Monasti olen ihmetellyt noita pihviveitsiä. Siis noita hedelmäveitsen näköisiä mutta sahalaitaisia pienehköjä veitsiä.
Kattausmateriaalina; kauniin näköisiä nuo mutta kyllä minä pihveistä aina olen saanut aikaiseksi mureita ja meheviä, ei niihin sahalaitaista veistä tarvita.
Joskus aikoinaan kun en vielä ollut oikein perehtynyt pihvin paistoon, silloin kyllä niitä sahalaitaisiakin oli tarpeen.
Oikein leikatusta pihvistä kyllä saa murean, kunhan muistaa perusohjeen paistamisessa; paksuudesta, sentti/minuutti, siis kolme senttiä paksu pihvi, paistoaika 3min/puoli. Yön yli piimämarinointi on myöskin marinoinnissa hyvä konsti.
Eikös 3 cm paksu pihvi mene kuumalla pannulla 6 minuutin paistoajalla + vetäytymisen aikana jatkuvalla kypsymisellä jo kypsäksi asti, itse kun olen enemmän mediumin ystävä?
Toisaalta kaikenlaisia perusohjeita on useita, keskenään ristiriitaisiakin niin paistoajan kuin vaikka suolaamisen suhteen ja mielestäni parhaaseen, oman maun mukaiseen lopputulokseen pääsee kokeilemalla eri tapoja.
Se sentti/minuutti on kokemukseni mukaan toiminut aina 2″pihviin asti. Sitten alkaa jo päteä tuo 2min ja vetäytymisaikaa jätän semmoiset 10min puuhellamme lämminlevyllä. Suht`monet pihvit saa paistaa, että onnistuu lopputuloksessa ja saa mieleistään.