Jos käyskellessäsi pellon reunaa tai metsätietä ja kohtaat kuvissa esiintyviä sieniä niin pystytkö vain tyynen rauhallisesti kävelemään ohi.
Minä en pysty, kerään, kuivaan, keitän myös kokoon palasina ja pakastan. Ja tänä vuonna niitä on ainakin täällä Merenkurkussa todella paljon ja ovat olleet hyvälaatuisia.
Heti tämän kirjoitettuani teen pastaa niistä, vaikka eivät vaaleasta vehnäjauhosta tehdyt pastat nyt mieliruokiani olekaan. Ensin pannulla paistan pekonia, sitten sekaan tatti- ja sipulisilppu, lopuksi reiluja lorauksia paksua kermaa, ehkä vähän Aurajuustoa, hieman musta- ja valkopippuria. Ja lautasella paremsaanliuskoja päälle – varovainen saa olla ettei mene kieli mukana.
Nyt on pakko siirtyä keittiöön sillä suuni täyttävä makea vesi alkaa valua suupielistä rinnuksille.
Kerätty on, hyvvee!
Tuohan on hyvä resepti. Täytyypä kokeilla, meillä kun noita herkkutatteja riittää, parmesaniakkin löytyy ja pekonia tietenkin.
Saara löysi eilen lampaankääpää tuolta pihan perältä, maukas sieni pannulla ja voi paistaa ihan tuoreeltaan kuten herkkutatinkin.
Kyllä kykenen käveleen ohi koska en tunnista en ota mun puolesta sinne saa jäädä muiden iloksi terv tepivaari
Sokea tätyty olla, jos herkkutattia eli noita, ei tunnista.
Kyllä minä ne näen mutta en tiedä mitä ovat silloin en myöskään niihin kajoa terv tepivaari
Minä kävin isohkon lenkin metsässä noin viikkko sitten lauantaina ja näin todella hyvännäköisiä herkkutatteja. Kumarruin ihailemaan myös niiden jalkoja – ja jätin poimimatta kun olin viikkoa aikaisemmin poiminut ja tehnyt niistä sapuskaa. En enää viime vuosina ole viitsinyt säilöä sieniä.
Muutama päivä sitten poimin karvarouskuja kun on tullut sellainenkin vuotuiseen kiertoon kuuluva tapa.
Nyt polttelee jo päästä puolukkaan, ehkäpä tämän viikon lopulla jo lähden poimimaan ensimmäisen kerran.
Herkkutattia toisin.
Sipulirenkaita lähes ruskeiksi voissa pannulla, joukkoon hiukan valkosipulin viipaleita ja lopuksi pieni teelusikallinen juoksevaa hunajaa.
Viipaloidut herkkutatit( ei liian ohuita) pannulle joksikin aikaa, että ruskistuu hieman kauttaaltaan.
Suolaa ja pieni ripaus currya.
Hapan(voi)leivän päälle.
Mielenkiintoinen, tuota pitää kokeilla. Tuota curryä kyllä vielä harkitsen.
Minä kyllä lisään aina valkosipulimurskeen kun paistamani ruoka on valmis ja jätän sen ”vetäytymään”, valkosipuli nimittäin palaa hyvin herkästi.
Esimerkiksi paistamani pihvin päälle lisään valkosipulimurskeen ja hiukan voita.
Valkosipulin voimakkuutta muuten voi ”säätää”, mitä hinommaksi sen voimakkaampi maku. Yleensä sen valkosipulin murskaan veitsen hamarapuolella.
Käytän keraamista pannua, joka on kätevämpi tässä tapauksessa kuin mikään muu jopa valkosipulin ”hallinnassa”.
Kovin suuri kuumuus on valkosipulille haitallista, olipa pannu mikä hyvänsä. Jaakko Kolmosen oppien mukaan olen tuota valkosipulia käyttänyt, siis tuoreena, kypsän ruuan päälle ja mielestäni toimii.
Vielä se seikka, että ”puuhellalla” on sellainen ominaisuus, että siinä löytyy monenlaisia lämpöalueita, kunhan vain hellansa oppii tuntemaan.