Keväästä asti olen syöttänyt siilejä pihallani. Olen tarjonnut kuivia koiranruoka pillereitä vedessä. Illalla yhdeksän jälkeen olen antanut, yritin ensin varhemmin mutta harakat tuppasivat tulla syömään. Ensin kävi vain yksi mutta vähitellen enemmän niin että enimmillään viisi kappaletta. Tuppasivat nahistelemaan, suurin usein röyhkeästi asettui keskelle syöttöastiaa. Vähitellen ovat kyllästyneet, olisiko niin että on enemmän ja maukkaampaa evästä tarjolla luonnon puolesta, olenkin jo lopettanut tarjoilun.
Mukava niitä on ollut seurata. Varhain keväällä sai seurata niiden parinmuodostusta, uroksen tuntikausia kestävää sinnikästä pyrkyä päästä suvunjatkotoimiin. Kova tuhina siinä kävi.
Kuulemma siilille ei saa antaa minkäänlaista maitoa, ei edes laktoositonta.
Siilit ovat mukavia tuhisijoita.
Virossa suurin sotaharjoitus on nimetty Siiliksi. Se tarkoittaa, että Viron kimppuun on epämukava käydä. Kutsuissa Siilille on julistus: Jokainen piikki on tärkeä. Eli on tärkeää osallistua sotahajoitukseen.
Meillä vierailee pihalla varsin säännöllisesti useitakin siilejä, varsinkin keväällä ja alkukesästä. Pari siiliä talvihorrostaakin kahdessa eri talvipesässä.
Loppukesästä siilit ikään kuin vähenevät; niillä kun, varsinkin meidän talon pihapiirissä löytyy ravintoa runsaasti.
Sitä koiran kuivamuonaa kostutettuna minäkin olen siileillemme tarjoillut ja hyvin kelpaa.
Sanotaanko todedella nykyään siilet eikä siilt?
Jos sanotaan, noon monikon partitiivi on siiliä (eikä siilejä). ja yksikön partitiivi on mieluiten siiltä.
Sana on suomalais-ugrilainen, mutta on ollut suomesta välillä kadoksisaa, ja palautettu (?) Virosta tarkoituksellisesti 1800-luvulla.
Siis siilet eikä siilit.