Olen ottanut jo kauan sitten elämänasenteen; minua huolestuttavat vain ja ainoastaan asiat joihin voin vaikuttaa, edes osittain. Ilmastonmuutos, Venäjän/USA:n uhkakuva Suomelle, pakolaiskysymykset, rikkaiden omaisuus/bisnekset, esim, ovat asioita, joihin en yksinkertaisesti pysty vaikuttamaan.
Sitä vastoin oman elämän pikkukuviot minua kyllä aina joskus huolestuttavat. Hyvänä esimerkkinä aivan aamuisen lehden hakeminen; miksi Mirri ei ollutkaan rappusilla minua vastassa? No tuleehan se kuitenkin sieltä kun postipolulle käyn. Entäs jos ei tulisikaan; tasan varmaan huolestuisin.
Entäpä kun vaimo on reissussa; ”ilmoittautumissoittoa” ei kuulu, varmasti huolestuisin. Varsin moniakin lähipiirin pikku häiriöitä on, joihin pystynkin puuttumaan ja vaikuttamaan.
Jossain määrin olen myöskin huolestunut yhteiskunnasta syrjäytyneiden puolesta. Mistä heille apu? Jossain määrin asian eteen ehkä pystynkin tekemään mutta en mitään ratkaisevaa.
Tälläkin alustalla nähdään varsin maailmanlaajuisia ongelmia ja uhkia; Venäjä, USA, Pohjoiskorea yms. Mitähän ihmettä me tavalliset tallaajat pystyisimmekään tekemään? Keskustelua, no toki mutta ne vaikuttamismahdollisuudet?
Samaa olen ihmetellyt ja pitkiä wikipedialistoja meille opettajina maailmanluokan asioista ja historiasta.
Nämä asiat, joihin itse voi ja voi yrittää vaikuttaa ovat tylsiä.
Pikku Mirriä täältä asti ajattelen, että kaikki olisi hyvin ja yhteiset postireissut jatkuisivat. Totta kai sodan uhka hiertää joskus, mutta enempi ajattelen kotimaan asioita, vaarallista äärioikeiston nousua jne.
Kiitos vaan Hannu kommenteista; Mirri on edelleenkin osa aivan jokapäiväistä toimintaani, aivan sieltä postipolulta klo 04,00 lähtien.
Tuo sodanuhka; en sitä kovin realistiseksi koe, en lännestä jos en idästäkään.
Meillä täällä Tammelassa esim yksinäisten vanhusten osalta ongelma tuntuu kasvavan. Se ei liene tuntematon koko Forssan seudullakaan. Senkin eteen pystymme tekemään edes jotain; kuten vaimoni tekee, vie vanhoja aikakauslehtiä tuonne Ystävänkammarille, pari tuttua, toisen kanssa käy pari kertaa viikossa kaupassa, ilman mitään korvausta; toiselle vanhalle ystävälle valmistaa kotiruokaa annosastioissa ja hinta, omakustannushinta.
Paljon voimme tehdä ihan konkreettisesti tehdä ja tekijälle jää hyvä mieli.
Se tuo äärioikeiston vahvistuminen tuo vääjäämättä 20-30 lukujen tapahtumat muistiin ja kyllä minäkin tuosta äärioikeiston tilanteesta jossain määrin huolestunut olen vaan kun en mitään sille Se tuo ”koti, uskonto ja isänmaa” tuo vääjäämättä mieleen Kari Suomalaisen kypäräpäisen papin.
Minua huolettaa se, että unioni on siirtymässä vääjäämättömästi kohti tilannetta, missä vaihtoehtoina ovat joko fasistiset hallintokeinot, sekasorto ja sisällissodat.
Tuollaisista kehityskuluista on esimerkkejä historiasta. Pakkonaittaminen on vaarallista.
Niin, mitähän pystyt tekemään estääksesi tuon?
En ole pohtinut tapaa, millä minä pystyisin fanaatikkojen tahtoman pakkonaittamisen estämään.
Eivät ole paljoon pystyneet maamme ulkoministeritkään: Väyrynen, Tuomioja ja Soini.
Haavisto suomivihamielisen puolueen jäsenenä tuskin yrittääkään pakkonaittamista estää.
Tuomioja esimerkiksi on mielipiteenään sanonut, etteivät Euroopan maat tule liittovaltiota hyväksymään, koska liittovaltio tulisi kaventamaan demokratiaa. Jo nyt on esiintynyt unionin huipulla lausuntoja, joiden mukaan unionin hallintoa pitäisi ”virtaviivaistaa” hallinnon tehostamiseksi.
Vuonna 2015 Väyrynen piti Soinia parhaana ulkoministetiehdokkaana, itsensä jälkeen tietysti.
Seuraavassa näytteessä Väyrynen pohdiskeli Tuomiojan poliittisia näkemyksiä viime huhtikuussa.
https://www.bing.com/videos/search?q=Youtube+tuomioja&&view=detail&mid=221E3765490FE707208D221E3765490FE707208D&&FORM=VDRVSR
On sulla maailmaa syleilevät jutut, ei tästä maailmasta eikä ajasta omissa käsissä.
Mitenhän sitten olisi, jos edes pikkuisen pystyisit lähipiirisi hyväksi jotain tekemään.
Tai edes yrittäisit.
Jaa, että mitäkö yrittäisin tehdä lähipiirini hyväksi?
Niin no, minähän olen kaupungin tavoitelluin poikamies.
Mä olen hyvä sovittelemaan riitoja. Olen muutaman kerran ollut sovittelijana jopa tuttujen avio-ja parisuhderiidoissa.
Se on oikeastaan paljon se.
Eräs asia, josta en suinkaan ole enää huolissani; pihan pikkusiivekkäät ja Mirri. Kokemukseni ja havaintojeni mukaan ei näköjään Mirriä nuo pikkusiivekkäät kiinnosta. Mirri on keskittynyt noihin pikkujyrsijöihin ja tosi hyvä niin; tänä aamuna lehdenhakureissulla siinä puoli neljän aikaan, äkkiä teki hirmuloikan ja myyräpä siellä kohtalonsa koki. Miten minusta oikein siltä tuntuu, että Mirri ihan ylpeänä saalistaan esitteli, no toki kehuin. Toisaalta ehkä hieman inhimillistinkin Mirrin toilailuja.
Pääasia kuitenkin; Mirri jättää linnut rauhaan, kuten kanatkin. Kuukauden päästä sitten tuo Kiukun katraskin on määrä päästä vapaasti ulkoilemaan.
Tuo pihaoravamme on oppinut varomaan Mirriä ja sekin vähentää aktiivista huolestumistani.