https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008451389.html
Vaikka meillä on vasemmistohallitus niin liikemailma rahastaa nuoria?
Asuntomarkkinoilla on vaikea päästä kiinni omaan asuntoon
ja jos asut vuokralla rahasi menevät vuokraan eikä säästöä kerry.
Missä on valtio joka tukisi nuorten mahdollisuutta omistusasuntoon?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Minusta koko omistusasuntopolitiikka on päin helvettiä. Asumisesta on tullut markkinahörhöjen remuamispaikka. Uuden ostamisen riskit ovat valtavat as. osakyhtiöissä, jotka ovat erityisen sekavassa tilassa yhtiölainoineen, sijoittajineen, yhtiökokouksineen, huollon suunnitelmallisuuksineen jne.. Riskit nuorille perheille ovat liian suuret ml. työn liikkuvuus suhteessa kiinteään asumismuotoon.
Toista se oli 60-80 luvuilla, jolloin oli töitä ja rahaa, mutta sitten 90-….??? Ja nyt ???
Laadukas ja edullinen vuokra-asumisjärjestelmä, jota tavalla tai toisella julkinen osapuoli kontrolloi on turvallinen. Ylimääräiset rahansa, jos jää, voi sijoittaa.
Minä kyllä asun ihan omassa talossani, toisaalta isompia sijoittamisen haluja ei (milläs Pekka pieree kun ei ole persettä) ole, jos eri liene tarvettakaan.
Vuokra-asumisestakin on kokemusta, ainoat myönteiset kokemukset lienevät vain ja ainoastaan PLM:n vuokra-asunnot.
Vaan minäpä olen täysin tyytyväinen meidän nykyisyyteen; oma tupa – oma lupa.
Jos vertaan asumiskuluja/v paikallisiin kivikoppeihin, taidanpa jäädä hieman plussalle.
Puhutaan nyt nuorista perheistä. Jos oma työ ja olosuhteet ja asumispaikka liittyvät hyvin toisiinsa, niin mikäs siinä, niin kuin sukutilatkin jne.
Mutta voidaan kysyä onko elämä =vain asunto, siihen säästämistä ja niiden pyörittämistä ?
Paljon jää elämättä elämää, jos näin olisi.
Katselen Epilässä rinteille rakennettuja komeita kivilinnoja, jossa vanhukset könyävät luudan ja kolan kanssa rappusia putsamaassa komea Mersu tallin edessä. Ei palveluja, ei julkista liikennettä lähellä kaupunkia. Niitä ei kukaan osta.
Minä taas rakensin ja muutin nuoruudessa maan ja taivaan välillä. Työ kuljetti lukuisilla paikkakunnilla ja onnistuin välillä hankkimaan välillä vuokraamaan upeita paikkoja Suomen niemeltä, mutta eläminen oli se asia laajasti, ei asuminen itseisarvona.
Nyt kaunis kaupunkialue palveluineen on elämää, jota asuminen siinä sivussa tukee.
Mitähän se meikäläisen ikäluokan elämä olikaan?
Opintovelkaa velan päälle.
Asuntovelkaa velan päälle.
Sitten sitä velan maksamista, koska vaihtoehtoa ei ollut.
Ei pieni vuokrakoppero ole perheasunto ja kunnolliset perheasunnot maksoivat vuokrallakin messinkiä.
Ei ollut muuta järkeää vaihtoehtoa kuin ostaa oma asunto ja perheen kasvaessa ja paikkakunnan vaihtuessa sitten suutrempi.
Toki ei tullut mieleenkään, että pitäisi saada iso ja hemmetin kallis keskusta-asunto heti alkuunsa nykytyyliin tai opiskelijana ikioma yksiö.
Sivualueille juuri resurssit riittivät ja siihen tyydyttiin.
Samat sävelet oli ”hartikaisella” ja lainaa 100 % vanhempien takauksella. Koppero kopperon jälkeen ja sitten halpa omakotitalo kaupungin laitamilta remontoitavaksi jne.. jne..
Niin puhutaan siis nuorista, kyllä nykyisin omistusasunon/osaomistusasunnon saaminen on näin ainakin teoreettisesti on huomattavasti helpompaa kuin omassa nuoruudessani.
No nyt puhutaan kuten mainitsitkin, nuorten asunnon hankkimisesta.
Omistusasunnon vaihtoehtona ehdottomasti on osaomistusasunto.
Minun mielestäni asunnon hankkiminen on paljonkin helpompaa, kuin ennen ja tarjontaa on. Ei puutu, kuin rahaa, sitäkin on määrätyissä piireissä paljon enemmän kuin ennen. Rahattomalle se asunnon hankkiminen on hiukan hankalampaa rahattomana, mutta sitäkin on saatavana, jopa miinuskorolla.
Meillä oli aikanaan lähes varma työpaikka vrt. nykytilanne. Toisille kädentyön taitoisille on sekä moniosaajille.
Sitten on nämä korkekoluoppineet, joden opintlihin ei työ ole liittynyt edes minimivaatimuksena. Aaria opperasr kusessa ovat.
Tuossa aivan naapurissa on erään rakentamia asuntoja joissa on 24 neliön asuntoja ja vuokra n 600 ekee kk
Jos nuori siinä asuu on aika selviö kuka maksaa vuokran jos nuori opiskelee tulotkin on aika pienet muutenkin
Jotenka eipä siinä paljon säästöjä kerry terv tepivaari
Parinkin nuoren asuntohommia olen seuraillut kun takaaja olen ollut. Kyllä sen asunnon saivat, ei toki mitään unelma-asuntoa mutta oma kuitenkin sen jälkeen kun velka oli maksettu.
Minulla oli varsin pienillä tuloilla varaa omistusasuntoon reilu parikymppisenä. Avain oli ostaa asunto tarpeeksi hirveästä paikasta niin hinta oli matala.
Vaan jokaiselle se asuminen Ö-luokan lähiössä ei riitä.
Kellään nuorella ei ole varallisuutta keskusta asumiseen se on aivan selviö kun asuntojen hinnat on miljoona kahta puolta
Ja kk tulot n 1500 brutto siinä ei saa kun pankin johtaja hyvät naurut
Jostain pitää saada rahaa ja mieluusti paljon vaikka 10 miljoonan lotto voitto terv tepivaari
Mutta eikös kaikilla ole varaa 300 000€ asuntoon, 200 000€ loma-asuntoon ja 150 000€ sähköautoon…🤔. Heti koulun penkiltä kun vaikka mäkkärin kassalle pääsee, sehän on silloin töissä ja luottokelpoinen. Lippis vaan päähän ja ostohousut jalkaan ….🤸🤸🕺🕺
Pitää sanoa kuten edesmennyt laulaja haaveissa vaan oot mun mutta ei tietenkään ole varaa moisiin asioihin kun tulot on sitä n 1200- 1500 ekee kk terv tepivaari
Juu ihan läheltä seuraan tämän ajan nuortaparia. Asuvat vuokralla pari lasta ja työ sattui löytymään niin että tarvitaan oma auto kun julkinen ei sovi, niin kyllä heiltä menee ihan kaikki tulot pelkkään oman talouden pyörittämiseen eikä rahaa jää yhtään säästöön. Lasten vaatteetkin haetaan kirpparilta ja toinen vanhemmista opiskelee työn ohessa. Ottaisivat ihan mieluusti vanhan käyttökelpoisen omakotitalon sivummalta, mutta puuttuu se oma osuus rahasta.
Asuntokauppa on villilänsi, jossa ei voi luottaa muuhun kuin täysin ulkopuoliseen kokeneeseen rakennusalan tai isännöinnin ammattilaiseen, jolla on päiväntasaiset tiedot alasta.
Aikanaan kävin muutamat omakotitalot arvioimassa ullakosta perustuksiin ja aina jotain oli pimitetty. Nyt uudet myytävät rakennukset ovat piilotettuja pommeja täynnä, joita ei ihan noin vain osaa arvioida.
Hassu testi lattioiden suoruudesta: pane kuula keskelle lattiaa tai alkaen nurkista.
Ovitesti: pysyykö ovi eri asennoissa liikkumatta vai sulkeutuuko itsekseen.
Nenätesti: haista asukkauden vaatteet.
Jne…..
Heikin listaan voisi sanoa rakentajatestin: jos talon on rakentanut YIT, juokse pakoon.
Lehto juokse vieläkin kovempaa terv tepivaari
Säästäminen voi olla hidasta jos tulot ovat pienet. Sitä varten on kuitenkin ollut jo kauan olemassa asp-tli jonne voi säästää pikkuhiljaa sen mitä pystyy. Jos ostaa asunnon saa säästöllä lisäkoron ja korkosuojan lainalle määräajaksi.
Omaa asuntoa ei kannata ostaa niin kauan kun tulot ovat pienet. Silloin saa valtion asumistukea jopa 80 prosenttia asumismenoista. Mutta kun alkaa tienata ja asumistuki loppuu niin vuokran maksu on kuin heittäisi rahaa kaivoon. Melkein samalla rahalla kuin mitä maksaa vuokraa lyhentäisi lainaa ja hoitaisi yhtiövastikkeen. Omistusasunto onkin pitkällä tähtäimellä edullisin asumismuoto. Ja omaa asuntoa vastaan saa pankilta edullisemmalla korolla lainaa muuhun tarkoitukseen, esimerkiksi autoa varten. Omistusasunnon voi myös paremmin hankkia haluamastaan paikasta ja asuntoaan voi rempata mieleisekseen jos haluaa. Koska asumisesta joutuu maksamaan joka tapauksessa niin omistusasunto on kyllä järkevä hankinta.
Ongelmana voi olla pankin ehkä vaatiman oman säästöosuuden saaminen kokoon kun joutuu maksamaan kallista vuokraa. Asp- tili kannattaisi avata siksi nuorena ajoissa. Itselle kävi niin, että asp-summa alkoi olla kasassa mutta tuli pakko käyttää se muuhun. Pankki onneksi antoi silloin lainaa koko asunnon hinnan säännöllisten tulojen perusteella. Muuten olisi varmaan jäänytkin haaveeksi oma asunto.
Käy kyllä kateeteeks, kun meidän yhtiön hallituksen turvallisuusvataavana seurasin jatkuvaa riitelyä, korjausvelan investointja, toimenpiteitä, lisälainan perintää osakkailta ja sijoittajien vastustaessa kaikkea liikkuvaa. Kaikki kaatuu lisäksi vanhojen pierujen vastutukseen kaikkeen uudistukseen, kun se maksaa. Aina joku paikka repsottaa
Kävin kylässä ystävillä Satamakadun VTS:n saneeratussa sukkatehtaassa. Siellä on omat talkkarit, siivoojat päivittäin hommissa. Nykyaikaiset pyykkituvat peleineen ja kuivauksineen. Saunat, jos ei ole itsellä. Kuntosali, sosiaalitilat. Ei tulorajoja, vain ikä 55. Vuokrat edulliset. Nämäkin olivat myyneet omansa ja siirtyneet huolettomaan asumiseen ja ruvenneet matkustelemaan ja hommanneet tuliterän ölyVolvon.
Kyllä sitä ennen armeijaan menoa asuttiin vuokralla ja armeijan jälkeen ostettiin rivitalo (olin ihan normaalissa palkkatyössä), asuttiin siinä muutama vuosi ja netottiin myydessä hyvä summa voittoa ja siitä taas vähäksi aikaa vuokralle ja taas ostettiin mutta nyt OK-talo. Ikinä kaupoissa ei ole ollut takaajia, ei ole koskaan ollut kaupoissa takaajia vaan omalla rahalla käsirahat hoidettu. Opiskelujen aikaan jo kävin töissä ja aina laitoin rahaa talteen. Autokin ollut aina ja omalla rahalla. Niin, nyt ”nuorille aikuisille 18-30 v pitää olla kerralla kaikki….sitten ottavat velkaa että on kaikki himmelit heti, lippis päähän ja MB tulille kun kaverin luokse kilometrin ajaa….😅
Kylläpä sitä aina asuntoa ostaessa on ollut pakko pankkiin kävellä lakki kourassa; niin hyväpalkkaisia hommia minulle ei ole koskaan osunut, etteikö velkaa olisi tarvinnut.
Tosin tämän vanhan osuuskaupan ostin kyllä rakennuttamani ok-talon jo velattoman, myynnillä.
Kyllähän meillä velkaa on ollut vuosikymmenet mutta maksettu ne myöskin pois.
Nyt on oma talo, tosin ei kesämökkejä, ei viljelysmaita jos ei oikein metsiäkään. Velkaa vaan ei ole.
Tulin armeijasta, vuokrattiin rivari joka meni myyntiin, pankista soitettiin mulle olenko kiinnostunut ostamaan sen kun oltiin asuttu pari kuukautta siinä, kiinteistövälittäjä halusi myös kauppoja, sillä oli toimisto pankin vieressä. Marssin pankkiin jalan, pankinjohtaja kuunteli kun perustelin kuinka tämä on sijoitus ja sillä tehdään voittoa, annoin käsirahan ja en tarvinnut takaajia erikseen. Kauppa oli siinä ja muutaman vuoden päästä möin sen ja tein reilusti voittoa, pankki kiitti ja seuraava kauppa oli yhtä helppo tehdä.
Semmottii.
Enpä ole koskaan tullut ostaneeksi rivitaloa, pienen osakkeen kylläkin aikanaan. Kohtuullisen myyntihinnankin sain.
Niin, siitä rivarista joka silloin 6 vuotta vanha kun ostin sen sain pirun hyvän voiton muutaman vuoden päästä, sauna siinä oli paras vetovoima itselle silloin. Kunnon voiton sain! Semmottii.
Minulla on ollut eri kaupungeissa 6 omistusasuntoa, kaikki omin/ pankin rahoittamina. Sitten useita vuokra-asuntoja eri paikkakunnilla, jotka kaikki ovat olleet laadultaan paljon upeampia kuin omani.
Voin kuvata, että omistani on ollut enemmän riesaa, riskejä ja vaivaa kuin vuokra-asunnoissa, joissa on voinut asua aivan huoletta niin pitkään, kun on tarvinnut.
Niin se nuorten Asp-tilin kartuttaminen joo jos on riittävästi tuloja – no ei kaikilla ole.
Uuteen vasta rakennettuun taloon minua ei saa toista kertaa. Olin sellaisessa 4 v omakotitalon jälkeen. Uudessa kerrostalossa oli paljon korjattavaa ja heikoin kohta oli isännöitsijä sekä hallituksen pj sekä koko hallitus ja heitä vastassa rakentaja joka vältti viimeiseen asti kaikkea mahdollista korjattavaa.
Mutta näitä olin itse rakentamassa parillekin naapurille, mutta korotetuille tonteille. Paha pommi yhdistettynä tasakatoille.
Rakennusmestari varoittaa 70-luvun omakotitaloista: ”Jo syntyessään tuhoon tuomittu” https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008459711.html
Asp- tiliä voi kartuttaa hitaasti tai olla välillä kartuttamatta ollenkaan. Jos taas ei ikinä ole varaa sitä kartuttaa niin ei varmaan ole ikinä varaa omaan asuntoonkaan vasn on viisaampi asua vuokralla koska pienituloinen saa hyvin asumistukea.
Mutta jos on varaa yhtään niin oma kannattaa koska sillon omaisuus karttuu. Voit maksaa kuukaudessa esimerkiksi 800 euroa vuokranantajalle tai vaihtoehtoisesti vaikka 300 yhtiövastiketta ja 500 euroa lainaa ja korkoa. Näillä koroilla suurin osa on lyhennystä ja vastaa säästämistä, Veikkaan että eläkkeelläkin pärjää paremmin jos maksaa vain yhtiövastiketta kuin jos maksaa vuokraa. Asumistukea tuskin paljon heruu jos on jonkinlainen työeläke ja 500 euroa kuukaudessa on iso raha. Ja omansa voi aina myydä ainakin Tampereella.
Asp-tili on kyllä kiva idea. Sääli että minulle ei koskaan siitä kerrottu. Mutta, ei se mitään, asunnon sain kunhan muistin vetää riman tarpeeksi matalalla.
Nyt minulla on sijoitusasuntokin. Vien vuokralaiselle joka joulu pullon hyvää glögiä, hän pyytää apua vain kohtuullisissa asioissa ja minä puolestaan unohdan tehdä vuokraan indeksikorotukset.
Alalla on jonkin verran vuokranantajia jotka ”eivät ole mulkkuja” näin sanoakseni. Haluaisin kokeilla osaanko olla sellainen.
Silti olisi hyvä että omistusasuntokin olisi mahdollinen työtä tekeville.
Tätä ”ihanuutta” kannattaa todella varoa eli 70 -lvun omakotien rakennuskulttuuria:
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000008466646.html
Sen sijaan rintamamiestalot olivat pääasiassa erinomaisesti rakennettuja. Ongelmat tulivat niihin myöhemmin, kun keksittiin poyuretaanivaahto purueristeisten seinien ja ikkunoiden tilkitsemiseksi. Lisälämpöeristeet ja muovi. Muovipintainen latex- ulkomaali.
Jos näillä ei olte pilattu taloa, ensimmäinen suurehko remontti oli sokkelin vesieristeen uusiminen uusin metodein sekä ulkopulinen salaojitus kuntoon.
Meillä kun vuosi sitten tehtiin ikkunaremontti, kaikkien ikkuna-aukkojen purupinta ei ollut laskenut 80 vuoden aikana kuin viitisen senttiä. Puruja lisättiin ja pokat paikalleen; kyllä tämän kiinteistön kanssa elää jatkossakin.