Joillekkin tuo valkosipuli on valkosipulia, oli se sitten kasvatettu Espanjassa, Egyptissä tai esim vaikkapa Kiinassa. Tosin edellä mainitsemissani maissa kasvatettu valkosipuli on edullista, kilohinta kolmannes eestiläisestä Jögevamaalla ja Peipsin rannoilla kasvatetusta Venäjän punaisesta valkosipulista. Edullisia nuo Espanjan, Eegyptin ja Kiinan valkosipulit ovat ja kun niihin saa samaan hintaan itämisenestoaineet ja muut kasvinsuojeluaineet. Tuo viimeksi mainittu, Jögevamaan valkosipuli maksoi torihintana 12€/kg viime kesänä. Sehän on siinä mielessä erikoinen, että se ei sovellu laisinkaan koneelliseen istutukseen. Se kun pitää istuttaa kohopenkkiin ja tarkalleen tyvipuoli alaspäin. Sitä on saatavana toreilla ainoastaan elo- syyskuun ajan, sitten se on loppu ko vuodelta, marketeista sitä ei saa. Vuosittainen sato on sen viljelytekniikasta johtuen siksi pieni.
Valkosipulia karamelisoidaan myöskin hyvin pitkän prosessin kautta ja kilohintakin on päälle 50€ mutta herkullista se on.
Tänään, Kallelta alunperin saatua Peipsijärveä istutetaan maahan, koska se tehdään pakkasen kynnyksellä. Kylmäkäsittely tulee sitten maan alla talvella.
Kynnet irroitettu. Mutta myös edellisen kesän kukinnon siemenistä kasvaneet sormenpään kokoiset pyörylät maasta uudelleen.
Ja myös kesän pulleiden kukintojen siemenet. Kukinnot varsineen leikataan kasvukauden kanssa pois, että itse sipuli saa voimaa kasvaa. Muutamasta kukinnosta saa tuhat uutta alkua. Jne. joka vuosi.
On se jögevamaalainen valkosipuli mahtavan makuinen, ken ei sitä ole maistanut, ei valkosipulista mitään tiedä. Täällä kun on jankutettu tuosta valkosipulin hausta viikkoja, jos kuukausiakin; kaverini kanssa mailaillessa, kysäisin eilen, vieläkö sitä peipsijärveläistä on saatavissa, sanoi, ettei enää pariin viikkoon ole ollut missään. Niin se loppuu, kuten vuodesta toiseen myyjät ovat sanoneet. Se 12€/kg, on muuten eestiläiselle kova hinta ja harva turisti sitä osaa edes hakea.
Muutoin Heikki, mukava oli lukea, että aikanaan antamani valkosipulit ovat vielä voimissaan. Muutama suomalainen tuota lajiketta on tuonut Eestistä ja kasvattanut jopa onnistuenkin.
Olen vaan ajatellut tästä asiasta kuin monesta muustakin; hän ken osaa, tehköön, se kun tuo puutarhan hoito minulle ei oikein harrastus ole, pl joidenkin yrttien kasvatus, vuosittain sitten tuolta Nömmen torilta sitä aina elokuun alkupäivinä olen ostanut ja jos en tarpeeksi ole saanut, sitten vielä syyskuussa vielä ehkä täydentänyt, aivan riippuen siitä mitä muita asiointeja on ilmaantunut; no, kun ikää tulee, ainakin lääkäri-/apteekki-/reseptikäyntejä tuntuu riittävän.
Se vasta mukavaa puuhaa on, kun elokuussa alkavat valkosipulin lehdet tuleentua ja vedän ensimmäiset 5-6 cm:n kokoiset maasta malliksi. Sitten ajan vielä ”hautua” kuukauden ja, sitten ne puolen nyrkin kokoiset ovat valmiina varastoitavaksi. Aivan tuoreena kynnen nahka on niin kiinni, ettei niitä kannata
vielä käyttää kuin pakosta. Kun varret ovat vihreysestä kuivuneet, ne ovat ”kypsiä” ja parhaan makuisia.
Pitää säilyttää pimeässä ja viileässä saman syksyn seuraavaan istutukseen ja syötäviksi yli talven.
Kesällä talvivalkosipuleita ei istuteta, vaan vain syödään.
Kyllä valkosipulilla ja valkosipulilla on eroa, mutta onhan niitä lajikkeitakin kymmeniä.
Istutettu on noin 100 isoa kynttä ja toinen mokoma 1. vuoden ”peukalonpäitä”. Maa oli ihan kohmeessa aamulla, mutta nyt jo sula.
Seuraavana maa-artisokat ylös ja uudet maahan.