Tein tässä suutarinlohta; omalla tavallani.
Muikkufileitä vuokaan nahka alaspäin, merisuolaa päälle, toinen kerros samoin, kolmas jne.
Vuorokaudeksi jääkaappiin suolautumaan.
Sitten keittelin liemen, 1dl vettä, 1dl sokeria ja 1dl punaviinietikkaa. Kiehautin.
Aamusella huuhtelin muikut, rullasin astiaan, päälle ripaus mustapippuria myllystä. Otin valkosipulipuristimen ja kaksi Jögevamaan kookasta valkosipulin kynttä, yhden pienen jalapenon. Siivutin jalapenon (5 tulisuus). Laitoin puolet jalapenosiivuista ja yhden valkosipulin kynnen puristimeen ja puristin kalojen päälle. Toinen samanlainen satsi ja siivutin kaiken kukkuraksi punasipulin kokonaisuuden päälle. jäähtynyt etikkaliemi kalojen päälle. Lopuksi loraus laadukasta neitsytoliiviöljyä (Filo) kaiken päälle. Kansi päälle ja jääkaappiin vuorokaudeksi.
Seuraavana aamuna pari kalafilettä ruisleivän päälle sörsseleineen; kyllä kaiken maailman leikkeleet sai unohtaa. Uskomattoman herkullista.
Tätä suutarinlohta voi tehdä mistä tahansa pikkukalasta, varsinaiset suomukalat kuitenkin suomustaen ja fileeraten. Reseptinä tämä pätee lähes kalaan kuin kalaan.
Minä en ole pitkään aikaan tehnyt, mutta ne ovat silloin aina olleet keksikokoisia silakkafileitä. Sisäpinta kevyesti suolattuna ja valkopippuria. Käärin ne tilli sisällä rulliksi ja hammastikulla kiinni. Liemi juuri tuo etikkaliemi sokerin kanssa kiehautettuna.
Rullat isoon lasipurkkiin kerroksittain punasipulin ja kokonaisten valkopippureiden kanssa.
Eli ihan melkein perinteinen ilman mitään muita höysteitä.
Vaikutta asiantuntevalta, kokeneen kalamestarin ohjeelta, Kalle ei näissä lähde soitellen ja hutaisemallla liikkeelle.
Kotana ammoin äiti joskus teki suutarinlohta, lapsena pidimme liian voimakkaina, kai se oli tuo etikka. Aikuisiällä Joulun aikaan tullut kaupasta ostettua, niiden uskon olevan vai kalpea varjo siitä mitä oikea suutarinlohi voi olla.
Olen teollisia suutarinlohia maistellut, lähinnä laivan aamiaisella. Vaikka nyt itse sanonkin, olen raakakypsytetyn kalan ystävä, kuitenkaan mihinkään markettien susheihin en suostu kajoamaan; teen tarvitessa itse.
Chevice, kalasta kuin kalasta itse tehtynä maistuu, miksei sushikin mutta itse tehtynä.
Muistan kun tein korealaisille asiakkailleni eräänlaista sushia heidän pilkkimistään kirjolohista.
Fileerasin kirjolohet, nahattomiksi fileiksi, siivutin ja siivujen päälle pippurijauhetta ja ripaus suolaa ja valkosipulijauhetta.
Tyytyväisiä olivat lopputulokseen.
Nuo sushit ovat nykyään kovin suosittuja, varsinkin nuoremman väen keskuudessa. Pari kertaa olen yrittänyt, liekö sitten sattunut tavallista kehnompaa laatua olemaan mutta en ole tykännyt. Sellainen tuntu oli kuin että olisi keitettyjä riisryynejä ja graavikalaa suuhunsa laittanut.
Söin sushia Hesan Korkeavuorenkadun 1. sushiravintolassa jo yli 20 vuotta sitten. Mausteina oli vain riisiviinaa ja kikkomanssia. Ja pirun hyvää oli.
Kuukasi sitten maistelimme uuden Stockan ”Herkusta” ostettuja. No, ei niissä ollut mitään makua, riisiä, siivu lohta ja joku kääre. Se siitä.
Se se tuo oikea suutarinlohi; tuskin yksikään sushibaari pystynee ylittämään perinteisen suutarinlohen laatua suomalaisen suuhun.
Olettaisin tietäväni suomalaisen raakakypsytetyn kalan perusteet.
Se on yksinkertaista, maittavaa ja suomalaiseen makuun soveltuvaa; vaikkakin nykyaikaisilla lisukkeilla.
Jonkinlaista kokemusta on.
Kyllähän suutarin lohi on mitä mainioin herkku niin arkeen kuin juhlaan ja tuleehan tuota silakasta tehtyä aika useinkin.