Minulla 12 kelloa ja mökillä 2 lisää.
Osa kelloista päivittää itsensä talviaikaan
ja osa on selkeitä viisarista käännettäviä,
mutta osaa en sitten tahdo osata edes niillä ohjeillakaan…
Parista kellosta on patteri lopahtanut ja osa tekisi mieli siirtää roskapönttöön…
– Miksi ihmeessä minulla on noin monta kelloa ja jokaisella on se oma tarinansa.
– Eläkeläisenä jätin rannekellon kaappiin, mutta täytyyhän sekin jos
satun tarvitsemaan.
– Miksi eläkeläisellä on kelloja joka seinällä ja piirongin päällä?
– Älykänny näyttää aikaa ja sehän on aina kännyssä!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
No onhan noita kelloja aika monta en vaan joudu siirteleen niitä ne kun nyt ovat talviajassa olleet koko kesän ajan
Yks ainoa kello on rannekello jonka joutuu siirtään sen tekee automaattisesti kännykät ja parkkikiekko
En siirtele muita ne saa käydä omaa aikaansa kesät talvella ne sitten käy oikeaa aikaa terv tepivaari
Eli mitä vastataan kysymykseen ”onks kello hyvin?”
Onks tukka hyvin näkyykö kello terv tepivaari
Mutta missä Tampereella on keittiön kello terv tepivaari
No se keittiön kello on Tammelan torilla en tiedä kuka asialla on ollut mutta sen lempinimi on keittiön kello
Ennen tehtiin reffit tuu nääs keittiön kellolle ens lauantaina terv tepivaari
Kaiken kaikkiaan turha toimen pide tuo siirtely oikeasti ei ole hyötyä kellekkään
Ja sanonta kelloja siirretään kesää kohti ja ulkona sataa lunta loppuukos se kun kesää kohti mennään
Ei muuten lopuu terv tepivaari
Meillä noita seinäkelloja on neljä, yksi Walmet-merkkinen on jo ”eläkkeellä”, vaikkakin käy ja kukkuu; ei kun lyö kumeat lyönnit tasatunnein, viisitoista yli, ja viisitoista vaille täyden tunnin. Se vaan kun on tuommoinen avaimella vedettävä, vaikkakin tarkkakäyntinen heilurikello, en vaan jaksa sitä aina vetää.
Tietokone, kännykkä ja Volvo, korjaavat kellonsa automaattisesti.
Minua eivät kellonsiirtelyt häiritse, kunhan vaan muistan kumpi olikaan voimassaoleva suunta.
Tänäänkin heräilin n klo 03,15, sitten aamutoimien jälkeen Mirrin kanssa postilaatikolle, hakemaan paikallisen ”vanhojen uutisten kokoelman”. Mirri se taas yritti tehdä minulle ”temput” mutta kun tapoihinsa olen jo tottunut, astuin laatikolta varovasti taakseppäin.
Siitä se Mirri sitten lähti häntä pystyssä kipittelemään saunan terassille ja aamiaiselle.
Avaaja kaiketi antanee anteeksi poikkeamiseni päivän epistolatekstistä mutta kun se Mirri on minulle niin kovin tärkeä.
Kyllä minulla on vielä rannekello, enkä ilman tule toimeen. Sen on oltava vielä ajassa, kun on tottunut muutaman vuosikymmenen elämään kellon orjana. Aina oli kiire johonkin ja kun kelloon vilkaisi niin oli muutaman minuutin myöhässä, vähintään. Ihan uuden kellon muuten ostinkin netissä, kun en ilman osannut olla, vanhan hajottua.
Onhan tuo viiden korkealla olevan seinäkellon siirtely mahdollista pikku tikkailla, vaarallista hommaa villasukat jalassa.
Sitten on pikkukellot työhuoneessa, makuuhuoneessa, mikron vieressä, rannekello, josta juuri nuppi irtosi, kännykät ja tietokoneet hoitavat itsensä ja niin kait telkkaritkin – sitä en avaa enne iltaa.