Olen nyt tuolla Volvollani ajellut yli 2000km, ei moittimista.
Aiemmin minulla on ollut amerikkalaisia autoja, kokoluokka hieman isompikin; Volvostani sanoisin; ensinnäkin sen varustelu, automaatti ilmastointi, sähkölämmitteiset etu- ja takalasit+ taustapeilit, sähkösääteinen kuskin istuin, 2×4 tutkaa; Volvon ”kuonohan” on niin pitkä, että ilman paikoitusavustinta ei tulisi mitään. Nahkasisustus, aivan ylellinen.
Volvon ajettavuus on huippuluokkaa, alusta toimii aivan upeasti, saa sitten nähdä talvella, miten talvirengastus?
Jakopään huolto n 500€, ei kannata senkään takia pelkästään Eestiin lähteä.
Katsotaan nyt; yksityiseltä kun ostin, ei yllätyksiä, kuten jo kirjoittelinkin.
Varsin tyytyväinen ostokseeni olen, toisaalta, kuka nyt autokauppaansa haukkuisikaan, vaan minulla ei ole realistista syytä.
Kyllä Volvo soiva peli on, ei siinä mitään. Kuluvia osia on toki siinä kuin kaikissa muissakin autoissa.
Toiset pitää Volvon polttoaineen kulutusta suurehkona, mutta kun huomioidaan koko, massa ja käytettävissä oleva voima niin itse ajattelen kulutuksen olevan varsin kohtuullinen.
Erityisen mukava maantiellä, eikä kaupungissakaan nyt mitenkään erityisen kankea, ei toki myöskään ihan sieltä ketterrämmästä päästä.
Joo, tottahan tuo on. Minulla kun on tuo bi-fuel, niin ajokustannukset ovat mielestäni kohdallaan.
Se tuo ajomukavuus Tammela – Helsinki välillä kyllä on huippua. Tallinnassakaan ei ole ollut ”ketteryyden” suhteen edes parkkihalleissa ongelmia.
Ostokseeni varsin tyytyväinen olen.
Kalle puhuu ostostyytyväisyydestä, sitä on varsin monenlaista. Esimerkeillä, vaikka ne eivät välttämättä kuulu tänne.
Minä ostin kuukausi sitten, tai jotain sinnepäin akkukäyttöisen käsisirkelin. Luulin, että en tule ilman sitä toimeen ja menin todella halpaan tarjoukseen. Ei siinä mitään tarjous ohi hyvä ja varmaan vielä edullinenkin. Mutta minuun iski kuitenkin heti kova ja kiusallinan ”henkinen krapula” ja minäkö muka en saa kiskottua jatkojohtoja.
Muutama vuosi takaperin ostin mönkijän ja rattaat, loppuvarustelu ei ole tässä oleellista. Taisi koko nippu maksaa kymppitonnin pyöreästi. Sitä minä olen koko ajan ihmetellyt, kun ei ole ainakaan vielä tullut ”sitä henkistä krapulaa”, joka tulee antamastani esimerkistäkin ja joskus jopa kympin ostostakin.
Minulle tulee yleensä aika pienestäkin se krapula, joskus tullut jopa tekemistäni autokaupoistakin, jotka yleensä ovat hyvin harkittuja, tai ainakin pitäisi olla.
Tämä oli epäoleellilen kommentti tänne, mutta kun oli otsikon alla hyvää tilaa.
Vuodesta -96 kuudes Volvo menossa, ei pahaa sanaa.
6L dieseliä sadalla, ei paha sekään.
Itselläni on Volvon pikkufarmari, isoon uudempikoriseen ei silloin ollut varaa kun kun tuon ostin enkä halunnut vanhempaa. Moottori on sama, 2.4 litrainen 5-sylinterinen bensakone. Hyvä käyttöauto on ollut tuokin ja ajettavuus oikein hyvä, mutta pyöränmelu on ollut alusta asti kohtuullisen kova. Nyt se on alkanut todella häiritä kovissa nopeuksissa, takapyörien vollotus käy korviin. Varmaan koska renkaat ovat kuluneet niin pitävät kovempaa ääntä.
Tuo korin äänieristys, mukavan jousituksen lisäksi, kiinnitti heti alkuun huomiotani. Ei rengasmelusta tietoakaan.
Itsellä ei ole Volvoista kuin painokelvotonta sanottavaan niin jätetään sanomatta.
Mutta hienoahan se on jos on löytänyt auton joka pelaa, se on aina mainio tilanne.
Meidän talon alla olevaan autohalliin on pitkähköllä Volvolla hankala ajaa johtuen 90 asteen mutkasta alhaalla.
Vieressäni olevan farmari Volvon kylki on pahan näköinen. Näkisittepä erään Bemarin samalla puolella olevat ajotaidon mestarinäytteet.
Lankomieheni Saksasta oli vierelläni, kun laskettelin omallani lyhyemmällä kapunkiautolla mutkat kuin Kimi. Oli tukka pystyssä.
Ei ihmetellyt Volvojen ja Bemareiden kylkien raapaleita. Pitkän auton tutkat eivät niitä paljoa estä.
Mutta eihän se ole Volvon vika.
ei ole vika Volvon ei, toisaalta oman autoni sekä etu- (4kpl), että takatutkat (4kpl) yltävät sivullekkin n 80cm, jos kylkiä (auton) raapii, vika on kyllä siellä ratin ja penkin välissä. Pitkä akseliväli on melkoin en etu kun sen osaa oivaltaa.
Niin, pitipä vielä lisätä; mietippä, miten tuo ketterä (lyhyt akseliväli) auto käyttäytyy talvikeleillä. Kaupungistakin löytyy tosi liukkaita paikkoja jopa yllättäen.
Volvoa syytetään usein kaarteissa ”puskemisisesta”, oikenee kun kaasua löysää. Ei kaarteisiin liukkaalla kelillä ole pakko ajaa vauhdikkaasti.
Ajan pääasiassa kaupungissa ja ympäristössä sen mitä ajan. Tuo Citikan ketteryys ja ajo-ominaisuudet hakevat vertaansa erityisesti kaupungissa niin kesällä kuin talvella.
Parkkeerauksessa ei tutkia tarvita, koska kuskin pukki on yllättävän korkealla ja niin perä kuin nokkakin ovat lyhyitä. Mutta myös maantiellä meno on ranskalaista.
Talvikelillä valtaväylillä keskitielle jääneen lumivallin ylityksessä
pitää varoa.
Siinä taas Saabin ominaisuuksia ei mikään ole muu auto ylittänyt, sen kun painat kaasua vaan. Ai niin, Jeep kyllä.
Minulla oli reilun vuoden Volvo XC60 diesel 2015 malli. Ostaessani 75000 km ajettu. Siitä vikaantui diesel lämmitin ja joku pakokaasujen ohjaus juttu jonka remontti maksoi n 800 euroa, oli pakko korjata kun ei muuten kuulemma olisi katsastajalle kelvannut. Oli maantiellä pitkällä matkalla mainio ajettava mutta kovin oli jäykkäniskainen ahtaissa paikoissa kaupunkioloissa.
Vaihdoin puolitoista vuotta sitten paappamaiseen Nissan Kaskaihin kun tuntui että naapurit alkoivat kokea että pröystäilen, olen olevinani parempiosainen Volvoineni. Tämä Kaskai on jo kolmas sitä lajia minulla, niissä ei ole ollut mitään valittamista paitsi tämä nykyinen, siinä on liian iso moottori (160 hv) ja kai sen vuoksi on aika ahnas bensiinille. Hyvin tulisi puolta vähemmillä hevosvoimilla toimeen rauhallisen luonteeni vuoksi. Tällainen vähän korkeampi auto on minulle ja emännälle liki välttämätön johtuen jäykistä selkäruodoistamme.
Kieltämättä, varsinkaan tuo V70 ei ole niitä kaikkein ketterimpiä kaupunkiautoja mutta ainakin tuo V70:n pysäköintitutka on aivan uskomattoman hyvä.
Katselin tänä aamuna netistä mm Volvo 940 2,3 bensakoneella, ajettu 489 000km, vm 95. Hintapyyntö 12 000 €, tosin se oli korkein hintapyyntö tuosta mallista, myyjä yksityinen; yleensä 90-luvun Volvo 940:n hinnat liikkuivat siellä 4000 – 4500€.
Näkyy tuo Volvo hintansa pitävän aika hyvin.
Se, etä joku pyytää älyttömiä ei välttämättä tarkoita, että joku sen maksaisi.
Totta; toisaalta auton hintaanhan, kuten varmaan kaikki tietävätkin, ei yksin malli ja vuosimalli ole oleellinen; varustelu, ajokilometrit, huolto- ja remonttihistoria …jne.
Tuota 12 000€ hintapyyntiä minäkin hieman ihmettelin. Aiemmin tuon hintahaarukan mitoittelinkin.
Jos auto ei ole tulonhankintaväline tai muuten ehdoton vältmättömyys, siihen ei rahojaan kannata sijoittaa kuin välttämätön minimi.
Niin mutta Heikki se välttämätön minimi poikii sitten pahimmassa tapauksessa melkoisesti lisäkuluja.
Käytetyn auton ”listahinta” ei ole totuus auton arvosta.
Selkeitä brändimerkkejä on mutta; ne ajokilometrit, huoltohistoria yms; välttämättä edes entinen käytettyjen autojen myyjä, tätä ei ehkä ymmärrä.
Ostamassani autossa oli kattava huolto- ja korjaushistoria kohdallaan ja kaikki muukin. KIlometrejä alle 200 000.
Jos esim sanotaan, nahkasisustus ja se on ratkeillut; lisäarvo on nolla.
Ostamani auto on toiminut moitteettomasti, nahkasisustus lähes uuden veroinen.
Edelleenkin opettelen auton monipuolista elektroniikkaa ja varsin tyytyväinen olen; kaikki toimii moitteettomasti.
Tässä asiassa on monta puolta. Maalla asuminen sinänsä tuo jo välttämättömyyden. Kaupungissa ei. Me luovuimme kokeeksi 2 autosta muutettuamme Porvoon maalta Tampereen keskustan kupeeseen. 4 vuotta meni ihan mukavasti, kävellen. fillarilla, julkisilla. kunnes tuli huima tarjous Rinta Joupilta ja menimme ”vipuun” = hyvään vipuun.
Saimme edullisesti hyvän kaupunkiauton kohtuullisella takuulla. Ei ole kaduttanut. Mukavuus ja helppous tietenkin maksaa paljon enemmän kuin se autottomuus, vaikka Citikan vuosikulut kaikkineen ovat jo luonnostaan pienet.
Suurimmat kustannukset ovat olleet jakohihnan vaihto vesipumppuineen sekä jarrulevyjen, palojen ja koiranluun vaihto n.1000 €.
Perustelusi Heikki ovat aivan oikeat mutta tämä maalla asuminen, ei missään korvessa; se tuo omat haasteensa.