Tuo kesä on hiukan vielä kyseenalainen, mutta melkein kaikki sen merkit on jo näkyvissä.
”On siis köyhälläkin ystäviä”, sanotaan lorussa.
Juuri eilen lähti järvestä jäät, jokunen jäälautta siellä saattaa vielä seilata. Aika tarkkaan on maa paljastunut, joku valkoinen täplä lunta on vielä muistona varjopaikoissa. Maasta ponnistaa vauhdilla kukkaset, leskenlehdet, sinivuokot runsain mitoin. Joitain puutarhakukkasia penkeissään, ainakin krokukset.
Vesilinnut, sorsat, telkät ja lokit ja monet muut rakentelevat pesiään. Kuivan maan linnuista on tullut, melkein viimeisimpänä västäräkit, jotka hyppivät rantakivillä.
Juuri eilen katselin aurinkoisilla paikoilla perhosia, ainakin nokkosperhonen, sitruunaperhonen ja suruvaippa. Niitä ei sitten näekään, kunnes uudestaan joskus loppukesällä.
Siis varmat kesän merkit on, tosin paljon muitakin saa kertoa.
Tuossa jonkin matkan päässä on paikka missä voi seurata kärmeksien heräilyä näin keväällä ja eräänä päivänä kävinkin katsomassa. Melkoinen kasa, kerä, keko tai miksi sitä haluaakaan kutsua.
Olivatko vielä kohmeessa, kun on yöllä vielä pakkasia? Tällä näkyy yleensä teillä ja poluilla auringonpaisteisissa paikoissa. En ole vielä nähnyt tänä vuonna.
Kyllä ne verrattain kankean oloisia ovat, mutta lämmittelevät kalliolla toisiinsa kietoutuneina. Ihan viereen ei kyllä viitsi mennä, on niitä siinä määrin runsaasti.
Tänään on kyllä niin lämmin päivä, että veikkaan niiden olevan jo verrattain notkeitakin ja viikonlopuksi luvataan oikein lämmintä.
Nyt olisi tosi luistavat hiihtokelit, jos vai löytäisi lunta tarpeeksi. Jäällä hiihtäminen alkaa olla uhattuna.
Äskettäin loppuiltapäivästä oli ihan tyyni ja aurinkoisessa paikassa hyvinkin lämmintä, varmaan jo toistakymmentä astetta lämmintä. Olikin oikein perhospäivä, niitä lenteli parhaimmillaan pitkälti toistakymmentä samoilla silmillä katseltuna. Enpä ole ennen nähnyt moista näytelmää, tai en sitten ole osannut vaan oikein katsella. Kaikki olivatkin vaan yhtä lajia, eli nokkosperhosia.
Suruvaippa on mielestäni Suomen kaunein perhonen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, kun n. viisi vuotiaana näin suruvaipan ensi kerran. Muistan vieläkin sen kohdan kylätiellä, milloin tämän ihmeen sain kokea.
Perhosta kehutaan yleiseksi. Minulla havainnot ovat harvinaisia. Kun pari vuosikymmentä sitten pääsiäisenä hautasin whippettini, niin siinä lumesta vapautuvassa rinteessä lenteli suruvaippoja kymmenittäin.
https://kansallisperhonen.fi/suruvaippa-2/
Kärpäsiä on niin penteleesti, että jatkuvasti saa ikkunoista imuroida pois.
Jos ei sitä tee, niin nukkumaan mennessä häiritsevät koko ajan.
Löysin kilometrin mittaisen latupohjan pätkän. Siinä sitten hiihtelin 15 kilometriä 15:n asteen lämmössä. Ei ollut mitenkään huono luisto, eikä hyvin talvella tampattu latupohja upottanut. Kärpäsiä oli, mutta ei vaivaksi asti. Aurinko räkitti vähän liikaa.
Tarkoitus oli kuluttaa liisterit pohjasta. Ei täysin onnistunut loskaisessa lumessa.
Nyt sukset odottamaan ensi lumia. Ehkä ensi jouluna onnistaa.
Varkaudessa ei vielä ole juurikaan kärpäsiä riesana, mutta pyöräillessäni (kesärenkailla) olen jo nähnyt useammankin joutsenpariskunnan.
Oli todella lämmin ja kohtuullisen vähätuulinen päivä, joten maalasin mattamustaksi ulkona tuulensuojassa sparaymaalilla pienehkön sarjan sissiantenneja. Narulla riipumassa ja yksi kerrallaan yhteen maalausvaiheeseen ja sitten seuraava. Onnistui ihan hyvin.
On vielä melkoisia yöpakkasia, joten vielä ei pääse tekemään kevätruiskutusta puutarhaan.
Minäkin olen suunnitellut pikku maalauksia, mutta taidan antaa olla ja odotan lämpöisempiä öitä.
Tuo edellinen kommenttini ihan asiaan vierestä, kirjoittelin sen nimittäin kännykällä, ikivanhalla Nokian jälkeläisellä Microsoft kännykällä. Siinä ei ole sim korttia, eikä muutenkaan käytössä, mutta toimii tietysti Fi- Fi yhteydellä.
Kaikki puutteet huomioiden siinä on tosi hyvä kirjasinalusta, huomattavasti parenpi, kuin uudemmat Samsung ja iPhone. Sillä on oikein ilo kirjoittaa ja virheitäkin tulee huomattavasti vähemmän, kuin näillä uudemmilla. Käyttäisin sitä ilman muuta, mutta kun muisti tuli täyteen, eikä siinä ole lisäkortin paikkaa.
Eipä näköjään uusi ole aina parempi, kuin vanha.
Minä käytän puhelimina edelleen ikivanhoja tavallisia kännyköitä – yksi Suomen verkossa ja toinen Viron verkossa. Ei ole mitään hinkua älykännyköihin.
Olen toki joutunut käyttämään älykännykkää ja tablettia sotilasviestiverkon päätelaitteina. Ei simmejä ja lentotilassa – eli edes wifiä tai bluetootha. Heti ensimmäinen ja tärkein asia on kieltää niitä älypuhelimia ja tabletteja tekemästä yhtään mitään. Niiden pitää olla orjia, eikä isäntiä. Kirjoittaminen on todella hankalaa, jos antaa niille ”älyvehkeille” mitään oikeuksia.
No ei ole vielä kärpäsiä näkynyt mutta yötkin on ollut aika viileitä jopa pakkasella terv tepivaari