Otinpa pakastimesta viimeiset pikkukalat. Pientä särkeä, salakkaa, muikkuakin.
Leivitin ruisjauhossa ja paistoin, paiston jälkeen maustoin lämpimät kalat sitruunalla, korianterilla, tillillä ja basilikasilpulla. Sitten jäähtymään. Siis aika välimerelliset mausteet mutta kala ei sardellia vaan kotoista villiä pikkukalaa.
Kaikkihan markkinoilla ja toreilla käyneet ovat törmänneet muikunpaistajiin. Siinä hommassa pääsääntöisesti kyllä mutkat ovat vedetty suoriksi. Öljyä ja ripaus voita pannulle, siihen muikut, maustamatta, ehkä vähän suolattuina ja siitä pannulta asiakkaalle; siis paistettua muikkuako?
Sanoisin kaukana siitä
Oli sitten pakko ottaa ”laadunvalvontaa” paistoksestani ja sanoisin; me elämme ja asumme valtavien herkkujen vieressä, ei tarvitse kuin pyytää ja valmistaa. Meillä Suomessa ei elä yhtään villikalaa, joka ei muuntautuisi herkuksi. Pitää vain opetella pyytämään, käsittelemään ja valmistamaan.
Ne parhaat, mutta vaatii laittajalta työtä ja taitoa.
Eipä tuo Niilo oikeastaan juuri taitoa vaadi, jos kiinnostusta riittää, tietoa on paljon saatavilla. Jos pelkästään lämmittelee raaka-aineita, ei perehdy maustamiseen eikä erilaisiin kypsennysmenetelmiin; silloin ei opi mitään.
Tekemällä alusta lähtien raaka-aineista omin neuvoin, väkisinkin oppii ja taidot karttuvat.