Artikkelikuvassa näkyy erilaisia esineitä mutta käyttötarkoitus on yhdessä sama.
Mihinhän moista välinerypästä tarvittaneenkaan?
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Artikkelikuvassa näkyy erilaisia esineitä mutta käyttötarkoitus on yhdessä sama.
Mihinhän moista välinerypästä tarvittaneenkaan?
Puutöihin.
Eipä ollut puutöihin; puuhunkin kyllä vivahtaa.
Tuo puukahvainen on kuin moottorisahan pyöröviila käsikäyttöön. Muuten, aika karkeateräinen täytyisi olla.
Voihan näitä käyttää vaikka hirven ruhoon nylkiessä ja siivotessa muita roippeita siitä terv tepivaari
No, minäpä kerron; nykyaikaiset tulukset, tuo tulusrauta on puukon muotoon teroitettu, sytykkeenä tässä setissä on kuivasprii. Usein myöskin tein taulakäävästä ja kuivaspriistä sellaista harmaata jauhoa.
Monilla rekikoirareissuillani esitin turisteille, kuinka alkeellisesti Suomessa vielä eletään … mutta nuo tulukset eivät vedestä olleet moksiskaan, osaavan kädessä noilla tuli syttyi paremmin kuin tulitikuilla.
Se tuo poronsarvipäinen puikko on ferrocerium-rautaa, antaa tosi kuuman kipinän.
Tuluspussi ja puukko olivat helppoja, mutta tuo yksi ei.
Alkuperäiseen, vanhaan tuluskukkaroon kuului piikivi, lyömärauta ja taulakääpäjauhetta; tämä minun modernisoitu systeemini kuitenkin aina teki vaikutuksen keski-eurooppalaisiin turisteihin, toisaalta, eiväthän he saaneet tulia aikaiseksi edes tulitikuillaankaan.
Nykypäivisin tuo tulentekotaito näyttäisi olevan katoavaa kansanperinnettä.
Vilkaisin nimittäin eilen aamulla tuota Lapin poliisit, sujuvasti siinä tehtiin ns ”akuankkanuotio”, no tietenkin kuksa, vaikka kahvitkin kaadettiin termospullosta. Näin erähenkisiä nykyisin kaiketi ollaan.
Kivikaudella tehtiin paljon yksinkertaisemmin ja halvemmilla vehkeillä, ja vähintään yhtä suurella varmuudella. Piti vaan panna syksyllä aineet kuivumaan. Niiden nimet tulevat edelleen muinaisesta tulenteosta mm. suomessa, virossa ja liettuasta.
https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/asiantunteva-romahdusmies-miika-vanhapiha/
” ” Mää muuten suosittelen sullekin xxx käydä bloggaaja Miika Vanhapihan muinaisten selviytymistaitojen kurssilla. Se avartaa.
… Siellä tehdään uskomattoman helposti (kun on oikeat aineet) mm. kivikirveitä ja nuolenkärkiä, joilla voi partansakin ajaa. Ja sytytetään yhtä helposti tuli kuivalla tulikukan tai takiaisen (liettuassa dagys = tulikukka, ”**tulis”) varren pätkällä ja tuohenpalalla (sitä ei voi aavistaakaan funtsimalla, miten se tapahtuu), tehdään taulaa (dagla, josta tulee muuten takavokaalisena myös täplä) jne. Takiainen tule takertumisesta vaan päinvastoin (kur. *dageris, -e = takiaisenkaltainen). Hän on virallinen ammattilainen Mynämäeltä. Ja sitten pohdit siltä pohjalta tätä sanastoa:
Tuo sana ”takiainen”, liettuan dagys [dagiis], mon. dagiai = ”tuliruoho, paloruho, tulikukka”, ”tulis”, saattaa tulla siitä opettamastasi tulensytyttämisestä kyseisellä kasvilla, eikä siitä, että se erityisesti kasvaisi palopaikoilla. Sehän kasvaa kuivilla, soraisilla paikoilla.
… Lithuanian: dègti = palaa, polttaa, sytyttää, kirveltää, tislata
Etymology: ’brennen = palaa, kirveltää’ (intr.) und tr. ’anzünden = sytyttää, in Brand stecken = panna palamaan’
Frequ. deginėti = polte(ske)lla
Intens. degióti, dagióti = polttaa poroksi; dėgis ’Brandmal = poltinmerkki’
dẽgis ’abgebrannte Stelle = palanut paikka, paloaukea, polttama’
degesiaĩ, degėsiai ’Brandstätte = palopaikka’
degèsis ’Augustmonat = elokuu (= ”palokuu”)’ usw.
dãgtis (dagtìs) ’Docht = lampun-, kynttilänsydän, eiserne Nadel um Löcher ins Holz zu brennen = poltin: rautainen piikki reikien polttamiseksi puuhun’
degtìnė = poln. gorzaška ’Branntwein = paloviina’
dãgas, dagà ’(Sommer)hitze = helle, (auringon)paahde, schwüle Ernte = sadonkorjuusää, heinäpouta’
atúodogiai ’Sommerweizen = ”poltonjälkeinen”, kevätvehnä’ Nebenform atúod(a)ugiai (Angleichung an daũg ’viel = paljon’?)
dagỹs ’Distel = > takiainen, ohdake’, dagìlis dass emt. (”tulikasvi”, viron takjas)
RJK: Tämä tulee kuivan takiaisen (sekä vartta että seittiä käytetään, vanha maahan tuotu viljelyskasvi) tai tulikukan (tuontiviljelyskasvi) käytöstä nopeassa kivikauden tulen teossa, jonka jätän tässä Miikan ammattisalaisuudeksi. Sitä ei voi tietää funtsimalla, ellei ole käynyt kurssilla tai nähnyt videolla. Etymologisten sanakirjojen tekijät eivät ole tähän asti tienneet sitä, vaikka ovat selvillä sanojen balttilaisuusesta. Sen on Miika Vanhapiha selvittänyt. Baltian tulenpalvojilla on digitalis-heimoon kuuluva pyhäntulenkukka (rusnė).
dagìlis 2 ’Distelfink = tikli ( taula, sytyke’
(Kääpä, ja myös pesusieni, on liettuaksi kempė [kämpee], latviaksi pempe [pämpe], Kempele = ”Kääpäkylä, Kääpälä”]
(Jopa pankermanisti Kaisa Häkkinen toteaa ’taulan’ balttilainaksi tästä sanasta, joten asiasta ei liene väisintäkään epäselvyyttä.)
daglus ’Brandflecken = sytykkeet’
lit. dẽglas, dãglas ’schwarzgescheckt (von Schweinen) = mustatäpläinen’ > täplä
deglė, – ỹs, dẽglis ’schwarzscheckiges Schwein = mustatäpläinen sika (tai muu eläin)’
lett. dęgls ’brandfleckig = palolaikkuinen, feuerfarbig = tulenvärinen’
dagl(aῑn)s ’weiss- und schwarzbunt = > täpläinen, mustavalkoinen (”op”) brandfarben = palonväri(nen)’
(Sana on vasarakirvesmuotoinen, taula ja täplä voivat olla siltäkin.
dagle ’brandfarbene Sau = täplikäs, palonvärinen sika (emakko)’
daglis ’bunter Hund = täplikäs koira’
preuss. dagis ’Sommer = kesä (”(auringon)paiste”)’
dagoaugis ’somirlatte = yksivuotinen, kesäkasvi, odelma’ (d.i. ’Spross- wie er in einem Sommerwächst’, zweiter Tl. zu preuss. auginnons ’gezogen = vedetty (? niitetty?) odelma (lit. áugti ’wachsen = kasva(tta)a’)
cf. ai. (muinaintia) dáhati ’brennt = palaa, verbrennt = polttaa (vahingossa)’
av. (avesta) dažaiti dass. = palaa, (tuho)polttaa
ai. (muinaisintia) nideghá- ’Hitze = helle, Sommer = kesä’ deha- ’Brand = palo, Hitze’
toch. B teki ’Krankheit = sairaus = ”poltto(tauti)” ’, tsak-, tsäk– (AB) ’brennen’, tsek- ’glänzen = läikehtiä, leuchten = valaista, brennen = palaa (intr.)’, tšera ’Asche = tuhka’
alb. djek ’verbrennen = tuhopolttaa’
lat. favilla ’glühende Asche = hehkuva tuhka’, fovēre ’erwärmen = lämmittää’
mir. (muinaisirlanti) daig ’Feuer = tuli’
bret. devi ’brennen = palaa’
got. dags ’Tag = päivä’, fidurdogs ’viertägig = nelipäiväinen’ usw.
(Balttilainoja germaanikielissä, day, kantakermaani on tässä puppua)
Zubatý erwähnt auch
lett. dzedzieda, dzedzieds ’Dreschland = kesanto, ausgearbeitetes Land = muokattu maa, nachgelassener Acker = tilapäisesti viljelemätön pelto’
(cf. slav. ugor’ ’Brachfeld = kesantopelto’: goréti (pr. gorit) ’brennen = palaa’).
Falls dieses hierher gehört könnte der Anlaut mit dz für d an den Inlaut assimiliert sein. Schwierig ist die Beurteilung des Verhältnisses von lit. dègti zu der slav. Sippe
aksl. (kantaslaavi) žeṥti, žegą, russ. žeč’ (pr. 1. žgu. 3. žžët) = sytyttää etc. ”
No, tuosta Vanhapihasta minulla on aivan oma käsitykseni; hänenlaisiaan putkahtelee julkisuuteen silloin tällöin. Milloin elämäntapaintiaaneja, milloin mitäkin, kovin vähän kiinnostaa.
Olet sitten kait yrittänyt tehdä tulia ikivanhoilla menetelmillä, koska osaat arvostella noin tyhjentävästi esille tuomaani systeemiä; siis piikivi, tai ferrocerium-rauta, kuivattu ja jauhettu taulakääpä ja tulusrauta.
Häviää kivikauden vehkeille. Vaikeinta siinä on joskus ollut varmaan täällä, että ne tarvittavat kasvit paitsi koivu tarvinnut saada kasvamaan täällä. Sanotaan että noin puolet tavallisista ympärillä näkyvistä villikasvilajeista on vanhoja viljelyskasveja.
Siis olet tehnyt tulet esittämilläni välineillä … ? Mistäpä muuten tietäisit, että kivikauden ukonkivi, tulusrauta ja kuivattu kääpä, jota muuten esiintyy kaikkialla koivikoissa mutta sen kuivaaminen onkin sitten toinen juttu; kokemusta on.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tulukset
Laitoin Sinulle linkin ettei tarvitsisi nähdä vaivaa teorian pyydystämisessä.