Kuva Starlex nettikauppa.
Nykypäivin lähes jokaisella on jonkinlainen otsavalaisin, ainakin maalla asuvilla.
90-luvulla otsalamppu oli lähinnä ammatti- urheilukäyttäjien (suunnistus) käyttöön suunniteltu.
90-luvun pitkäkestoinen otsalamppu oli melkoinen möhkäle. Akku painoi puolisen kiloa ja itse valaisin 0,3kg. Käyttöaika oli n 12 tuntia. Hintaa laitteella oli n 2500,00mk, eli euroina toista sataa euroa.
Tämä nykyinen Fenixini on aivan jotain muuta kuin silloiset otsavalaisimet. 75% teholla valaisin riittää n viikoksi tarpeisiini ja niitä tarpeita on aika paljon. Ilman otsavalaisinta tuntuisi, etten tulisi toimeen.
Monipuolinen energian käytön säädeltävyys on aivan uskomattoman hyvä; ei aina tarvita maximi valaisutehoa. Kaksi eri valaisinta integroituna antaa huippumahdollisuudet myös energian säästöön.
Olen vuosikausia hiihdellyt illan ja yön hiljaisuudessa. Otsalamppu on ollut usein varalla. Pilvisellä säällä kaupungin valot ovat heijastuneet metsäladuillekin, mutta tähtitaivaan valot eivät anna valoa tarpeeksi. Miljoonat auringot ovat liian vähän.
Eilen hiihtolenkillä piti kiirettä, koska paluumatkalla oli kovavauhtinen mäki, jossa oli mutka. Eikä ollut otsalamppua. Juuri ja juuri kerkesin ennen latuvalojen sammumista.
Otsalampuissani on se puute, että ne himmenevät kovassa pakkasessa. Ehkä johtuu pattereitten hiipumisesta.
Fenix nimenomaan ei himmene.
Kävin justiinsa hiihtämässä. Edellä mainitussa mäessä oli varsin runsaasti ison koiraeläimen jälkiä. Ladun kummassakaan päässä ei ollut tulojälkiä. Parin kilometrin matkalla oli runsaasti poikkeamia metsään.
Vuoden vaihteessa oli samanlaisia jälkiä. Yhdessä kohdassa oli saatu saalista verijäljistä päätellen. Viikko tuosta tuli metsästä jäljet samaiseen kohtaan ja poistuivat samaa o- tietä.
Arvelisin susilauman olleen asialla.
Olisi mielenkiintoista pöhäyttää siinä mutkamäessä keskelle laumaa.
Seeferikin olisi haaste. Onneksi on sentään kaksi latua.
Aattelin jättää iltahiihdon väliin, jos vaikka lauma oleilisi vielä alueella.