Anna-Maja on puhunut eilen vaalitentissä.
Maallikkona jään miettimään paria asiaa:
– Kuinka kalliiksi tulee pienen vähemmistön kielen ylläpito?
– Pitkä on ruotsin vallan aikainen rasite.
– Entä miksi toisten vähemmistöjen kielet jäävät huomiotta?
– Työvoiman ulkomailta tuonti Närpiöön.
– Mitä maksaa yhteiskunnallemme halpatyövoiman sosiaalikulut?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ruotsin mielisten puolue on rahan haaskausta.
Minä en siitä ihmisestä saa minkäänlaista otetta, puhuu ihan puuta- heinää ja vielä huonolla suomenkielellä, en paljon viitsi edes kuunnella.
”Pitkä on ruotsin vallan aikainen rasite”
Ruotsin esi-imperialismi sitoi nykyisen Suomen, silloiset Ruotsin itäiset maakunnat, pysyvästi länteen ja syrjäytti alueelle jo ennen ruotsalaista vaikutusta osittain pesiytyneen novgorodilais-bysanttilaisuuden.
Tämä ei ole ollut rasite. Tästä meidän on oleminen tyytyväisiä ja kiitollisiakin. Mutta tämä kiitollisuus ei serviilisti projisoidu suomenruotsalaiseen kieliryhmään, alun perin suomenkieliseen väestöön joka menneinä vuosisatoina vaihtoi äidinkielekseen valtakunnan keskuksen ruotsin.
Suomenruotsalaisten ylimitoitettujen valtapyrkimysten (maan ruotsinkielistäminen ) poliittinen vastustaminen ei ole Ruotsin valtion vastaista. Eräänlaisena paralleelina voisi mainita sellaisenkin ilmiön että Israelin valtion harjoittaman fasistisen rotupolitiikan tuomitseminen ei ole kristinuskon vastaista.
Henrikssonia voi ymmärtää laajemmin vain sellaiset, jotka ymmärtävät suomen-ruotsalaista kulttuuria tai ovat asuneet siinä mukana. Koko kieliryhmä pitää sisällään demokrafisesti laidasta laitaa olevia ihmisiä; köyhiä ja rikkaita duunareita ja herroja.
Hän puhui pääasiassa omilleen, mutta korosti, että RKP on keskustalainen puolue, joka on kallellaan oikealle eli keskustalais-oikeistolainen puolue, eikä ole missään vihervasemmistolaiseksi kutsutussa hallituksessa, joka on väärä nimittely. RKP on hyvin yrittäjäystävällinen ja se kalskahti puheessa.
Se, että heillä on perustuslaillinen oikeus äidinkieleen Ruotsiin vaatii sen, että palvelut on saatava myös ruotsiksi.
Mitä kustannuksiin tulee, jos ruotsinkieliset teollisuussuvut ja säätiöt lopettaisivat suomen talouden tukemisen ylläpidon olisi se katastrofi.
Mutta sitä he eivät tee, Suomi on ollut Ruotsina pidempään kuin Suomi Suomena.
Puhe oli ihan järkevän kiihkotonta oman kieliryhmän ajattelukannan ja toiminnan tukemista.
Kiihkoilemattomassa tasapuolisuudessaan hyvä kommentti. Pientä asiavirhettä tosin löytyy. Suomenruotsalaisissa ei ole enää duunareita. Kieliryhmä on aikojen mittaan onnistunut nostamaan koko ruotsinkielisen alaluokan keskiluokkaisiin sosiaaliryhmiin. Tässä on ollut työkaluna massiivinen säätiö- yms. varallisuus. Ei niistä varoista ole toki ruotsinkielisen alaluokan nostamista rahoitettu. Eivät ne olisi tähän riittäneet. Varoilla on ostamalla ”vaikutettu” ainaisissa talousvaikeuksissa olevien suomenkielisten puolueiden politiikkaan jotta nämä ovat yhteiskunnan varoilla nostaneet ruotsinkieliset duunarit kieleen perustuvilla privilegioilla ohi ja yli suomenkielisten säätyveljiensä.
Ei ole enää sipoolaisia kalastajia eikä raitiovaunuhenkilöstöä. Kuitenkin asian tila on ruotsinkielisyyden kannalta kaikkea muuta kuin hyvä. Jotta kulttuurimuoto voisi hyvin, säilyisi ja jatkuisi on välttämätöntä että kulttuuriryhmän sisällä toimii esteetön säätykierto. Jos ei alemmista sosiaaliryhmistä jatkuvasti nouse ylöspäin uutta tuoretta verta, vanhat degeneroituvat, näivettyvät ja kuihtuvat pois. Näin on käymässä suomenruotsalaisuudessa. Säätykiertoa kieliryhmän sisällä ei enää ole kun ei ole enää alaluokkaa rekrytoitavaksi nousevaan säätykiertoon. Talouselämää ja osittain sivistyselämääkin dominoiva suomenruotsalaisuus tarvitsee välttämättä säätykiertoa, uusia nousevia säätyläisiä. Varoja on mutta väkeä puuttuu. Se tarvitsee niin välttämättömästi että ruotsinkielisten puuttuessa sen on pakko rekrytoida suomenkielisiä joista osa kyllä suostuu ruotsinkielistymään mutta valtaosa ei. Kulttuurisesti yhdentyvän Euroopan ansiosta yhteydet maailmalle eivät enää kulje vain ruotsalaisuuden kautta. Tämä kehitys on kuolinisku ruotsin kielen ylivallalle Suomessa.
Siis ihan kiihkotonta rantaruotsalaisten etuoikeuksien puolustamista ja suomenkielisten kyykyttämistä pakkoruotsilla.
”Ruotsinkieliset teollisuussuvut ja säätiöt eivät tue Suomen talouden ylläpitoa, vaan sijoittavat aivan kapitalistisella periaatteella voittoa saadakseen.
Se, kenen taloutta se sijoittaminen tukee, ei todellakaan ratkaise mitään sijoittajalle.
Sen sijaan rantaruotsalaiset surutta rahoittavat ja tukevat poliitikkoja, jotka ovat valmiit jatlamaan freudenthalistista kielirasismia Suomessa.
Jotenkin tutuu siltä, että joillakin on se käsitys, että joku on voinut valita vanhempansa olla rantaruotsalainen tms., joka saa kaikki haukut päälle kuin on äidinkieleltään ruotsinkielinen. Ja siitä seuraa kasa syytöksiä toinen toisensa jälkeen.
https://www.keskipohjanmaa.fi/uutinen/607511
Tätä juttua tarkoitan=
Keskipohjanmaan päätoimittajalta: Närpiön ihme on hyvä esimerkki – Suomessa tarvitaan työvoimaa ja asukkaita
Mulla oli muotoiluinstituutissa luokkatoverina yksi Naantalista kotoisin oleva äidinkielenään ruotsia puhuva mies. Juuri ja juuri läpäisi suomenkieliset esseet, Eli puhui kyllä sujuvasti suomea, mutta ei hyvin osannut kirjoittaa sitä. Mukava mies oli silti kaikenkaikkiaan.
Ehkä pitäisi pohtia myös miten ruotsin kunkku jakoi aikanaan maatamme häntä palvelleille alaisilleen?
Ehkä myös Hankkenin koulua ja sen kautta etuoikeuksia?
Ehkä myös mitä olivat ennen papisto ja esivalta?
Ehkä miten patruunat kohtelivat työväkeään?
Kaikissa niissä on ollut ruotsinkieliset …
Meillä Porvoossa v. 2010 oli siivoojat ja talkkari suomenruotsalaisia, joiden kanssa puhuttiin ruotsia, suomea osasivat kangerrellen. Kaupungin puistosiivoojat olivat pääosin ruotsinkielisiä. Kalastajat Hangelbyssä olivat poikkeuksetta ruotsinkielisiä. Kalvössä asuu ruotiskielinen kaverini laituriurakoitsijana. Kaupan kassat olivat kaksikielisiä, joka tarkoitti ruotsia äidinkielenä. Kodinkonekorjaaja ei ymmärtänyt, mitä ”putken lorina” tarkoitti suomeksi. Hammashoitaja ei ymmärtänyt ajanvarauksessa sanaa” kolottaa” jne..
Svenska Kulturfondet rahoitti suomenkielistä Porvoon Kulttuuriystävien markkinointia merkittävillä summilla.
Aminoffit lahjoittivat kirjoja kouluille.
Se, että he ymmärtävät ja puhuvat monien kanssa suomea ja ymmärtävät, mutta muuttuvat hyvin ymmärtäväisiksi, jos heidän kanssaan puhuu ruotsia.
RKP on erittäin vahva Porvoossa.
Nämäkin ruotsinkieliset duunarit ovat jo ylemmässä keski-iässä, osa eläkkeellä. Heidän lapsensa ovat hyvin kouluttautuneita, hyvissä viroissa, eivät enää työväenluokkaisia. Varmasti pysyvät ruotsinkielisinä, mutta eivät harjoita kielellistä lähetystyötä. Osa solmii kielellisen seka-avioliiton. Lapsista tulee kaksi- eli puolikielisiä. On jonkinlainen paradoksi että ruotsinkielisyys näivettyy kun sen alaluokka lakkaa olemasta ja keskiluokkaistuu. Uudistuminen lakkaa.
Porvoo-Loviisa, Raasepori, osa Turun seutua pysyvät vielä pitkään suurelta osin ruotsinkielisinä. Ne kaikki ovat kuitenkin kielellisesti selvästi puolustukselliseen siiliasemaan linnoittautuneita – ruotsalaisuus ei enää kasva. Ainoastaan ruotsinkielisellä Pohjanmaan rantakaistaleella se on vielä ekspansiivista. Fanaattisuuteen asti. Mutta ei Suomessa kukaan ruotsinkielisyyttä vainoa eikä pahemmin vastustakaan. Ongelmat tulevat kielialueen sisältä.
Jo Aminoff -nimi antaa viitteitä siitä, että venäläistä taustaa on Uusimaan ruotsalaisilla enemmän kuin suomalaisilla. Ehkä se on enemmän slaavilais-venäläistä kuin ugrilais-venäläistä.
Henriksson saattaa olla ugrivivahteinen.
A. O. Freudenthal taisi nuorempana arvella suomenruotsalaiset slaavien sukulaisiksi?
Kyllähän Aminoffit ovat ruotsalais-suomalainen aatelissuku; 1650-luvulla Ruotsissa aateloitu numerolla 446.
RKP:n puheissa tässä tentissä ja Ylen Vaaliraadissa korostui miten he ovat todellinen liberaali ja järjen voima tässä kaaoksessa.
Liberaalit nuoret varmasti rakastavat ennen kaikkea turkistarhauksen voimakasta tukemista. Markkinaliberaalit puolestaan ihastuvat monopolien vahvasta kannatuksesta. Järjen voimat varmaankin tykkäävät puolestaan RKP:n rokotevastaisuudesta ja maltilliset tahot arvostavat Henrikssonin kantaa että pakkoruotsin vastustajia vastaan saa käyttää väkivaltaa.
Mutta, ei kukaan ole sanonut että markkinoinnin pitäisi rehellistä olla.