Kuva Verkkokauppa.
Kirjoittelin joskus aiemmin tästä hankinnasta. Nyt syksyn pimeillä se on osoittautunut varsin tehokkaaksi ja onnistuneeksi ostokseksi.
Joudun päivittäin käyttämään sitä aamuisin lehdenhakureissulla ja muissakin hommissa.
Lampun maximiteho on 1400 lumenea ja kolme erilaista valaisutehoa, voimalähteenä 3500mAH ladattava akku.
Täällä kun ei ole minkäänlaisia katuvaloja, pitää olla pimeällä varustautuneena hyvällä ja laadukkaalla lampulla.
Mirripä näkee postireissuilla ilman lamppuja:))
Joo, tänä aamuna molemmat Mirrit olivat postireissulla; olivat kait sopineet, että vahditaan vähän vanhaa miestä, ettei kompuroi.
Muistuupa mieleen ”pehtoorintalomme” Artjärvellä, jota kuntaa ei enää ole, vaan se on osa Orimattilaa. Mutta se on Suomen vähävaloisimpia paikkoja tähtitorneineen.
Myöhään syksyllä aamuvarhain, ennen lumen tuloa, talsin n. 200 m postilaatikolle eikä ollut otsalamppua. Suunnistusvalona oli vain n. 0,5 km:n päässä peltojen yli näkyvä Osuuspankin pyörivä kyltti. Käsi hamusi lehteä postilaatikosta, tyhjä- ei varhaiskantoa tänään.
Takaisin talolle, josta kajasti keittiön valo.
Meillä kun ei kajasta mikään valo, vähiten keittiöstä kun vaimo vielä nukkuu. Minä kun sellainen aamuvarhainen olen.
Ei meilläkään mitään täysikuuta kummallisempia kajastuksia näy, siinä sitä onkin monta yötä riittänyt katselemista. Monta ihan selkeätä yötä onkin ollut ja aamulla nollassa, tai pikkupakkasella.
Meillä loistaa kaksi valonheittäjää pihassa läpi yön, silloin ikkunasta näen mitä pihalla touhutaan, jos touhutaan. Sisälle tullessa palaa viisi liiketunnistinvaloa, ne olen säätänyt niin, että syttyvät melko varhaisessa vaiheessa. Tästä eteenpäin ei kohta ole muuta, kuin hämärää ja pelkkää pimeetä ja minä kun en pimeestä tykkää.
Syksy alkaa olla pitkällä, mutta eipä silti eilen ajelin vielä nurmikoita. Hyvinhän se kävi, kun alkoi iltapäivällä on nurmikot kuivia. Seuraavaksi saakin ajella leikkurilla lehtiä karheelle, vähitellen alkavat lehdet tippua puista.
Minä en ajele lehtiä karheelle, mitä nyt vaimo vähän kasoiksi ja kanojden riemuksi haravoi.
Minä ajelen lehdet leikkurilla silpuksi, meidän piha kun ei ole ns rakennettu piha vaan kun talon perustat on louhittu peruskallioon, murske on levitelty ympäriinsä. Siihen sitten kariketta kertyy ja niin sammalelle kuin nurmellekkin elinolosuhteita syntyy.
Minä jatkan vuosikymmenten kehitystä ja silppuan lehdet paikalleen. Ehjä lehti muuten ei maadu kovinkaan helposti.