi, ei roomalaisen.
Suuria luulevat katoliset itsestään!
Paavi on heidän jumalansa!
Paavin myssyssä lukee: Jumalan pojan sijainen maan päällä!
Millähän valtuutuksella?
Myivät aikoinaan ns. aneita, että ihminen saisi syntinsä anteeksi!
Tämän takia Lutherkin teesinsä kirjoitti ja erosi katolisista.
Moni oikea tutkija on todennut, että katolinen kirkko on Raamatun mainitsema porttokirkko, joka on rakennettu Roomaan kymmenelle kukkulalle, josta Raamatussa kerrotaan.
Kannattaa vähän googlata, vaikka illuminaatti, jos sattuu kiinnostamaan!
Kävimme Saksassa Roomalaiskatolisessa kirkossa. Kirkkoherra tuli toivottamaan meidät kätellen tervetulleeksi. Messussa oli kyllä mukana kaikki pyhimykset Jumala, Jeesus, Maria jne..
Se, että Vatikaani sekoiluineen on mitä, on sillä kirkkokunnalla vahva rooli Euroopassa ja maailmalla.
Suomen kaikki keskiaikaiset kirkot ovat olleet perustamisensa aikaan 1400-1500- luvun vaihteessa Roomalaiskatolisia kirkkoja.
Kustaa Vaasaa saadaan kiittää siitä, että katolinen kirkko ei täällä juhli.
No, Kustaa Vaasan rahakirstu oli tyhjä. Vaihtamalla luterilaisuuteen hän pystyi takavarikoimaan kirkon omaisuutta. Kätevää.
Väinö Linna on sanonut, että Suomen kuulumista länteen ei ratkaistu Tali-Ihantalan taisteluissa, vaan Nevajoen taistelussa 1240. Tällöin Suomi jäi roomalaiskatolisen kirkon vaikutuspiiriin.
Katolisen kirkon suuri skisma tapahtui 1054, jolloin kirkko jakautui roomalaiskatolisiin ja kreikkalaiskatolisiin kristikuntiin.
Ruotsin Suomeen tekemät ristiretket lienevät olleet puhtaita valloitusretkiä, jotka naamioitiin miekkalähetyksiksi.
Niin tai näin, minulla on näkemys, että ruotsalainen valloittaja on väärentänyt Suomen muinaishistorian. Tämä tehtiin Eerikin kronikan avulla. Tämä on kuitenkin toinen tarina kuten Kipling sanoisi.
Kyllähän muistaakseni katolilaisuutta yritettiin tuoda aikoinaan suomalaisille parin piispan voimin, mutta talonpoika Lalli tappoi toisen ja muistaakseni toinen hukkui heikkoihin jäihin.
Ei ”yritetty” vaan tuotiin Ruotsista samoin kuin ortodoksisuutta Venäjältä. Ja katolinen Suomesta myös tuli pääosin ja osa Ruotsia. Piispa Henrik oli täällä järjestelemässä kirkon asioita ja Lalli ja Kerttu ovat kristillisperäisiä nimiä joten kristinuskoon heidätkin lienee jo kastettu.
Tarua vai totta.
https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3177500/Ratkesiko+900+vuoden+takainen+murha++talonpoika+Lalli+tappoikin+ehka+saksalaisen+Heinrichin
Asetusanat blogini alussa kuuluvat:
Entäpä jos tämä on se julkaisualusta, jossa voi käsitellä poliittisia, uskonnollisia tai filosofisia asioita tai jotain muuta aihetta taivaan ja maan välillä.
Jari Ernroothin kolumni, jota Yle ei halunnut julkaista:
https://www.verkkouutiset.fi/tama-on-koronaakin-kovempi-uhka/#4e2556bd
Mielenkiintoinen juttu, mutta sen kertomat vasurien toimintatavat eivät yllätä.
Kun tuottaja ei halunnut julkaista kirjoitusta, kertoo se vasuri-ideologian syvästä pesiytymisestä YLE:n organisaatioon.
Sitä kuvastanee myös Rakel Liekin palkkaaminen vastaamaan toimittajien värväyksestä ja toimittajien kirjoitusten ”laadusta”.
Tuosta roomalaiskatolisen ja kreikkalaiskatolisen eli ortodoksi- kirkkojen erosta.
Eihän niillä päältäpäin katsoen isoja eroja ole. Näen kuitenkin, että ortodoksikristillisyys on lähempänä alkukristillisyyttä kuin katolinen kirkko.
Tuossa katolisessa muodossa olen kritisoinut eniten paavinistuinta ja pappien selibaattisääntöä. Ihmisen sukuvietti on voimakas ja jos se ei pääse purkautumaan normaalilla tavalla, se kieroutuu. Viittaan lukuisaan määrään paljastuneita pedofiliatapauksia katolisen kirkon piirissä.
Ortodoksikirkon dogmit ovat tämän asian suhteen minusta tervehenkisemmät kuin katolisen vastaavat. Ortodoksikirkon papit saavat olla naimisissa, jos ovat avioituneet ennen papiksi vihkimistä. On siinäkin kuitenkin puutteita. Leskeksi jäänyt pappi ei voi avioitua uudelleen ja piispoilta vaaditaan aina selibaatissa olemista.- Onhan myös miehissä (tietysti myös naisissa) niitäkin, joiden sukuvietti on laimea, ns. a-seksuaaleja. Heille selibaattisäännön noudattaminen olisi helpompaa kuin muille. Luulen kuitenkin, että ihmisen kutsumus kirkollisiin virkoihin ei katso näitä puolia, vaan perustuu johonkin muuhun, ja mainitsin sen vain kuriositeetin vuoksi.
Summien summa: Ortodoksikirkon dogmit ovat tervehenkisempiä kuin katolisen kirkon.
Selkeyden vuoksi en puhu tässä yhteydessä luterilaisuudesta mitään, koska se vaatisi kokonaan oman ja pitkän analyysin ja himmentäisi asioita, joita olen halunnut tässä tuoda esille.
https://www.ts.fi/lukijoilta/677931/Piispojen+pojat+ja+tyttaret
Nyt kun katolisen kirkon päämies, paavi Franciskus on paljastanut januksen kasvonsa:
https://oikeamedia.com/o1-157803