Toista se oli meno 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa. Nyt eletään yltäkylläisyydessä ja mikään ei riitä ..
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Toista se oli meno 1800-luvun puolivälin jälkeen Suomessa. Nyt eletään yltäkylläisyydessä ja mikään ei riitä ..
Kieltämättä anoreksia ja syömishäiriöt olivat pienempiä hätiä joskus silloin.
Nyt ongelma on toisenlainen, se on ähky.
On näitä ilmastokatastrofeja ollut ennenkin.
***********************************************************************
” Arvellaan, että Suomessa neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin.” [ vuodet 1695–1697.]
.
Suuret kuolonvuodet olivat Pohjois-Eurooppaa koetelleiden harvinaisen kylmien vuosien jakso 1695–1697. Silloin varsinkin Suomessa, mutta myös laajalti Pohjois-Ruotsissa, Virossa ja Liivinmaalla viljasadot jäivät huonon sään vuoksi epätavallisen niukoiksi tai menetettiin kokonaan.
Arvellaan, että Suomessa neljännes tai jopa kolmannes koko väestöstä kuoli tuolloin nälkään ja tauteihin.
Sato tuhoutui monena vuonna peräkkäin, pettuleipää ja muuta hätäruokaa syötiin yleisesti. Sadon tuhoutuminen sai ihmiset lähtemään liikkeelle kerjäläisten laumoina, jolloin lavantauti ja muut kulkutaudit levisivät. Epäsuotuisissa ilmasto-oloissa levisivät myös kasvitaudit kuten torajyvä
*
.
170 vuotta myöhemmin
.
Suuret nälkävuodet vuosina 1866–1868 olivat viimeisin laajamittainen nälänhätä Suomessa ja Länsi-Euroopassa.[1] Se oli tuhoisa väestökatastrofi, sillä nälkävuosien aikana kuoli kahdeksan prosenttia Suomen väestöstä.[2] Vain vuosien 1695–1697 suuret kuolonvuodet tiedetään vielä tuhoisammiksi.
.
[Lähde: Wikipedia ]
Ei sitä tarvitse myöhemminkään kaukaa hakea.
Tässä ote Poliisikansanedustaja Jari Kinnusen elämän alun nälästä:
”Jotta hänestä saa piirrettyä kokovartalokuvan, on palattava alkulähteille eli Kotkaan.
Kotkan poikii, ilman siipii, laulaa Juha Watt Vainio. Oli vähällä, ettei Kinnunenkin jäänyt ilman siipiä. Siivet kasvoivat sitkeän selviytymis- ja kasvutarinan myötä.
Kinnunen ei peittele vaikeata lapsuuttaan. Hän kertoo pienen pojan yksinäisyydestä ja nälästä. Vanhempia ei huonoimpaan aikaan paljon kotona näkynyt.
– Joskus oli pakko keksiä jotakin, mitä syödä. Muistan, miten paistoin vehnäjauhoista koiralle ruokaa. Kävimme poikien kanssa myös kalassa. Saimme ongella kalaa, mutta emme osanneet valmistaa niitä kunnolla, joten kipeäksihän me pojat tulimme.”
Valitettavasti vain tilaajille:
https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000008260939.html
On nälän hätää toki ollut Suomessa sota-aikaan ja jo onnen sotia. Kuulin jo edesmenneeltä sukulaiseltani, että Suomessa kuoli ihmisiä nälkään 1930-luvulla.
Ja kyllä sitä on nykyäänkin vuonna 2021 ei kannata kertoilla että kaikilla olis syötävää edes joka toinen päivä saatta mennä jopa viikko ilman ruokaa
No noinkin on asiat toisilla on ähky ja toisilla kurnii joku muu terv tepivaari
Peliongelmaiset lienevät suurin ryhmä joka elelee kevyillä eväillä
Tässähän tämä ja tuossa kuvan haudassa on paljon porukkaa jotka rakensi kanavaa Varkauteen, asuivat jopa maakuopissa, miettikää ettei tästä ihan älytön aika ole ollut.
Kesällä 1867 Suomessa oli lunta maassa ja järvet jäässä – seurauksena täysi katastrofi https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005238922.html
” – Suomen nälkäkriisi nousee noin kahdeksan prosentin kuolleisuuden näkökulmasta (maailman)historiallisestikin poikkeuksellisen vakavaksi kriisiksi, sano sosiaalihistorian professori Antti Häkkinen Helsingin yliopistosta.
Perinteisesti on arvioitu, että vuosina 1866–1869 menetettiin kuolleina ja syntymättä jääneinä noin 150 000 ihmistä, joka tarkoitti 1,8 miljoonan väestössä lähes yhdeksää prosenttia väkiluvusta. Viimeisimmät tutkimukset ovat korottaneet arviota jopa 10–12 prosenttiin.”
Ja tässä tietoa kuinka Varkaudessa silloin kävi:
https://pohjois-savonmuisti.fi/2018/06/18/taipaleen-kanava-ja-varkausmaen-hautausmaa/