Nykyään puhutaan hyvinkin paljon kaikenlaisten tavaroiden kestämisestä, sanotaan niiden laadun huonontuneen. Ennen saattoi monikin asia ja tavara kestää ”isältä pojalle” ja tasa- arvon vuoksi myös äidiltä tyttärelle.
Kyllähän sille kestämättömyydelle löytyy ihan selvä syykin, tavaranhan pitää kiertää, jo aikanaan ihan lailla kiellettiin valmistamasta ikuisia sähkälmppuja. Yleensäkin juuri elektroniikka on niin nuorta tekniikkaa, että se voidaan hyvin tehdä määräikäiseksi, yleensä se tarkoittaa kahta- kolmea vuotta. Tietysti aina löytyy poikkeuksia ja tavaroita, jotka elävät yli- ikäisiksi.
Minulla oli kännykkä, johon tuli vika parin vuoden ikäisenenä. Piti viedä se isoon myyjäliikkeeseen, mutta eipä tuo kelvannut, sanottiin vaan, että johan tuo on aikansa palvellut.
Pitikin kertoa, että aamulla kun nousin viiden maissa kahvin keittoon, räpsäytin keittiön valot pälle, niin syttyivät ne. Jäin oikein miettimään, että katkaisijat ovat yli kolmekymmentä vuotta vanhoja, ei yhtäkäään ole vaihdettu koko talossa. Valaisimia kyllä senkin edestä, keittiön loisteputkivalaisit varmaan pariinkin kertaan.
Katkaisijat mielestäni ovat kovilla, niitä saatetaan räpsiä moneenkin kertaan päivän mittaan. Niistä voidaan sanoa, että ovat laatutavaraa.
Tuleeko mieleen muita laatutuotteita, kaiken rihkaman keskellä.
Tässä on nyt se riski, että kun ryhtyy luettelemaan mitkä tuotteet ovat kestäneet, niin ne alkavat hajoamaan sitä mukaa.
Ensin tietenkin pitäisi olla jokin määritelmä siitä kauanko on kauan, mutta jos nyt vaikka ajatellaan mainittua elektroniiikkaa, niin tätä kirjoitan noin 10 vuotta vanhalla pöytäkoneella, eikä ongelmia ole ole ollut, ei edes Windowsia ole tarvinnut kertaakaan uudelleen asentaa ja kone on ollut kyllä ihan huolella käytösä.
Televisio on ehkä vuoden tuoreempi ja hyvi pelittää,hifi-laitteita on ikäluokkaa 12- 30 vuotta ja jos pari vanhaa radiota laskee mukaan niin silloin menään sitten jo sinne esihistorialliselle ajalle.
Pesukoneet ovat myös jo 10 vuotta täyttäneet.
Työkaluja / koneita on vaikka kuinka paljon 10-30 vuoden ikähaitarissa, joten kaikkinensa en kyllä valita.
Puhelin on toki vaihtunut ja hiljan ostin uuden tabletin, vanhasta kun akku vaan kertakaikkiaan loppui ja piti pitää johtoa seinässä jos halusi käyttää ja vähän syö tabletin merkitystä.
Halvinta mallia en ole mistään laiteesta koskaan ostanut, enkä osta vastakaan, ne kun tapaavat tulla kovin kalliiksi.
Viime vuonna vein kierrätykseen Yamahan 6-osaisen stereosetin, joka ostettiin 1988. Toimi kuin könninkello ennen kuin C-kasetin A-osa jumittui. Osia ei enää löytynyt. Ostin tilalle kompaktin Kenwoodin.
Minullapa on käytössä noita ESL, eli energiansäästölamppuja; 80-90 taitteessa tilasin näitä 10 kpl. Kaikki ulkokäytössä ja yli kolmekymmentä vuotta ovat kestäneet. Monta hehkulamppua olisi siinä aikajaksossa saanut vaihtaa.
LED-lamppuja minulla on sisäkäytössäkin ja hyvin kestäneet.
Onpa minulla liiketunnistinkäytössäkin noita LED-lamppujakin (pakkasenkestoksi merkitty -30 astetta).
Hehkulamppu palaa vielä. Ikää 116 vuotta.
https://www.hameensanomat.fi/teema/seuraa-nyt-116-vuotta-palanutta-hehkulamppua-196782/
Säästölamppu omalla muuntajalla on hyvä ulkokäytössä, koska virtalähde antaa lämpöä.
Irtoputkella varustetut valaisimet kiiluvat Suomen pakkasissa tai vilkuttavat pilalle putken, joka ei jaksa syttyä. Naapurissa oli kovalla pakkasella 33:n kuutiovalaisimen diskovalot.
Jos olisi ollut vanha kierrekantaliitäntä, niin olisivat voineet vaihtaa ledilamppuun. Kierrekannasta luopuminen oli tyräys myös sisätiloissa.
Hehkulamppudirektiivi oli ääliömäinen moka tekniikan kehittelyvaiheessa haaskaten rahaa ja lisäten roinaa kaatopaikoille.
Kuluttajavalistus olisi auttanut tekemään oikeita valintoja. Hehkulamppudirektiivistä on ollut merkittävää harmia älyä omaaville ihmisille.
Mitä nyt noista tavaroista, mutta rakennukset !
Juuri lehdistössä kerrottiin naisarkkitehti Wivi Lönnistä, joka on suunnitellut, toteuttanut ja itse valvonut kymmenien upeíden rakennusten rakentamiset esimerkiksi Tampereella.
Ne seisovat edelleen ylväinä kuten Wivi Lönnin talouskoulu ja ruotsalainen koulu Koulukadulla, Wivi koulu Aleksanterin puiston kupeessa, Lönnin ”Tipala” Hämeenpuistossa ja Gamlas Hem Eteläpuistossa.
Ne ovat kestäneet aikaa yli 100 vuotta ja ovat arkkitehtuurin helmiä ja silmien ikoja.
Myöhemmin 70- luvulla Tampereella alkoi hävityksen kauhistus ”Napoleonin” , Erik Lindforsin ja Pekka Paavolan aikana, jolloin vanhoja upeita Jugend taloja ajettiin Caterpillarilla nurin ja rakennettiin tilalle nyt hävitettäviä betonilaatikoita.
Tämä kertakäyttökulttuuri on sitten jatkunut tavarapuolella, jossa ei enää saa Saksassa valmistettuja kymmeniä vuosia kestäviä Asea Scandioita, vaan muutaman vuoden kestäviä kiinalaisia Upoja. Vanha Braunin ladattava parranajokone on kestänyt 30 vuotta.
No, olen minkin tehnyt kestotyökaluja, joista mm. yksi on ns. vinka( käsipuristin), jonka tein kloppina korjauspajalla. Piirsin mallin. Leikkasin kaasulla 20 mm:n teräsplootusta aihion, smirklasin rungon. Leikkasin ruuvia varten umpitangosta pätkän ja porasin 12 mm:n reiän, jenkasin, Tein itse ruuvin kierrekoneella ja sorvasin alapään pyöreäksi, johon tulee liikkuva talla. Tein vääntökahvan 5 mm:n reikään. Jyrsin plootusta pienen tallan niin runkoon, hitsasin kaikki kasaan. Hioin ja maalasin.
Se on edelleen käytössä ja ikää yli 50 vuotta ja elää toiset ellei kolmannet samat ajat.
Viittaan myös eiliseen blogiini ” tehdasasetukset”, jossa luonnostakin on tehty kertakäyttötavaraa.
Ensimmäiseksi kohdallani tulee mieleen kelloradioni. Ostin sen herätyskelloksi, siitä on nyt liki 40 vuotta. Radioääni siinä on ollut kamala ihan uudesta asti mutta herättäjänä se on moitteetta tointaan suorittanut ja ajassa pysyy. Mielestäni kunnioitettava ikä laitteelle.
Vanhin soitin, mitä meillä on ollut on saksalainen pystypiano, Blüthner, ns. suora-pystykielinen ja yläsammuttajalla, joka hankittiin kun olin alle 10-vuotias. Sen ikä on nyt n. 150 vuotta. Kerran kunnostettu ja soi edelleen jälkeläisillä. Painaa yli 300 kg.
Saattaa olla niin, jos on alunperin riittävän vanha, eli menneessä ajassa tehty. Tahtoo vaan olla niin, että tämä lähivuosina tehty ei tahdo kestää, kun niissä väitetään olevan niitä ikärajoittimiia.
Esimerkkejä löytyy meilläkin, eikä yli neljäkymmentä vuotta vanha pakastin ole vanhin. Silloin käytettiin terästä, eikä tunnettu muovia ja tehtiin Suomessa.
No, tuosta Mikan kommentista; onhan meilläkin yli 85 v putkiradio ja toimii, Philips, löytyy pylväsporakone yli 30 v, Bilnäsin kirveitä, puukkoja yli 100v takaa, samoin kuorimarautoja ja petkeleitä, hakokirveitä (ken tietää mikä se on) muutamia yli satavuotiaita, sepän tekemiä ja niihin liittyen n 120-vuotias ”salamarautakäyttöinen” silppuri. Onhan oikeastaan näitä.
Minun säräkaukalonikin on jo ilmeisesti yli 60v vanha, ei vielä palanut.
(ken tietää mikä se on) Siinä on se koukkupäinen terä, en viitsi ääneen sanoa. Kirveet ja vasarat, sekä puukot eivät häviä muuten kuin.varastamalla ja hukkaamalla.
Hakokirves hävisi minulta matsään, oli vuoden hukassa, mutta ”miinanraivaajat” löysivät.
Kerran hukkasin ”vänkärin”, vuoden sekin oli hukassa mutta seuraavana keväänä löysin.
Vesuri
Isävainaani sanoi että ikuisuuden kestäväksi tehty tuo ikuisen nälän.
Nyt on tullut uudempaa tietoa. Nyt sanotaan, että kertakäyttökulttuuri tappaa luonnon ja vie leivän suusta.
——
Varmaankin kenkäteollisuuden lobbarit saivat aikaan direktiivin, jonka mukaan kenkien pitää hajota itsestään. Rikollisluonteista touhua.
Kuka korvaa, jos jalat joudutaan amputoimaan siksi, että kengät ovat hajonneet pakkasessa?
Joskus oli lehdessä uutisia amputaatioista, kun nailonsukissa olivat jalat päässeet paleltumaan.
Niin, koskahan sitten edes käytettiin ulkojalkineissa nailonsukkia?
60-luvun alussa meillä asevelvollisilla oli yhdet puuvilla/viskoosisukat.
Maastoharjoituksiin lähtiessä kaikilla ”levysukat”, joillain vielä syylingitkin.
Noita levysukkia käytin ihan90-luvulle asti rekikoirareissuillani.
Noihin katkisijoihin sen verran asun nykyään talossa jossa on kaikki muut remontoitu talo on rakenettu v 1969
Nyt minun aikana on uusittu neljä katkaisijaa uusittu vielä on kaksi alkuperää olevaa ja toimivat mutta viimeisen vuoden aikana on nuot uusinnat tehty
Mutta kyllä ne kestänyt on rapiat viis vuosikymmentä terv tepivaari
Kun asentelin vipumallisia valkoisia katkaisijoita puoli vuosisataa sitten, niin niissä oli osa sekundaa, jotka piti hylätä jo asennusvaiheessa.
Yllätyin, kun loput ovat osoittautuneet lähes ikuisiksi.
Nykyään myydään lyhytikäisempiä.
Kiinalaiset tuotteet ovat raastaneet hermanskejani vuodesta toiseen. Olen kuitenkin ollut tyytyväinen Bilteman myymiin edullisiin (kiinalaisiin?) katkaisijoihin.
Kiinalaisia vesikalusteita en uskaltaisi ostaa. Kokemusta vähän on.
Kaikissa tuotteissa o se manantai malli olemassa jopa kauraryyneisä kestää keittää vaikka tunnin eikä silti ole kypsää puuroa terv tepivaari
Lampuista tulee mieleen Dubai-lamppu – joita valitettavasti ei voi ostaa muualta kuin Dubaista. Tässä annettiin Philipsille tilaus tehdä laadukas, energiatehokas, hyvin kestävä lamppu, ja niin tapahtui.
Olen katsonut useammankin tekstin ja videon missä sähköä ja elektroniikkaa ymmärtävät ihmiset ovat purkaneet Dubai-lamppuja osiin ja todenneet sen olevan täysin poikkeuksellisen laadukasta tekoa.
Laatua voi tehdä. Se ei vain ole kovassa huudossa täällä päin.
Kyllä kai laatu olisi huudossa, mutta se ei saisi maksaa mitään.
Sekin taitaa olla vanha viisaus harvoinpa on halpa sitten on myös hyvä laatusta ja köyhän ei kannata ostaa sitä halvinta jos ei sitten kalleintakaan terv tepivaari
Meillä meni kerralla takuuajan jälkeisiä laitteita kuten jääkaappi/pakastin systeemi, maksoi muuten 1400€ ja sinne olisi mahtunut koko joukkue sisään, sekä hella/uuni systeemi, sekä imuri ja jotain muutakin kodinkonetta poksahteli tasaisin väliajoin.
Tässä kulutusyhteiskunnassa näitä ei kannata edes korjata vaan aina uusi tilalle, ei ymmärrä ei.
Noinhan se Marko on ne kun on ostettu aika usein samaan aikaan ne myös hajoaa samaan aikaan terv tepivaari
Jotenkin tuntuu että ei ole tarkoituskaan että kestäävät
Joo ei olekkaan tarkoitus kesää kun muutaman vuoden valmistaja voi katsella peiliin jos heidän tuotteet ei mene kaupaksi huonon laadun vuoksi terv tepivaari
Minä olen investoinut housujen ja takkien korjaamiseen kohtuuttoman paljon paitsi omaa aikaa, myös rahaa räätälille.
Se on hyvä investointi, sillä vaikka se maksaa uusia enemmän, se parantaa yöuniani todella tuntuvasti. Sitä paitsi, mieluummin rahat kotimaiseen työhön kuin uiguurien pakkotyöleirille.
Jep, se meinaa vaan olla että helpompi on ostaa se muutaman euron t-paita kuin korjata sitä, siksi käsityöammatit on harvinaisia kohta.
T-paitoja ei onneksi tarvitse ostaa.
Nääs melkein jokaisessa yleisötapahtumassa missä olen tehnyt vapaaehtoishommia, saa vaivannäöstään palkkioksi t-paidan. Ja kun olen tehnyt tuota vapaaehtoistyötä aika paljon viimeisen 20+ vuotta. Minulla on kellarissa laatikko, jossa on jotain 100-200 kpl tienoilla ylimääräisiä paitoja, jotka eivät mahdu vaatekaapin paitakiertoon.
Meikä pistää aina vaatekeräykseen entisiä, niilläkin on kuulemma suuri bisnes, harva menee käyttöön vaan niistä tehdään lumppuja ja eteenpäin,,,