Meillä kun kanat pääsevät ulkoilemaan aina jos lämpötila on -5 tai korkeampi.
Forssaan lähtiessäni avasin kanalan oven ja suljin lämmittimen.
Kun tulin kotiin, totesin pakkasen kiristyvän ja päätin ajella kanat takaisin kanalaan.
Hyvinhän sinne lähtivät ja ykskaks, Pikkumirri ilmestyi eteeni ja tunkeili lähelle kanoja, läsnäoloni kait rohkaisi hommaa.
Niin vain oli, että Pikkumirri ja minä tyylikkäästi paimensimme kanat takaisin kanalaan.
Mikähän se lienee ihmisen ja kissan välillä oleva intuitio; kissa ehkä selkeästi ymmärtää mitä ihminen tahtoo mutta ei toimi palkkion toivossa.
Taas kerran selittämätöntä kissan ja ihmisen yhteistoimintaa; miksi? Sen kun pystyisin selittämään mutta näin vain tapahtui. Näillä ikä- ja kokemusvuosillani en lähde tapahtumasarjaa ”romantisoimaan, enkä inhimillistämäänkään”. Näin vain tapahtui ja minä jäin ihmettelemään.
Kaikkeen ei aina löydä järjellistä selitystä ei vaikka kuinka yrittäs mirri taitaa olla pihan kunkku terv tepivaari
No, sitähän se tuntuukin olevan.
Oli taas hauska tarina, luin Mirjamille ja naurettiin kuinka pikkumirri näyttää upeasti tunteensa.
Näin kun useana päivänä on sadellut pikkuisen lunta, olen hieman kartoitellut tuota Pikkumirrin reviiriä. Varsin suppea.
Lumijäljet ja kamera; kamera kertoo Pikkumirrin menevän nukkumaan siinä klo 19 aikoihin ja heräävän liikekannalle n klo 04 aikoihin; siis noudattelee aika pitkälti omaakin aikatauluani.
Joku voisi sanoa; opittuako?