Sinne menin kunnantalolle heti yhdeksän aikaan. Virkailija katsoi listojaan ja sanoi kolleegalleen; Kalle Pohjola, oikeasti Kalervo Pohjola. Ei kysytty passia ei mitään; sain kaavakkeen, laitoin numeron ympyrään, siinä se.
Taisi olla ensimmäinen äänestämiseni, sitten kolmeen kymmeneen vuoteen. Nyt sen sitten tein.
Hyvä Kalle !
Kävin myös äänestämässä klo 9 Metson pääkirjastolla.
Odottelen vaalipäivää niin saan tekosyyn juoda taas kupin lisää kahvia. Ihan kun sitä ei muuten tarpeeksi paljon kuluisi…
Tapahtui siinä äänestysreissulla, kunnantalon parkkipaikalla mielenkiintoinen ajatustenvaihto.
Hyvin tuntemani yli viisikymppinen mies siinä tuli juttusille ja kysäisi, äänestämässäkö kävit. Myönsin. Tähän mies virkahti; hyvähän sinun on osallistua näihin yhteiskunnallisiin rientoihin kun hyvää eläkettå nautit. Mitäpä tuohon.
Miehen kun hyvin tunsin; viimeiset viisi vuotta työttömänä ja olettaisin työhaluttomanakin. Ansiosidonnainen kun mieheltä loppui, mikään työ ei kelvannut. Valitteli siinä, peruspäivärahalla kun on, ”sossukaan” ei kuulemma tukenut … tarpeeksi mutta eläkettäni toki osasi kadehtia ja kun itsellään oli vielä runsaat kymmenen vuotta eläkeikään … kait sitä eläkettä tienatakkin pitäisi.
Mies tiesi eläketuloni vanhoista ”juorukalentereista”, eli verotiedoista. Nythän niitä ei kait enää julkaista.
Tämmöinen episodi vaalitilaisuudessa.
Minä en vielä ehtinyt äänestämään, kun vasta eilen illansuussa kotiuduin Tampereen sairaalasta. Piti toissapäivänä aloittaa sytostaattimyrkytys, mutta kun saatiin kaikki letkut kiinni ja piti aloittaa, huomattii myrkyn puuttuvan. Ei sitä saatu ulos sairaalan apteekista, kun joku oli unohtanut sen tilaamisen ja apteekki oli jo kiinni. Se mykky tehdään kuulemma aina henkilökohtaisten tietojen perusteella, Eli se ei ole mitään varastotavaraa. Eli sitten minä makailin ja riitelin yhden ylimääräisen vuorokauden.
Pitää vielä kertoa, kun oli aikaa ja olihan se suunniteltu. Olin ns. pitkässä TT kuvauksessa, jossa ensin ajettiin varjoaine suonistoon. Sitten piti maata elävien ”ruumishuoneessa” noin 1,5 tuntia hiljaa liikkumatta ja puhumatta. Sitten suoritettiin kuvaus, joka sekin kesti reilun puoli tuntia. Voi pojat, kun minun puutuivat paikat ja kuivui suu ja kitalaki.
Lääkäreiden mukaan kaikki tehdään kuitenkin suurien toiveiden mukaisesti, kun on päästy ihan alkuvaiheessa hoitoon kiinni.
Tänään kävin minäkin äänestämässä, kun on tullut tavaksi otettua ja onhan sitten tehtynä pois mielestä. Samalla reisulla kävin apteekissa ja sitä ennen verikokeissa, kun Tampereelta soittivat, että pitäisi mennä ihan vaan päivystys ajalla ilman kelloaikaa. Sen verran olivat arvot pielessä, että huomenna on taas reisu Tampereelle edessä. Vaikeata on. Puhelinlangat kuumana, vaikka niitä ei enää edes ole, koko ajan Tampereelle ja auton renkaat soikeina odottavat.