Meillä ruisleipä leivotaan aikanaan saadusta (ties kuinka vanhaa alkuaankaan) taikinanjuuresta. Sitä meillä säilytetään ja on säilytetty pakastettuna-
Leipä leivotaan ainoastaan ruisjauhosta, mausteena suola, ripaus ehkä voisulaa.
Paistetaan uunissa, n tunnin verran, sitten paksun liinan alle jäähtymään.
Nämä markettien ”leipomot”, pakasteraaka-aine tulee sieltä missä halvimmalla tehdään, sitten paistetaan ”tuoretta leipää”. Aivan sama pätee moniin oikeisiin leipomoihinkin.
Tuo Tepin mainitsema ”ruisleipä” on juuri tätä melassilla värjättyä.
Tänään sitä sain ja huomenissa aamupalalla lisää.
Kyllä se aito voi ruisleivän päällä; tuskin mitään lisukkeita tarvinnee.
Tampereella kauppahallissa Kauppahallin Leipomo, Kaneli ja Kaulin Oy, leipoo paikan päällä itsetehdystä, juureen valmistetusta taikinasta niin ruisleivät kuin vaaleatkin leivät ja sämpylät Saatavana on myös kahvileipää.
Suoraan uunista, rapea kuorista ruisleipää. Maku on puhtaan rukiinen. Ostamme ruisleipämme pelkästään tästä myymälästa, koska se vaan on parasta, mitä Tampereelta saa. Kuin aikanaa kotini leivinuunista tullutta.
Hinta on toki hieman korkeampi kuin suurten leipomojen massa tuotteilla, mutta laadusta kannattaa maksaa.
Lisänä se, että yritys on kolmen entisen Vaasan leipomon työntekijän perustama, kun Vaasan lopetti leipomonsa Kalevassa.
Aitoa pienyrittäjyyttä, jota mielellämme tuemme käyttämällä heidän palveluitaan.
Kysyin sieltä eilen vain juureen leivottua hapanleipää. Ei ollut puhtaaseen juureen tehtyä. Kysyin myös vaaleaa juureen tehtyä, ei ollut. He sekoittavat hiivaa juuren lisäksi. Puhdasta ei ole.
Herkkuveräjästä löytyy perjantaisin. Samoin Aallon leipomosta.
Kyllähän se vain niin on; einesruoat, leivät, lihajalosteet (ehkä pahin tuo sikanauta), silkkaa roskaa. Teollisuus ei edes laatuun varsinaisesti pyrikkään, vaan maksimaaliseen tuottoon.
Fazerin ja Vaasan tuotteet olen jättänyt pois ostoslistaltani ja kuten Matti tuolla toisessa blogissa mainitsi; se kotona tehty, juureen tai ei, ruisleipä on sitä parasta.
Kauppahallista saa paikanpäällä jauhettua lihaa, niin sika-possua, kuin kaikkia muitakin. Eineksitä viis !
Ainoa oikea ruisleipä on juureen leivottu leipä muita ei ole
Oululainen ja vaasa tekevät leipänsä melassiin mistä lienee tullut tapa onko helpompi
Tai halvempi no kyllä tuon juurenkin pystyy tekeen jos haluaa
Ruisleipään ei tunketa melassia eikä vehnäjauhoja eivät sinne kuulu terv tepivaari
Kauppahallin leipomo ei ole teollinen yritys, vaan pienleipomo. Käsin tehtyä, ei millään linjastolla.
Eikä se makuun vaikuta olenko tuon leivä tenhyt minä itse vai joku muu, jos tekotapa on aivan sama.
Niimpä vaikka Tampere on riäväkylä niin ei kunnon leipää hevin löydä kauppojen pitkiltä leipähyllyiltä.Vasta keskisuomen Viitasaarelta saa ns Savon ruisleipää ja sitä ostetaan aina sillä suunnalla käydessä muutama kerralla sikäli kun hyllyssä riittää se nimittäin menee sieltä aika nopeasti.
Nyt on ajatus alkaa itse leipomaan sillä kaupan leivät ovat jopa jätetty raakaksi?
Ei se makuun vaikuta vaikka tekijä olis kuka hyvänsä en ole hallissa käynyt kahteen vuoteen sinne on ollut hankala mennä kun ei ole muita kun parkkihalleja
niinpä en ole keskustassa käynyt lainkaan terv tepivaari
Ei ollut harvinaista että tuo leivän juuri olikin monen sukupolven tuotos helposti viiden kuuden sukupolven tiellä pitänyt leivän muodossa terv tepivaari
”Kyllähän se vain niin on; einesruoat, leivät, lihajalosteet (ehkä pahin tuo sikanauta), silkkaa roskaa.”
Ei ole mielestäni sopivaa ihan noin sanoa, vaikka kuinka olisi omaan suuhun kelpaamatonta. Moni muu kuitenkin joutuu niillä elämään ja kaikki ne varmasti on tutkittu elintarvikkeiksi sopiviksi.
Esimerkiksi minä olen joutunut keväästä asti niitä käyttämään, monestakin eri syystä. Olen peräti lihonut muutaman kilon niiden varassa eläneenä.
Käytiin pitkääkin keskustelua keväällä sairaalan ravintoterapeutin kanssa, eikä hänkään hylännyt teollisesti valmistettuja ruokia. Niitäkin vaan on käytettävä oikein ja suoritettava oikeita valintoja.
En minä väitä, etteikö kotona, tai missä muualla tahansa osaavilla käsillä valmistettu ruoka olisi hyvää ja tervellistä. On vaan tilanteita, joissa monikin joutuu elämään ”roskia” syömallä.
Omatekoisessa leivässä on sekin etu että suolaa voi laittaa vaan niin paljon kun kuvittelee itselleen olevan hyväksi.
Sikanauta jakaa mielipiteitä. Mitä purkki sisältää, arvaan että eläimen osia, lihaa, kamaraa, rasvaa, jännetuppeja, poskia, ehkä sian kärsälevyjä, hännän osia jne, nämä kaikki täyttä ravintoa mitä ei sinänsä ihmisen pitäisi hyljeksimän.
Nuorna miesnä kun teltan kanssa Lapissa vaelleltiin otettiin aina niin paljon sikanauta purkkeja kun kantaa jaksoi ja näkkileipää sekä kahvinporoja, niillä mentiin jos ei kaloja lisäksi saatu. Suuressa energiatarpeessa aivan herkkuna suoraan puukonkärjellä syötiin päälle tuuheasti röyhtäillen. Kypsemmällä iällä kun kaverin kanssa pidempiä veneretkiä tehtiin syötiin usein hyvällä ruokahalulla sössöä jossa oli sikanautaa, makarooneja, sipulia ja mustapippuria.
Arkimenuihini en sikanautaa liitä kun on emäntä sitä kohtaan epäluuloinen ja toinen ongelma sen rasvaisuus.
Usein ruisleivät poltetaan pohjistaan niin pilalle, ettei pidä tarjota erkillekään.