90-luvun alussa moni työntekijä joutui pakkorakoon; työnantaja irtisanoi mutta jätti portin auki, ryhdy yrittäjäksi, ostan palvelusi.
”Yrittäjä” jäi yhden ainoan toimeksiantajan varaan; tee sitten siinä voittoa, jolla tulisit toimeen.
Tämä on yksi esimerkki todella pienituloisista mutta myös olemattoman pienen palkan kuittaajasta.
Noihin aikoihin perustin yritykseni mutta eri pohjalle; en ollut millään tavoin yhden toimeksiantajan ”liekanuorassa”. Nuo ajat silloisessa lamassa eivät olleet mitenkään helppoja, kovaa työtä piti ja pitkiä päiviä minunkin tuli tehdä omassa yrityksessäni, saadakseni siedettävän tuloksen ja pystyäkseni maksamaan työntekijöilleni kohtuullista palkkaa.
Silloin 90-luvun alun varsin moni yrittäjiä jäi vääjäämättä pienituloisiksi, juurikin tämän yhden ja ainoan toimeksiantajan vuoksi; esimerkkejä ihan tuttavapiirissänikin tunnen kymmenittäin ja sittemmin myöhemmin lie ollut tuhansia tämän kertomani mukaisia ns yrittäjiä.
Toinen asia mutta miltei samanlainen; työntekijä, joka saa niin pientä palkkaa, että sillä ei yksistään ja yksinkertaisesti tule toimeen ilman erilaisia yhteiskunnan maksamia tukia. Näitä ei muuten juurikaan tilastoida mutta heitä on Suomessa, ihan ”kantasuomalaisia” runsaat 300 000.
Työttömyydestä aina puhutaan mutta näistä asioista harvemmin.
Kiitokset Manulle, Harrille ja yhteisvaluuttakokeilulle, että lama saatiin aikaiseksi.
Suomen Pankin pääjohtaja Kullberg oli kertonut eräälle lehdelle, että pientä lamaa jopa toivottiin.
Olin vuoden verran päätoimestani työttömänä ja velipojan putkiyritys oli seis, kun tappiollisia urakoita ei kannattanut ottaa. Manun eeyy-seikkailut kyllä muistetaan.
Syntyi sellainen soppa, että vieläkin löytyy ikivelallisia, joiden velkomisoikeudet (Arsenal) Lipposen hallitus valtionvarainministereinään Niinistö ja vasemmiston pj myi eurottamisen edistämiseksi pilkkahintaan norjalaisille.
Koska tehdään elokuva: ”Napamiesten sankarit”? Jos eurolotossa kävisi tuuri, niin saattaisin rahoittaa.